Ero sivun ”Lapinraunio” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti

[katsottu versio]

← Vanhempi muutos

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Rivimuotoinen

Nykyinen versio 26. marraskuuta 2024 kello 21.44

Lapinrauniot ovat lähinnä Suomen sisämaassa esiintyviä esihistoriallisia kivirakennelmia, jotka yleensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on röykkiöhautoja.^[1]^[2] Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia.^[1] Lapinrauniot on tavallisesti ajoitettu varhaismetallikautisiksi eli noin 1900 eaa. – 400 jaa.^[3]

Nimityksiä ja uskomuksia

Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä munkkilaisten muurit, munkkien muurit, nunnatarha, jättiläisraunio, metelinraunio tai metelinkiuas. Myös hiidenkiukaan nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka nimi yhdistetään yleisemmin merenrannikon kiviröykkiöihin.^[1]^[2]

Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat lappalaisten eli nykyään saamelaisten tekemiä. Toisinaan niitä väitettiin hiisien tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu hiidenkiukaiksi.^[1]

Unto Salo esittää munkkien esiintymisen nimistössä viittaavan varhaisten kivikirkkojen rakentajiin, jotka olivat munkkeja. Näihin kytkettiin siten myös kiviraunioiden rakentaminen.^[2]

Määritelmä

Kansanomaisen nimityksen perusteella tutkijat ovat omaksuneet nimityksen lapinraunio jo 1700-luvulta saakka.^[1] Tällä tarkoitetaan tutkimusperinteessä sellaisia röykkiötä, jotka^[4]

sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen Järvi-Suomen ja pohjoisen Kainuun rajoittamassa alueessa;
on tehty järvien rannoille näkyville paikoille, useimmiten rantakallioille;
on rakennettu alun perin pelkästään irtokivistä.

Lapinraunio erotetaan käsitteenä^[4]

sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä peltoraunioista;
merenranta-asutuksen niin sanotuista hiidenkiukaista, jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden asutukselle;
Pohjanmaan jätinkirkoista, jotka ovat merenrannikon kivikautisia rakennelmia;
maansekaisista kiviröykkiöistä rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa.

Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohja, käyttökiviröykkiö, kivenhakkaajan jätekasa, uhriröykkiö, rajamerkki, merimerkki, rakennustöissä syntynyt kivikasa, saunan tai riihen kiuas, sotavarustus ja rantakivikko.^[5]

Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole muinaisjäännöstyyppinä kunnolla pystytty määrittämään. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä siitä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.^[5] Raunioiden niukkalöytöisyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin.

Tutkimuksen tekemiä havaintoja

Lapinraunioiden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee kolmesta kymmeneen metriin ja samalla alueella voi olla useitakin röykkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 senttimetristä metriin ja kivien koko vaihtelee 20–50 senttimetrin välillä. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskus raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia.^[5]

Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. – 800 jaa.^[6] Näistä ihmisen luuta sisälsivät viisi hautausta ja luut ajoitettiin 1440–320 eaa. Joissakin raunioissa ei tavattu ihmisen luita, vaan sen sijaan kolmessa rauniossa oli nisäkkään luita. Esinelöydöt vaihtelivat piinuolen kärjistä pronssi- ja rautaesineisiin, lasihelmistä Luukonsaaren keramiikkaan. Tämä kuva toistuu muissakin raunioissa kuin näissä ajoitetuissa lapinraunioissa.^[6]

Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioissa on tavattu vain eläinten luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi.^[7]

On myös epäilty, etteivät useat rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piilotettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalaukset ovat hyvinkin vanhoja, jopa mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä on löydetty kaivauksissa paljon nuorempaa esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnettiin.^[8]

Viimeaikaiset tutkimukset antavat jo ajoituksien perusteella varovaisen viitteen, että traditio levisi Suomen yli luoteesta kaakkoon päin. Lähtöalue olisi sijainnut lähellä Pohjanmaan rannikoiden röykkiöalueita kauan ennen Lounais-Suomen pronssikauden hiidenkiuastraditiota. Lapinrauniot näyttävän leviävän Keski-Suomen kautta Järvi-Suomeen, josta on saatu tradition nuorimmat ajoitukset. Uhriröykkiötraditio saattaa kuitenkin sekoittaa ajoitustuloksia, joita tarvittaneen paljon lisää.^[9]

Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi Viitasaaren Rantala ja Pyykkisaari (ajoitettu 1746–2040 BP eli noin 1505 eaa.^[9]), Kuopion Kuusikkolahdenniemi, Siilinjärven Saunalahti, Tampereen Reuharinniemi, Nokian Uhratunsaari ja Kirkkosaari, Iitin Hiidensalmi (ajoitettu 3191–3129 BP ^[9]), Ristiinan Haukkavuori (ajoitettu 3082–3144 BP eli noin 1390 eaa.^[9]), Jyväskylän Pyhäsaari, Virtain Alahavanka, Äänekosken Pyhänsalo, Savonlinnan Häyrynjärvi (ajoitettu 2281–2341 BP eli noin 370 eaa.^[9]) sekä Vilppulan Nuijanniemi.^[6]

Perinteen loppu

Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäyttö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä.^[7]

Katso myös

Lähteet

Saipio, Jarkko: Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa. Muinaistutkija, 2011, nro 4, s. 19-35. Vaasa: Suomen arkeologinen seura. ISSN 0781-6790
Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat): Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto. (Luonnonsuojelujulkaisuja (A165)) Metsähallitus, 2007. ISBN 978-952-446-560-1 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 4.1.2012.
Esihistorian opetuspaketti: PRONSSIKAUSI 1500/1300 - 500 eKr., Museovirasto
Saipio, Jarkko: Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti (pdf) Pro gradu-tutkielma. 2011. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 18.7.2012.

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e Lavento & al., 2007, s. 48–49
↑ ^a ^b ^c Salo, Unto: Satakunnan historia I,2, s. 324-329. Rauma: Satakunnan Maakuntaliitto r.y., 1981. ISBN 951-95095-5-0
↑ Saipio, Jarkko 2011, s. 19
↑ ^a ^b Saipio, Jarkko 2011, s. 22–23
↑ ^a ^b ^c Lavento & al., s. 50
↑ ^a ^b ^c Saipio, Jarkko 2011, s. 21, taulukko
↑ ^a ^b Saipio, Jarkko 2011, s. 22–27
↑ Saipio, Jarkko 2011, s. 30, taulukko
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Saipio, Jarkko: Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti, 2011

[lavento49-1] Lavento & al., 2007, s. 48–49

[satkuhis324_329-2] Salo, Unto: Satakunnan historia I,2, s. 324-329. Rauma: Satakunnan Maakuntaliitto r.y., 1981. ISBN 951-95095-5-0

[saipio19-3] Saipio, Jarkko 2011, s. 19

[saipio22_23-4] Saipio, Jarkko 2011, s. 22–23

[lavento50-5] Lavento & al., s. 50

[saipio21-6] Saipio, Jarkko 2011, s. 21, taulukko

[saipio22_27-7] Saipio, Jarkko 2011, s. 22–27

[saipio30-8] Saipio, Jarkko 2011, s. 30, taulukko

[gradu-9] Saipio, Jarkko: Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti, 2011

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 {{lupaava}}
+[[Tiedosto:Pyhasaari Leppavesi.jpg|thumb|Jyväskylän Vaajakoskella, [[Pyhäsaari (Jyväskylä)|Pyhäsaaren]] kärjessä on lapinraunioita.]]
-'''Lapinrauniot''' ovat lähinnä [[Suomi|Suomen]] sisämaassa esiintyviä [[Suomen esihistoria|esihistoriallisia]] kivirakennelmia, jotka ylensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on [[röykkiöhauta|röykkiöhautoja]].<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/> Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia.<ref name=lavento49/> Lapinrauniot on tavallisesti ajoitettu [[varhaismetallikausi|varhaismetallikautisiksi]] eli noin 1900 eaa. - 400 jaa.<ref name=saipio19/>.
+'''Lapinrauniot''' ovat lähinnä [[Suomi|Suomen]] sisämaassa esiintyviä [[Suomen esihistoria|esihistoriallisia]] kivirakennelmia, jotka yleensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on [[röykkiöhauta|röykkiöhautoja]].<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/> Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia.<ref name=lavento49/> Lapinrauniot on tavallisesti ajoitettu [[varhaismetallikausi|varhaismetallikautisiksi]] eli noin 1900 eaa. – 400 jaa.<ref name=saipio19/>
 ==Nimityksiä ja uskomuksia==
-Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä ''munkkilaisten muurit'', ''munkkien muurit'', ''nunnatarha'', ''jättiläisraunio'', ''metelinraunio'' tai ''metelinkiuas''. Myös ''hiidenkiukaan'' nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka yleisesti ajatellaan että merenrannikon kiviröykkiöt olisivat sen nimiset.<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/>
+Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä '''munkkilaisten muurit''', '''munkkien muurit''', '''nunnatarha''', '''jättiläisraunio''', '''metelinraunio''' tai '''[[Metelinkiukaat|metelinkiuas]]'''. Myös '''hiidenkiukaan''' nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka nimi yhdistetään yleisemmin merenrannikon kiviröykkiöihin.<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/>
-Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat [[Lappalainen|lappalaisten]] eli nykyään [[saamelainen|saamelaisten]] tekemiä. Toisinaan väitettiin niitä [[hiisi|hiisien]] tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu [[hiidenkiuas|hiidenkiukaiksi]].<ref name=lavento49/>
+Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat [[Lappalainen|lappalaisten]] eli nykyään [[saamelainen|saamelaisten]] tekemiä. Toisinaan niitä väitettiin [[hiisi|hiisien]] tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu [[hiidenkiuas|hiidenkiukaiksi]].<ref name=lavento49/>
 Unto Salo esittää [[munkkilaiset|munkkien]] esiintymisen nimistössä viittaavan varhaisten kivikirkkojen rakentajiin, jotka olivat munkkeja. Näihin kytkettiin siten myös kiviraunioiden rakentaminen.<ref name=satkuhis324_329/>
@@ Rivi 11: / Rivi 12: @@
 ==Määritelmä==
 Kansanomaisen nimityksen perusteella tutkijat ovat omaksuneet nimityksen ''lapinraunio'' jo 1700-luvulta saakka.<ref name=lavento49/> Tällä tarkoitetaan tutkimusperinteessä sellaisia röykkiötä, jotka<ref name=saipio22_23/>
-* sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen [[Järvi-Suomi|Järvi-Suomen]] ja pohjoisen [[Kainuu]]n rajoittamassa alueessa.
+* sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen [[Järvi-Suomi|Järvi-Suomen]] ja pohjoisen [[Kainuu]]n rajoittamassa alueessa;
-* on tehty järvien rannoille näkyville paikoille useimmiten rantakallioille.
+* on tehty järvien rannoille näkyville paikoille, useimmiten rantakallioille;
-* on rakennettu alunperin pelkästään irtokivistä.
+* on rakennettu alun perin pelkästään irtokivistä.
 Lapinraunio erotetaan käsitteenä<ref name=saipio22_23/>
-* sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä röykkiöistä.
+* sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä peltoraunioista;
-* merenrantaasutuksen niin sanoituista hiidenkiukaista, jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden kulttuurin asutukseen.
+* merenranta-asutuksen niin sanotuista ''hiidenkiukaista'', jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden asutukselle;
-* [[Pohjanmaa]]n jätinkirkoista, jotka ovat merenrannikon mahdollisesti hylkeenpyytäjien rakennelmia.
+* [[Pohjanmaa]]n ''jätinkirkoista'', jotka ovat merenrannikon kivikautisia rakennelmia;
-* tunkioista tai hunningoista, jotka ovat maansekaisia kasoja rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa.
+* maansekaisista kiviröykkiöistä rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa.
-Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohjia, käyttökiviröykkiöitä, kivenhakkaajan jätekasoja, uhriröykkiöitä, rajamerkkejä, merimerkkejä, rakennustöiden jättämiä kivikasoja, saunan kiukaita, riihen kiukaita, sotavarustuksia ja rantakivikoita.<ref name=lavento50/>
+Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohja, käyttökiviröykkiö, kivenhakkaajan jätekasa, uhriröykkiö, rajamerkki, merimerkki, rakennustöissä syntynyt kivikasa, saunan tai riihen kiuas, sotavarustus ja rantakivikko.<ref name=lavento50/>
-Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole kunnolla pystytty määrittämään muinaisjäännöstyyppinä. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.<ref name=lavento50/> Raunioiden löydöttömyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin.
+Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole muinaisjäännöstyyppinä kunnolla pystytty määrittämään. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä siitä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.<ref name=lavento50/> Raunioiden niukkalöytöisyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin.
 ==Tutkimuksen tekemiä havaintoja==
-Lapinraunioden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee 3 metristä 10 metriin ja samalla alueella voi olla useitakin ryökkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 cm:stä 1 metriin ja kivien koko vaihtelee 20 cm:stä 50 cm:iin. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskun raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia. <ref name=lavento50/>
+Lapinraunioiden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee kolmesta kymmeneen metriin ja samalla alueella voi olla useitakin röykkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 senttimetristä metriin ja kivien koko vaihtelee 20–50 senttimetrin välillä. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskus raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia.<ref name=lavento50/>
-Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. - 800 jaa.<ref name=saipio21/>. Näistä ihmisen luuta sisälsivät viisi hautausta ja luut ajoitettiin 1440 eaa. - 320 eaa. Joissakin raunioita ei tavattu ihmisen luita, jonka sijaan kolmessa rauniossa oli nisäkkään luita. Esineelöydöt vaihtelivat piinuolen kärjistä pronssi- ja rautaesineisiin, lasihelmistä Luukonsaaren keramiikkaan. Tämä kuva toistuu muissakin raunioissa kuin näissä ajoitetuissa lapinraunioissa.<ref name=saipio21/>
+Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. – 800 jaa.<ref name=saipio21/> Näistä ihmisen luuta sisälsivät viisi hautausta ja luut ajoitettiin 1440–320 eaa. Joissakin raunioissa ei tavattu ihmisen luita, vaan sen sijaan kolmessa rauniossa oli nisäkkään luita. Esinelöydöt vaihtelivat piinuolen kärjistä pronssi- ja rautaesineisiin, lasihelmistä [[Luukonsaaren keramiikka|Luukonsaaren keramiikkaan]]. Tämä kuva toistuu muissakin raunioissa kuin näissä ajoitetuissa lapinraunioissa.<ref name=saipio21/>
-Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioista on tavattu vain eläinten luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi.<ref name=saipio22_27/>
+Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioissa on tavattu vain eläinten luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi.<ref name=saipio22_27/>
-On myös epäilty, etteivät useat rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piiloitettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalaukset ovat hyvinkin vanhoja, jopa mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä on löydetty kaivauksissa paljon nuorempaa esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnetiin.<ref name=saipio30/>
+On myös epäilty, etteivät useat rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piilotettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalaukset ovat hyvinkin vanhoja, jopa mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä on löydetty kaivauksissa paljon nuorempaa esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnettiin.<ref name=saipio30/>
-Viimeaikaiset tutkimukset antavat jo ajoituksien perusteella varovaisen viitteen, että traditio levisi Suomen yli luoteesta kaakkoon päin. Lähtöalue olisi sijainnut lähellä Pohjanmaan rannikoiden röykkiöalueita kauan ennen Lounais-Suomen pronssikauden hiidenkiuastraditiota. Lapinrauniot näyttävän leviävän Keski-Suomen kautta Järvi-Suomeen, josta on saatu tradition nuorimmat ajoitukset. Uhriröykkiötraditio saattaa kuitenkin sekoittaa ajoitustuloksia, joita tarvittanee paljon lisää.<ref name=gradu/>
+Viimeaikaiset tutkimukset antavat jo ajoituksien perusteella varovaisen viitteen, että traditio levisi Suomen yli luoteesta kaakkoon päin. Lähtöalue olisi sijainnut lähellä Pohjanmaan rannikoiden röykkiöalueita kauan ennen Lounais-Suomen pronssikauden hiidenkiuastraditiota. Lapinrauniot näyttävän leviävän Keski-Suomen kautta Järvi-Suomeen, josta on saatu tradition nuorimmat ajoitukset. Uhriröykkiötraditio saattaa kuitenkin sekoittaa ajoitustuloksia, joita tarvittaneen paljon lisää.<ref name=gradu/>
-Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi [[Viitasaari|Viitasaaren]] Rantala ja Pyykkisaari (ajoitettu 1746 - 2040 BP eli noin 1505 eaa.<ref name=gradu/>), [[Kuopio]]n Kuusikkolahdenniemi, [[Siilinjärvi|Siilinjärven]] Saunalahti, [[Tampere]]en Reuharinniemi, [[Nokia]]n Uhratunsaari ja Kirkkosaari, [[iitti|Iitin]] Hiidensalmi (ajoitettu 3191 - 3129 BP <ref name=gradu/>), [[Ristiina]]n Haukkavuori (ajoitettu 3082 - 3144 BP eli noin 1390 eaa.<ref name=gradu/>), [[Jyväskylä]]n Pyhäsaari, [[virta|Virtain]] Alahavanka, [[äänekoski|Äänekosken]] Pyhänsalo, [[Savonlinna]]n Häyrynjärvi (ajoitettu 2281 - 2341 BP eli noin 370 eaa.<ref name=gradu/>) sekä [[Vilppula]]n Nuijanniemi.<ref name=saipio21/>
+Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi [[Viitasaari|Viitasaaren]] Rantala ja Pyykkisaari (ajoitettu 1746–2040 BP eli noin 1505 eaa.<ref name=gradu/>), [[Kuopio]]n Kuusikkolahdenniemi, [[Siilinjärvi|Siilinjärven]] Saunalahti, [[Tampere]]en Reuharinniemi, [[Nokia (kaupunki)|Nokian]] Uhratunsaari ja Kirkkosaari, [[Iitti|Iitin]] Hiidensalmi (ajoitettu 3191–3129 BP <ref name=gradu/>), [[Ristiina]]n Haukkavuori (ajoitettu 3082–3144 BP eli noin 1390 eaa.<ref name=gradu/>), [[Jyväskylä]]n Pyhäsaari, [[Virrat|Virtain]] Alahavanka, [[Äänekoski|Äänekosken]] Pyhänsalo, [[Savonlinna]]n Häyrynjärvi (ajoitettu 2281–2341 BP eli noin 370 eaa.<ref name=gradu/>) sekä [[Vilppula]]n Nuijanniemi.<ref name=saipio21/>
-==Tradition loppu==
+==Perinteen loppu==
-Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäytö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä.<ref name=saipio22_27/>
+Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäyttö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä.<ref name=saipio22_27/>
+==Katso myös==
+* [[Uhriröykkiö]]
+* [[Hiidenkiuas]]
+* [[Kaskiröykkiö]]
 ==Lähteet==
-* {{Lehtiviite | Tekijä = Saipio, Jarkko| Otsikko = Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa
+* {{Lehtiviite | Tekijä = Saipio, Jarkko| Otsikko = Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa | Julkaisu = Muinaistutkija| Ajankohta = 2011 | Numero = 4| Sivut = 19-35| Julkaisupaikka = Vaasa| Julkaisija = Suomen arkeologinen seura | Tunniste = | Issn = 0781-6790}}
+*{{Kirjaviite | Tekijä = Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat) | Nimeke = Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto | Vuosi = 2007 | Selite = Luonnonsuojelujulkaisuja (A165) | Julkaisija = Metsähallitus | Tunniste = | Isbn = 978-952-446-560-1 | www = https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/03/a165.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 4.1.2012}}
-| Julkaisu = Muinaistutkija| Ajankohta = 2011 | Numero = 4| Sivut = 19-35| Julkaisupaikka = Vaasa| Julkaisija = Suomen arkeologinen seura | Tunniste = ISSN 0781-6790}}
-*{{Kirjaviite | Tekijä =Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat) | Nimeke =Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto | Vuosi =2007 | Selite =Luonnonsuojelujulkaisuja (A165) | Julkaisija =Metsähallitus | Tunniste =ISBN 978-952-446-560-1 | www =http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a165_1.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu =4.1.2012 }}
 * Esihistorian opetuspaketti: [http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/tulostettava2 PRONSSIKAUSI 1500/1300 - 500 eKr.], Museovirasto
-* {{Verkkoviite | Osoite =https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27431/kaakkois.pdf?sequence=1 | Nimeke =Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti  | Tekijä =Saipio, Jarkko | Tiedostomuoto =pdf | Julkaisu =Pro gradu-tutkielma | Ajankohta =2011 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Helsingin yliopisto | Viitattu =18.7.2012}}
+* {{Verkkoviite | Osoite =https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27431/kaakkois.pdf?sequence=1 | Nimeke =Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti | Tekijä =Saipio, Jarkko | Tiedostomuoto =pdf | Julkaisu =Pro gradu-tutkielma | Ajankohta =2011 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Helsingin yliopisto | Viitattu =18.7.2012}}
 ===Viitteet===
 {{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
-* <ref name=lavento49>Lavento & al., 2007, s.48-49</ref>
+* <ref name=lavento49>Lavento & al., 2007, s. 48–49</ref>
 * <ref name=lavento50>Lavento & al., s. 50</ref>
-* <ref name=satkuhis324_329>{{Kirjaviite | Tekijä = Salo, Unto| Nimeke = Satakunnan historia I,2| Vuosi = 1981| Julkaisupaikka = Rauma| Julkaisija = Satakunnan Maakuntaliitto r.y.| sivut=324-329|Tunniste = ISBN 951-95095-5-0}}</ref>
+* <ref name=satkuhis324_329>{{Kirjaviite | Tekijä = Salo, Unto| Nimeke = Satakunnan historia I,2| Vuosi = 1981| Julkaisupaikka = Rauma| Julkaisija = Satakunnan Maakuntaliitto r.y.| sivut=324-329| Tunniste = | Isbn = 951-95095-5-0}}</ref>
 * <ref name=saipio19>Saipio, Jarkko 2011, s. 19</ref>
 * <ref name=saipio21>Saipio, Jarkko 2011, s. 21, taulukko</ref>
-* <ref name=saipio22_23>Saipio, Jarkko 2011, s. 22-23</ref>
+* <ref name=saipio22_23>Saipio, Jarkko 2011, s. 22–23</ref>
-* <ref name=saipio22_27>Saipio, Jarkko 2011, s. 22-27</ref>
+* <ref name=saipio22_27>Saipio, Jarkko 2011, s. 22–27</ref>
 * <ref name=saipio30>Saipio, Jarkko 2011, s. 30, taulukko</ref>
 * <ref name=gradu>Saipio, Jarkko: Kaakkois-Suomen lapinraunioiden ikä ja kulttuurikonteksti, 2011</ref>
 }}
+{{Suomalainen muinaisusko}}
+[[Luokka:90.2 Yleinen arkeologia]]
 [[Luokka:Suomen muinaisjäännökset]]
 [[Luokka:Muinaishaudat]]
+[[Luokka:Rautakausi Suomessa]]

Ero sivun ”Lapinraunio” versioiden välillä

Nykyinen versio 26. marraskuuta 2024 kello 21.44

Sisällys

Nimityksiä ja uskomuksia

Määritelmä

Tutkimuksen tekemiä havaintoja

Perinteen loppu

Katso myös

Lähteet

Viitteet

Navigointivalikko

Ero sivun ”Lapinraunio” versioiden välillä

Nykyinen versio 26. marraskuuta 2024 kello 21.44

Nimityksiä ja uskomuksia

Määritelmä

Tutkimuksen tekemiä havaintoja

Perinteen loppu

Katso myös

Lähteet

Viitteet

Navigointivalikko

Haku