Lähdekoodi sivulle Mioseeni

{{Korjattavat 2012|2675}}{{Korjattava/kieli}}
{{Neogeeni}}

'''Mioseenin epookki''' oli [[Geologinen ajanlasku|geologinen ajanjakso]] 23,0–5,33 miljoonaa vuotta sitten. Mioseeni oli nykyisen [[kenotsooinen|kenotsooisen maailmankauden]] keskimmäisen kauden, [[neogeeni]]n, kahdesta jaksosta ensimmäinen. Mioseeni oli sitä edeltänyttä [[oligoseeni]]a ja sen jälkeistä [[plioseeni]]a lämpimämpi. Ilmasto kuivui ja oligoseenikaudella ilmestyneet ruohostot laajenivat nopeasti. [[Aavikoituminen]] näyttää yleistyneen. Yhdysvaltain [[preeria]]lle lienee näihin aikoihin ilmestynyt kuivuutta hyvin sietäviä [[C4-kasvi|C4-kasveja]]. Ruohostojen laajeneminen ajoi eläimiä nopeaan [[evoluutio]]on. [[Nisäkkäät|Nisäkkäiden]] monimuotoisuus kehittyi huippuunsa, tavallisimmin nisäkkäät olivat [[sorkkaeläimet|sorkka-]] ja [[kavioeläimet|kavioeläimiä]], jotka söivät ruohoa tai puun lehtiä. Mioseenikaudella kehittyivät muun muassa [[norsut|norsujen]] edeltäjät [[mastodontti|mastodontit]]. Koiraeläimet ja apinat kehittyivät voimakkaasti. Eläimistö alkoi muistuttaa nykyistä. <!--95 % nykyisistä nisäkkäistä eli mioseenin lopulla.{{lähde}}-->

Mioseenille oli ominaista suhteellisen pienten [[mannerliikunnot|mannerliikuntojen]] aiheuttamat suuret muutokset maapallon [[merivirta|merivirroissa]], mikä ennakoi kylmenemistä seuraavalla [[plioseeni]]kaudella. Kun [[Afrikka]] törmäsi [[Euraasia]]an, se siirsi [[Tethysmeri|Tethysmeren]] kautta kulkeneen maapalloa lämmittävän merivirran kiertämään kaukaa viileiden vesien kautta. Tämän aiheuttama viileneminen ajoi Etelämantereen jäätymään suureksi osaksi noin 14–12 miljoonaa vuotta sitten. [[Intia]] törmäsi myöhäisellä mioseenilla [[Aasia]]an 12–10 miljoonaa vuotta sitten, mikä edelleen siirsi merivirtoja.

==Mannerliikunnot==

Mioseenilla [[mannerliikunnot|mantereet liikkuivat]] niin, että [[Atlantti]] leveni edelleen. Amerikkojen vuoret kohosivat, ja syntyi uusiakin korkeita vuorijonoja. Pohjois-Amerikassa syntyivät [[Sierra Nevada]] ja [[Kaskadivuoret]], ja [[Kalliovuoret]] nousivat. Etelä-Amerikan [[Andit]] kohosivat. Jo pitkään Aasian lähellä ollut [[Intia]] törmäsi [[Aasia]]an, vaikka sen liike oli jo hidastunut. Sen tuloksena [[Himalaja]] alkoi muodostua 12–10 miljoonaa vuotta sitten. [[Tiibetin ylänkö]] alkoi kohota mioseenilla. [[Beringia|Siperian–Amerikan maasilta]] eli Beringia ilmestyi keskimioseenilla.

[[Pohjois-Amerikka|Pohjois-]] ja [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikan]] välillä oleva [[Panamankannas]] alkoi muotoutua mioseenin lopulla. Afrikan ja Euraasian välissä ollut [[Välimeri|Välimeren]] edeltäjä Tethysmeri kapeni mioseenin alussa jatkuvasti, kun [[Afrikan laatta]] liikkui kohti [[Euraasian laatta]]a. Lopulta Afrikka törmäsi [[Aasia]]an ja [[Eurooppa]]an 18 miljoonaa vuotta sitten.<ref name="britannica856">Encyclopedia Britannica, 19. edition 1993, Macropedia. Osa 16: Chicago-Death, luku Geochronology, s. 856, Table 25</ref> Tethysmeri sulkeutui Atlantista noin 14–13 miljoonaa vuotta sitten.<ref name="britannica856" />

Maakannas muodostui ehkä [[Gibraltarin salmi|Gibraltarin salmen]] kohdalle [[Espanja]]n eteläpuolella, ja Afrikan ja Euraasian eläimistöt sekoittuivat. Sitten ilmestyi toinen kannas ehkä [[Israel]]in–[[Turkki|Turkin]] seuduille ja myöhemmin Välimeren seutu kuivui valtavaksi suola-aavikoksi. [[Alpit|Alppien]] muodostuminen, joka oli alkanut [[paleoseeni]]kaudella voimakkaana, päättyi mioseenikaudella. Myöhäismioseenilla 6,5<ref>Eronen: Jääkausien jäljillä, s. 104.</ref>–5,5 miljoonaa vuotta sitten Gibraltarin salmi sulkeutui, mikä kuivatti lopulta Välimeren aroksi ja suola-aavikoksi.<ref name="britannica856" /> Välimeri oli seuraavan 1,5 miljoonan vuoden aikana välillä meri, välillä aavikko ainakin 10 kertaa.
Salmi aukesi viimeksi 5,1 miljoonaa vuotta sitten.<ref>Eronen: Jääkausien jäljillä, s. 105.</ref>

==Ilmasto==

Mioseenikaudella ilmasto viileni, kuivui ja sen vaihtelut voimistuivat. Mioseeni oli edeltävää [[oligoseeni]]a viileämpi mutta seuraavaa [[plioseeni]]a lämpimämpi kausi. Mioseenin [[mannerliikunnot]] rajoittivat maapalloa lämmittäviä päiväntasaajan lähellä olevia virtauksia. Mioseenin edetessä [[Tethysmeri]] hävisi ja [[Panamankannas]] rakentui pitkälle. Vielä varhaismioseenilla noin 20 miljoonaa vuotta sitten maapalloa lämmittävä lämmin merivirta kiersi päiväntasaajaa, muttei enää 10 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Tethysmeressä oli suuri kannas ja [[Panama]]n kohdalla melko tiheä saarten muodostama kaari.<ref>http://palaeogeography.net/resources/geological_data/palaeogeographies_medres/pjmgeog_medres.html</ref>

Mioseenin alkupuolella oli nykyistä lämpimämpää, ja [[palmu|palmuja]] kasvoi vielä pohjoisessa Keski-Euroopassa myöhäismioseenille asti.<ref name="Jääkausi">Björn Kurtén: Jääkausi.{{lähde tarkemmin}}</ref> Koko Suomi oli lehtimetsää myöhäismioseenilla 11–7 miljoonaa vuotta sitten. Sahara oli silloin savannia ja aroa.<ref>cosmos.enes.org/fileadmin/user_upload/cosmos/meetings/05-2008/Presentations/Jussi_Eronen.pdf</ref> Viimeisen 15 miljoonan vuoden ajan Pohjois-Amerikan, Afrikan ja Aasian aavikot laajenivat ja uusia syntyi. Etelä-Aasian ja Etelä-Amerikan monsuuni-ilmastot voimistuivat samoihin aikoihin. Samalla Pohjois-Amerikan pohjoisilla tasangoilla preeriasavanni korvautui ruohoilla, ja Kalifornian rannikon kesät kuivuivat.

Lämpötila notkahti hetkeksi alas noin 22,9 <!--(19-18)--> miljoonaa vuotta sitten niin sanotussa Mi-1-viilenemisessä. Kauden alussa noin 21–14 miljoonaa vuotta sitten ilmasto lämpeni ja kostui ja siinä esiintyi jonkun verran "lyhytjaksoisia" vaihteluita. Tällöin vallitsi nykyistä 6 astetta lämpimämpi mioseenin lämpötilaoptimi MCO.<ref>http://www.apac.edu.au/whats_new/old_news_reports/2006/Publicity%20-%20ancient_climate_change_news_release%20271106.pdf</ref> Lämpimintä lienee ollut noin 18,5–17,8 miljoonaa vuotta sitten Ottnangian-kaudella. Alppien pohjoispuolella rinteiden alapuolella muinaisella leveysasteella 46°N oli paratrooppista kasvillisuutta, vuoden keskilämpötila 22,2–24,2 °C ja kylmin kuukausi 16,7 °C. Keskimioseenin ilmastossa näkyi kosteiden ja kuivien kausien vuorottelua Antarktiksen jäätiköitymisten mukana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.wahre-staerke.com/~madelaine/Boehme_Winklhofer_EGU2008.pdf | Nimeke =A continental miocene thermal maximum predates the miocene climate optimum in central europe | Tekijä =M. Boehme, M. Winklhofer | Tiedostomuoto =pdf | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = LMU Munich, Germany | Julkaisija = Department of Earth and Environmental Sciences| Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref> Mioseenikauden alkupuolella koettiin voimakas lämpötilan nousu 17–14,5 miljoonaa vuotta sitten. [[Alaska]]ssa kasvoi tuolloin [[lehtimetsä]]ä.

Tethysmeren sulkeutuminen viilensi tuntuvasti maapalloa 14,5–13,7 miljoonaa vuotta sitten. Tämä näkyy selvänä piikkinä merenpohjan näytteiden [[hapen isotoopit|happi-isotoopeissa]] 13,9 miljoonaa vuotta sitten.<ref>[http://iodpfinland.oulu.fi/ICAM_talk.pdf Climate transitionsand sediment transportation in the Arcticas revealed bymineralogical evidences from the late Cenozoic sedimentsin the Yermak Plateau and the central Arctic Ocean] Strand, Kari1, Junttila, Juho1, 2, Lahtinen, Taija1, 2& Turunen, Saija1, 21)Thule Institute and 2)Department of Geosciences, University of Oulu, Finland</ref><ref> Impacts of orbital forcing and atmospheric carbon dioxide on Miocene ice-sheet expansion http://www.nature.com/nature/journal/v438/n7067/fig_tab/nature04123_F1.html</ref> Atlantin lämpötila putosi melko nopeasti kolmisen astetta.<ref>[http://tenmillionyearsofsolitude.blogspot.com/2008/04/its-cool-cool-miocene-world-part-i.html Ten Million Years of Solitude] It's a Cool, Cool Miocene World - Part I. {{en}}</ref>
Ilmakehän hiilidioksidimäärä alkoi vähetä, tosin aaltoillen.<ref>http://earth.geology.yale.edu/~mp364/index.cgi?page-selection=2</ref> Antarktiksen läheinen merialue viileni noin 5 astetta monen miljoonan vuoden aikana keskimioseenilla.<ref>Encyclopedia Britannica, 15. edition 1993,Macropedia, osa 16: Chicago-Death, luku Climate and weather, kuva 48 s. 487</ref>

Euroopassa näkyy lämpimän kauden äkillinen loppuminen noin 14–13,5 miljoonaa vuotta sitten keskisen ja myöhäisen Baden-kauden välissä. Monet  lämpöä vaativat lajit kuolivat Keski-Euroopasta, kun vuoden keskilämpötila romahti yli 7 °C lukemiin 14,8–15,7 °C. Alligaattorit, kameleontit ja jättiläiskilpikonnat kuolivat Keski-Euroopassa liian viileään ilmastoon. Muinaiskrokotiili Diplocynodon vaelsi myöhäisellä keskimioseenilla ja myöhäismioseenilla leveyksiltä 38–45 etelämmille leveyksille 30–37 N.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.wahre-staerke.com/~madelaine/Miocene_Climatic_Optimum.pdf| Nimeke = The Miocene Climatic Optimum: evidence from ectothermic vertebrates of Central Europe| Tekijä =Madelaine Bohme | Tiedostomuoto = pdf | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 18.3.2003| Julkaisupaikka = | Julkaisija =Elsevier/Universita«tsinstitut und Staatssammlung fu«r Palaontologie und historische Geologie München, | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Tethysmeren kautta kulkenut lämmin merivirta joutui nyt kiertämään viileämmille vesille Afrikan eteläpuolelta.<ref>Encyclopedia Britannica, osa 16, artikkeli Geochronology</ref> Tällöin Euroopan ilmasto myös kuivui ja lämpötilan jaksolliset vaihtelut voimistuivat. Ne olivat nyt nelisen astetta, kun olivat oligoseenilla olleet pari astetta.<ref name="Jääkausi" /> Etelämanner jäätyi itäiseltä osaltaan noin 13–11 miljoonaa vuotta sitten ja vesi meren syvyyksissä viileni 4–5 °C. Etelämantereella tapahtunut osittainen jäätyminen viilensi osaltaan maapalloa edelleen ja aiheutti vain joidenkin lajien paikallisia häviämisiä. Merenpinta laski 14–11 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen jäätyessä ja [[Uusi-Seelanti|Uuden-Seelannin]] lämpötilan liukuessa alas viitisen astetta. Noin 12 miljoonaa vuotta sitten oli käynnistynyt hidas putoaminen kohti jääkautta. Euroopan [[palmu]]t alkoivat hiljalleen vetäytyä etelään. [[Alaska]]n [[lehtimetsä]]t katosivat. Samalla ilmasto kuivui ja suuret [[aro|ruohotasangot]] levittäytyivät laajoille alueille. Noin 11,7 miljoonaa vuotta sitten koettiin melko lyhytaikainen, voimakas merenpinnan lasku, jota vastaavia tuli myöhemmin vain alle 4 miljoonaa vuotta sitten.<ref>http://www.mnhn.fr/publication/geodiv/g02n3a1.pdf</ref>

Noin 11 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi jäätiköitä [[Norja]]n rannikoille. [[Islanti]] jäähtyi merkittävästi 10 miljoonaa vuotta sitten. 10–9 miljoonaa vuotta sitten oli Alaskan rannikoilla vuorovesijäätiköitä. Noin 9 miljoonaa vuotta sitten hävisi monia metsässä eläviä eläimiä, ehkä ilmaston kuivumisen takia. Lehtiä syövät hevoseläimet hävisivät.
Noin 10–8 miljoonaa vuotta sitten alkoivat Intian [[monsuuni]]t, tämän oletetaan liittyvän jäätiköitymiskehitykseen pohjoisella pallonpuoliskolla. Samaan aikaan ilmaston pitkäjaksoiset vaihtelut voimistuivat. 10–6 miljoonaa vuotta sitten oli vuoristojäätiköitä Alakassa ja [[Andit|Andeilla]] ja samoihin aikoihin laajoja ruohostoja keskisessä [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]]. Noin 9 miljoonaa vuotta sitten [[Tiibet]] ja [[Himalaja]] nousivat jonkun verran ylös jäähdyttäen edelleen maapalloa. 8,5 miljoonaa vuotta sitten [[Maan ilmakehä]]n [[hiilidioksidi]]määrän aleneminen kiihtyi merkittävästi. Noin 8,5 ja varsinkin 8 miljoonaa vuotta sitten lämpötila romahti hieman kaksi kertaa, mutta palautui molemmilla kerroilla takaisin. 8 miljoonaa vuotta sitten lämpötila romahti äkkiä.

Etelämanner jäätyi kokonaan ehkä jo 10, viimeistään 7–6 miljoonaa vuotta sitten. Joidenkin mukaan Etelämantereen jäätikkö oli suurimmillaan noin 8–6 tai 6–5<ref>Encyclopedia Britannica 15. edition. Osa 16, Climate and weather, s. 487.</ref> miljoonaa vuotta sitten, jonka jälkeen se on hieman kutistunut. [[Grönlanti|Grönlannissa]] oli 8–7 miljoonaa vuotta sitten suuria jäätiköitä, mutta myös metsiä. Metsää siellä kasvoi vielä [[plioseeni]]llakin. Aasian ilmasto kuivui hetkellisesti noin 7,5 miljoonaa vuotta sitten samaan aikaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvän laskun kanssa, mutta palautui pian ennalleen. Jäätä ajelehti pohjoisella pallonpuoliskolla jo 7 miljoonaa vuotta sitten.
6 miljoonaa vuotta sitten ajelehtivan jään määrä näkyi geologisesti katsoen hetken meren kerrostumissa hiekkana. 6–5 miljoonaa vuotta sitten oli [[Islanti|Islannissa]] luultavasti jäätiköitä, joiden läpimitta oli kolmasosa nykyisten läpimitasta. Grönlannin eteläosa jäätyi noin 5 miljoonaa vuotta sitten. Seuraavalla plioseenikaudella alkoi ilmestyä pohjoiselle napaseudulle ja korkeiden vuorten huipulle varmasti ja yhä tiheämmin jäätiköitä 5,5–4,5 miljoonaa vuotta sitten.

Mioseenikauden keskivaiheilla, karkeasti sanoen 15–16 miljoonaa vuotta sitten tapahtui suuri lajien [[joukkotuho]], jollaista ei ole tapahtunut sen jälkeen. Noin 14,3–14,5 miljoonaa vuotta sitten syntyi itäiseen Etelä-Saksaan [[Nördlinger Ries]] -niminen suuri [[kraatteri]] [[asteroidi|asteroidin]] [[impakti|törmäyksessä]]. Törmäys tapahtui niin suurelle nopeudella, että se ka tuhosi arviolta 1,5 kilometrin matkalta kaiken vastaantulevan ja synnytti 24 km:n läpimittaisen kraatterin. Tällöin vapautui 1,8 miljoonan [[Hiroshiman pommi]]n voima. Räjähdys aiheutti tuhoa laajalla alueella. Sulaa lasia satoi ainakin 450 km:n päähän [[tektiitit|tektiitteinä]].

==Kasvillisuus==

Mioseenikaudella ruohostot syrjäyttivät metsiä, jotka eivät menestyneet kuivemmassa ja kylmemmässä ilmastossa. Ruohostojen laajeneminen oli aiempaan verrattuna huomattavan nopeaa, erityisesti 7–6 miljoonaa vuotta sitten. [[C4-yhteyttäminen|C4-kasvit]] ilmestyivät. Nopea kasvillisuuden muutos saattoi tappaa monia kasvinsyöjäeläimiä. Se myös vähensi hiilidioksidin määrää maan ilmakehässä. Esimerkiksi Australia muuttui sademetsästä kuivemmaksi. [[Koppisiemeniset]] ruohot levisivät laajalle ja lajiutuivat voimakkaasti. Ruskolevämetsät kehittyivät meriin. Mioseenikaudelta tunnetaan Euroopasta muun muassa [[poppelit|poppeli]], [[ambrapuut|ambrapuu]] ja [[vaahterat|vaahtera]].

Mioseenin kasvillisuudesta voi päätellä, että ilmasto viileni keskimioseenin eli tarkemmin garzweiler-kerrostuman lopussa. Tämä näkyy muun muassa ''Tricolpites microhenric''in siitepölyn vähenemisenä. Ylämioseenilla Fischbach-kerrostuman aikana lämpimän ilmanalan kasvillisuus edelleen hiljalleen hävisi Alankomaissa, ja pleistoseenilla tyypillisten puiden määrä kasvoi. Fischbachin lopussa Tricolpites megaexactus bruhlensisin määrä kasvoi, mutta ''T. microhenric''in määrä pysyi vakiona. Tuolloin oli lämpimän, kostean ilmanalan [[suosypressit|suosypressien]] (''Taxodium'') ja [[punapuut|punapuiden]] (''Sequoia'') levinneisyyden huippu.<ref>W. Zagwijn, Aspects of pliocene, Plate VI{{lähde tarkemmin|onko tämä kirja vai puuttuuko linkki?}}</ref>

==Eläimistö==

=== Nisäkkäät ===
[[Kuva:Syndyoceras BW.jpg|thumb|''Syndoceras'', mioseenin antilooppi.]]
Mioseeniepookilla olivat nykyisen kaltaisia muun muassa jotkut valaat, hevoset, majavat, peurojat, kamelit, sudet sekä marsut. Kissat, kirahvit, siat ja nautaeläimet vaelsivat Euraasiasta Afrikkaan. Hevoset ja kamelit levittäytyivät Pohjois-Amerikasta Euraasiaan. [[Sorkkaeläimet]] ja [[kavioeläimet]] kehittyivät nopeasti. Epookin alussa 23–25 miljoonaa vuotta sitten eli varhaisia hevosia, sarvikuonoja, kameleita ja sukupuuttoon kuolleita kavioeläimiä. Mioseeniepookin alussa eli ''[[Indricotherium]]'' eli ''Baluchitherium'', suurin koskaan elänyt maanisäkäs. Se oli pitkäkaulainen sarveton sarvikuonoeläin, joka muistutti ulkonäöltään pitkine kauloineen ja korkeine jalkoineen kirahvia. Myöhäisellä mioseenilla kehittyi Aasiassa alkeellinen norsu ''[[Stedogon]]'', jolla oli suorat [[syöksyhampaat]]. ''[[Chalicotherium]]'' ([[Kalikoteerit|Chalicotheriidae]]) oli mioseenille tyypillinen epätavallinen kavioeläin, joka on sukua muun muassa hevosille, sarvikuonoille ja tapiireille. Mioseeniepookin alussa oli sekä ruohoa että puiden lehtiä syövä kalikoteerisuku. Ruohoja syövät hevoset kehittyivät mioseeniepookilla<ref>Evoluutio, kriittinen analyysi sivu 234</ref> ja ilmestyivät kuvaan noin 18 miljoonaa vuotta sitten. 25–10 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen ruohonsyöjähevonen<ref>RJG Savage, Mammal evolution. s. 201.</ref> ''[[Merychippus]]'', luultavasti 3-varpainen hevonen, jolla oli pitkät jalat ja pitkä kaula. ''Merychippus'' oli metrin korkuinen.<ref>Barry Cox: Macmillan encyclopedia of dinosaurs. s. 257.</ref>

Sarvikuono ilmestyi jo edellisellä epookilla hyvin yleisinä esiintyneiden<ref>Björn Kurtén: Kuinka mammutti pakastetaan, luku 10. Joona sarvikuonon vatsassa. s. 104 </ref> sarvikuonon sukuisten eläinten joukkoon. Peura ja kirahvi ilmestyivät. Mioseenilla eli muun muassa hevosta muistuttava [[Kalikoteerit|kalikoteeri]] ''[[Moropus]]'' ja ''[[Synthetoceras]]'', joka oli nelisarvista antilooppia muistuttava märehtijä, protoceratidi. ''[[Alticamelus]]'' oli kirahvin näköinen pitkäkaulainen kamelieläin. ''[[Cranioceras]]'' oli hirvimäinen protoceratidi. ''[[Hypohippus]]'' oli hevonen, joka söi metsässä puuvartisten kasvien lehtiä. ''[[Teleoceras]]'' oli virtahepoa muistuttava sarvikuono, joka viihtyi vedessä. ''[[Blastomeryx]]'' oli gasellia tai hirvieläintä muistuttava märehtijä. [[Entelodontit|Entelodontteja]] (Entelodontidae) eli Pohjois-Amerikassa. ''[[Daeodon]]'' oli jättimäinen sikaa muistuttava entelodontti. ''[[Dicrocerus]]'' oli alkukantainen hirvieläin.

[[Norsueläimet]] kehittyivät mioseenilla, joka oli niiden kukoistuskautta. Norsua muistuttavat [[Mastodontti|mastodontit]] kehittyivät. Mioseenilta [[pleistoseeni]]lle eli alkeellinen, matala, lyhytkärsäinen mastodontti ''[[Gomphotherium]]'', joka muistutti ulkoisesti melko paljon nykyistä norsua. Sillä oli neljä suoraa, lyhyttä syöksyhammasta. ''Gomphotherium'' eli Afrikassa, Euroopassa ja Aasiassa kosteilla, soisilla alueilla. Mastodontit levisivät Afrikasta Euraasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Myöhäismioseenilla noin 12–7 miljoonaa vuotta sitten tai noin 20 miljoonaa vuotta sitten eli ''[[Platybelodon]]'', pitkäkuonoinen, lapiohampainen eläin, ikään kuin villisian ja norsun välimuoto. Lapiohampaat soveltuivat veden valuttamiseen märillä, soisilla mailla olevista kasveista. Myös Pohjois-Amerikassa myöhäismioseenilla tavallinen ''[[Amebelodon]]'' oli lapiohampainen, mutta sillä oli syöksyhampaat ja pitkä norsun kärsä ja norsumainen olemus. Mioseeniepookin keskivaiheilla tai loppupuolella ehkä noin 8 miljoonaa vuotta <!-- jo 14 mvs??--> sitten ilmestyivät Aasiaan norsun näköiset, sen lähisukulaiset ''[[Stegodon]]''-suvun edustajat, jotka olivat suorasyöksyhampaisia, mutta nykyistä norsua alkeellisempia. Nämä vaelsivat Afrikkaan ja Eurooppaan myöhemmin. Noin 8 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi ''[[Stegotetrabelodon]]''. Noin 6 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi norsujen edeltäjä ''[[Primelephas]]''. Jo 24–25 miljoonaa vuotta sitten eli aikaisemmin kehittyneitä, alkeellisia norsun esi-isiä [[Deinotheriidae|deinotheereja]]. Tämä oli kuin norsu, mutta sillä oli lyhyet alas sojottavat syöksyhampaat, ja etujalat pidemmät kuin takajalat. Laji kasvoi evoluution vuoksi ja kuoli sukupuuttoon 2 miljoonaa vuotta sitten. ''[[Dryopithecus]]'' eli Etelä-Euroopassa. Noin 20 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi pieni karhun edeltäjä, alkukarhu ''[[Ursavus]]'', joka ei paljonkaan ollut nykyisen karhun näköinen ja kokoinen. Myöhäisellä mioseenilla 10 miljoonaa vuotta sitten, siitä oli kehittynyt suurempi ''[[Protursus]]''.

[[Miacidae|Miasidit]], hylkeiden ja kissojen edeltäjät, kuolivat noin 20 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon. [[Machairodontinae]]-sapelihammaskissat kuolivat sukupuuttoon. Varhaisella mioseenilla eli myös ''[[Hoplophoneus]]''-sapelihammaskissa, joka kuului toiseen [[Hoplophoneinae]]n haaraan ''[[Sansanosmilus]]''. Mioseenin loppuvaiheilla kehittyivät myös ''[[Smilodon]]''-sapelihammastiikerin esi-isät [[Machairodontinae]]. Samoin nykyisen tyyppiset [[Felinae]]-suvun kissaeläimet (joita muun muassa ilves ja puuma ovat) alkoivat kehittyä mioseenin lopuilla.

Kissamaiset ''[[Nimravus]]'' ja ''[[Dinictis]]'' elivät mioseenin alkupuolella ja ne kuuluivat [[Nimravinae]]-alaheimon haaroihin. Mioseenilla lienee tapahtunut niin sanottu [[Nimravidi|nimravidien]] kehitys Nimravinae-alaheimosta. Viimeinen nimravidi oli hyvin tyypillinen sapelihammastiikeri ''[[Barbourofelis|Barbourofelis fricki]]'', joka pystyi avaamaan suutaan 115 astetta, kun nykyiset kissaeläimet vain 70 astetta. Sillä oli valtavat yläkulmahampaat. Tämän lajin edeltäjä oli ''Barbourofelis whitfordi'', joka oli ilveksen kokoinen ja eli noin 9 miljoonaa vuotta sitten, ja jolla oli pienehköt yläkulmahampaat. Noin 7 miljoonaa vuotta sitten eli näiden välimuoto ''Barbourofelis morrisi'', puuman kokoinen eläin, jolla oli edeltäjäänsä suuremmat yläkulmahampaat.

[[Koiraeläimet]] kehittyivät lounaisessa Pohjois-Amerikassa, ja vaelsivat Eurasiaan Beringian kautta 5–7 miljoonaa vuotta sitten. ''[[Epicyon]]'' oli sutta muistuttava koiraeläin, joka ehkä saalisti laumassa. ''[[Canis davisii]]'', nykykoirien esi-isä, saapui Beringian yli Euraasiaan 8 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin kreodontit olivat kuolemassa pois ilmaston muutoksen vuoksi.<!-- ja myös raccoons, and weasels.--> Petoeläimissä hitaat kreodontit korvautuivat älykkäämmillä kissan ja koiran tyyppisillä pedoilla. Pohjois-Amerikassa eli monia kojootin kokoisia, hyeenaa muistuttavia koiraeläimiä. ''Tomarctus'' eli 17–14 miljoonaa vuotta sitten. Mioseeniajalla eli sivettieläimiä muistuttavia koiria jollaisia ''[[Hesperocyon]]'' ja ''[[Cynodictis]]'' olivat. Tämä aika oli näiden kukoistuskautta. Epookilla kehittyivät kierteishäntäapinat (uuden maailman apinat) ja ensimmäiset isot apinat. Simpanssi erosi ihmisen kehityslinjasta ehkä 6 miljoonaa vuotta sitten ja oranki 16 miljoonaa vuotta sitten. Etelä-Amerikassa eli sapelihampaisia pussieläimiä, thylacosmilideja.

[[Kuva:Dromornis BW.jpg|thumb|''[[Dromornis]]''-maalintu eli mioseeniepookilla.]]

===Linnut===

Linnuista olivat nykyisten kaltaisia jotkut korppi-, kana- ja pöllölajit. ''Phorusrhacus'', strutsia muistuttava 1,5 metriä korkea saalistajalintu eli Amerikassa.

===Elämä merissä===

Merissä kukoistivat pyöriäisten kaltaiset valaat. 13–15 metriä pitkä jättihai ''Carcharodon'' saalisti varhaisia valaita. Nykyisistä merien selkärangattomista tällä kaudella oli olemassa vain 18 %.

== Keskimioseenin joukkosukupuutto ==

 

Keskimioseenilla Langhian-kaudella 14,8–14,5 miljoonaa vuotta sitten tapahtui suuri meri- ja maaeläinten joukkotuho, joka saattoi tuhota jopa 30 % nisäkässuvuista.

== Mioseenin jako ==

Mioseenin merenpohjan mikrofossiileista määritetyt vaiheet ovat:{{lähde}}

# Messina-vaihe (engl. ''Messinian'') 7,25–5,33 miljoonaa vuotta sitten
# Tortona (''Tortonian'') 11,6–7,25 
# Serravalle (''Serravallian'')  13,7–11,6  
# Langhe (''Langhian'') 16,0–13,7  
# Bordeaux (''Burdigalian'') 20,4–16,0  
# Akvitania (''Aquitanian'') 23,0–20,4

== Katso myös ==
*[[Tertiäärikausi]]

== Lähteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

==Aiheesta muualla==
{{Commonscat|Miocene|Mioseeni}}
*[http://web.archive.org/web/20011115112240/http://www.bbc.co.uk/beasts/changing/miocene/index.shtml BBC Changing Worlds: Miocene]
*[http://www.pbs.org/wgbh/evolution/change/deeptime/miocene.html PBS Deep Time: Eocene]
*[http://www.tunturisusi.com/evoluutio.htm Tunturisusi evoluutio]

{{Kenotsooinen}}

[[Luokka:Neogeenikausi]]