Ero sivun ”Pellonpekko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Risan lähteen korjaus |
|||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
:''Mut paha o siellä ollakseś,''<br> |
:''Mut paha o siellä ollakseś,''<br> |
||
:''Sielä synkkä salo o eissäś''<br> |
:''Sielä synkkä salo o eissäś''<br> |
||
:''Ja lieto meŕ takanaś.''<ref> |
:''Ja lieto meŕ takanaś.''<ref>{{Verkkoviite |Osoite=<!-- http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr06172340 -->| Arkisto = https://archive.is/3KCkN | Arkistoitu = 30.8.2014 | Nimeke = Siikasen loitsu. | Julkaisu = Finlit.fi | Viitattu = }}</ref> |
||
Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa [[Viro]]n [[setukaiset|setukaisten]] '''Peko''',<ref name=TSK1/> "viljajumal", jonka kuvaa kerrotaan säilytetyn viljalaarissa. Peko ei kuitenkaan ollut erityisesti ohran haltia vaan yleisemmin viljan ja karjanhoidon jumala<ref name=TSK1/>. |
Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa [[Viro]]n [[setukaiset|setukaisten]] '''Peko''',<ref name=TSK1/> "viljajumal", jonka kuvaa kerrotaan säilytetyn viljalaarissa. Peko ei kuitenkaan ollut erityisesti ohran haltia vaan yleisemmin viljan ja karjanhoidon jumala<ref name=TSK1/>. |
||
Nykyinen versio 31. toukokuuta 2024 kello 22.53
Pellonpekko eli Pekko on pakanallisista jumalista Mikael Agricolan mainitsema karjalaisten jumala. Pellonpekkoa on pidetty suomalaisten ohran ja oluen jumalana.[1]
Agricolan "epäjumalien" luettelossa vuodelta 1551 Pellonpecko sai ohran kasvamaan:[1][1]
- Pellonpecko Ohran casvon soi
Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Pellpeckus kasvattaa pelloilla viljellyn ohran ja hänen uskotaan myös olevan kansalle olutta tuottava jumala:
- Hordea Pellpeckus cultis producit in arvis,
- Zythifer & genti creditur esse Deus[2]
Kansanrunoissa Pekka, Pikka tai Pikki mainitaan myytissä ensimmäisestä ohran kylvöstä ja oluen valmistuksesta, joka tavallisesti esiintyy runon Päivölän pidot yhteydessä:
- Piennä Pikki huuhan raato,
- Emon värttinän pituissa,
- Ison polven korkunaissa,
- Hoikaissa salon syteli,
- Matalaissa maan alaissa.
- Pohjatuuli kasken poltti,
- Suvituuli suoritteli,
- Koillinen kovin porotti.
- Ukko onni osran kylvi.
- Annas onni osravuoen,
- Jumala, teräkesäisen,
- Laadis orjille olutta,
- Piioille pikarivettä.[3]
Aiheeseen liittyy suomen vanhoissa murteissa esiintyvä sana pellonpekko tai peltopekko, jonka merkitys on "ohran, ohrajuoman haltija, pellonhaltija".[4]
Pellonpekko mainitaan myös silmään tai ihon alle juuttuneen vihneen poistamisen yhteydessä lausutussa Siikasen loitsussa:
- Siikane sinun nimesi,
- Riiher rikka, pellom Pekko,
- Raiska raunijon takane.
- Hyvä ol' sinum männäkseś,
- Mut paha o siellä ollakseś,
- Sielä synkkä salo o eissäś
- Ja lieto meŕ takanaś.[5]
Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa Viron setukaisten Peko,[1] "viljajumal", jonka kuvaa kerrotaan säilytetyn viljalaarissa. Peko ei kuitenkaan ollut erityisesti ohran haltia vaan yleisemmin viljan ja karjanhoidon jumala[1].
Uno Harva oletti, että nimen Pekko/Peko taustalla olisi vanha germaaninen ohraa merkinnyt lainasana beggwu (muinaisruotsin bjugg). Pellonpekko olisi siis ollut olennoitu ohra, kuten Panu oli olennoitu tuli.[6][1]
Martti Haavion teorian mukaan Pellonpekon taustalla olisi Pelto-Pietari eli siis Pyhä Pietari.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Pekko, Tietosanakirja osa 7, palsta 346, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1915
- ↑ Muut suomalaisten jumalien esittelyt (Archice.org) Kansanrunous. Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
- ↑ Ohran kylvö - Lemminkäisen virsi, (Arkistoitu – Internet Archive) Finlit.fi
- ↑ Suomen kielen etymologinen sanakirja III. 1962.
- ↑ Siikasen loitsu. Finlit.fi. Arkistoitu 30.8.2014.
- ↑ Muinaissuomalaisten Bacchus, Kansanrunous.net. (Archive.org) Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
- ↑ Martti Haavio: Karjalan jumalat. 1959.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppo Suhonen (suom.): Pekko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006, Helsinki.
- Suomen kielen etymologinen sanakirja III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII, 3. Helsinki 1962