Ero sivun ”Lapinraunio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Tradition loppu: kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Lapinrauniot''' ovat lähinnä [[Suomi|Suomen]] sisämaassa esiintyviä [[Suomen esihistoria|esihistoriallisia]] kivirakennelmia, jotka ylensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on [[röykkiöhauta|röykkiöhautoja]].<ref name=lavento49>Lavento & al., 2007, s.48-49</ref><ref name=satkuhis324_329>{{Kirjaviite | Tekijä = Salo, Unto| Nimeke = Satakunnan historia I,2| Vuosi = 1981| Julkaisupaikka = Rauma| Julkaisija = Satakunnan Maakuntaliitto r.y.| sivut=324-329|Tunniste = ISBN 951-95095-5-0}}</ref> |
'''Lapinrauniot''' ovat lähinnä [[Suomi|Suomen]] sisämaassa esiintyviä [[Suomen esihistoria|esihistoriallisia]] kivirakennelmia, jotka ylensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on [[röykkiöhauta|röykkiöhautoja]].<ref name=lavento49>Lavento & al., 2007, s.48-49</ref><ref name=satkuhis324_329>{{Kirjaviite | Tekijä = Salo, Unto| Nimeke = Satakunnan historia I,2| Vuosi = 1981| Julkaisupaikka = Rauma| Julkaisija = Satakunnan Maakuntaliitto r.y.| sivut=324-329|Tunniste = ISBN 951-95095-5-0}}</ref> |
||
Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia. |
Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia.<ref name=lavento49/> Lapinrauniot on tavallisesti ajoitettu [[varhaismetallikausi|varhaismetallikautisiksi]] eli noin 1900 eaa. - 400 jaa.<ref name=saipio19>Saipio, Jarkko, 2011, s. 19</ref> |
||
[[Kuva:HiidenkiuasParainen.jpg|thumb|right|300px|Hiidenkiuas Paraisissa.]] |
[[Kuva:HiidenkiuasParainen.jpg|thumb|right|300px|Hiidenkiuas Paraisissa.]] |
||
[[Kuva:HiidenkiuasEspoo.jpg|thumb|right|300px|Hiidenkiuas Espoossa.]] |
[[Kuva:HiidenkiuasEspoo.jpg|thumb|right|300px|Hiidenkiuas Espoossa.]] |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä ''munkkilaisten muurit'', ''munkkien muurit'', ''nunnatarha'', ''jättiläisraunio'', ''metelinraunio'' tai ''metelinkiuas''. Myös ''hiidenkiukaan'' nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka yleisesti ajatellaan että merenrannikon kiviröykkiöt olisivat sen nimiset.<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/> |
Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä ''munkkilaisten muurit'', ''munkkien muurit'', ''nunnatarha'', ''jättiläisraunio'', ''metelinraunio'' tai ''metelinkiuas''. Myös ''hiidenkiukaan'' nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka yleisesti ajatellaan että merenrannikon kiviröykkiöt olisivat sen nimiset.<ref name=lavento49/><ref name=satkuhis324_329/> |
||
Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat [[Lappalainen|lappalaisten]] eli nykyään [[saamelainen|saamelaisten]] tekemiä. Toisinaan väitettiin nitä [[hiisi|hiisien]] tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu [[hiidenkiuas|hiidenkiukaiksi]]. |
Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat [[Lappalainen|lappalaisten]] eli nykyään [[saamelainen|saamelaisten]] tekemiä. Toisinaan väitettiin nitä [[hiisi|hiisien]] tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu [[hiidenkiuas|hiidenkiukaiksi]].<ref name=lavento49/> |
||
Unto Salo esittää munkkien esintymisen nimistössä viittaavan varhaisten kivikirkkojen rakentajiin, jotka olivat munkkeja. Näihin kytkettiin siten myös kiviraunioiden rakentaminen.<ref name=satkuhis324_329/> |
Unto Salo esittää munkkien esintymisen nimistössä viittaavan varhaisten kivikirkkojen rakentajiin, jotka olivat munkkeja. Näihin kytkettiin siten myös kiviraunioiden rakentaminen.<ref name=satkuhis324_329/> |
||
==Määritelmä== |
==Määritelmä== |
||
Kansanomaisen nimityksen perusteella tutkijat ovat omaksuneet nimityksen ''lapinraunio'' jo 1700-luvulta saakka |
Kansanomaisen nimityksen perusteella tutkijat ovat omaksuneet nimityksen ''lapinraunio'' jo 1700-luvulta saakka.<ref name=lavento49/> Tällä tarkoitetaan tutkimusperinteessä sellaisia röykkiötä, jotka<ref name=saipio22_23>Saipio, Jarkko, 2011, s. 22-23</ref> |
||
:*sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen [[Järvi-Suomi|Järvi-Suomen]] ja pohjoisen [[Kainuu]]n rajoittamassa alueessa. |
:*sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen [[Järvi-Suomi|Järvi-Suomen]] ja pohjoisen [[Kainuu]]n rajoittamassa alueessa. |
||
:*on tehty järvien rannoille näkyville paikoille useimmiten rantakallioille. |
:*on tehty järvien rannoille näkyville paikoille useimmiten rantakallioille. |
||
:*on rakennettu alunperin pelkästään irtokivistä. |
:*on rakennettu alunperin pelkästään irtokivistä. |
||
Lapinraunio erotetaan käsitteenä |
Lapinraunio erotetaan käsitteenä<ref name=saipio22_23/> |
||
:*sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä röykkiöistä. |
:*sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä röykkiöistä. |
||
:*merenrantaasutuksen niin sanoituista hiidenkiukaista, jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden kulttuurin asutukseen. |
:*merenrantaasutuksen niin sanoituista hiidenkiukaista, jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden kulttuurin asutukseen. |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
:*tunkioista tai hunningoista, jotka ovat maansekaisia kasoja rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa. |
:*tunkioista tai hunningoista, jotka ovat maansekaisia kasoja rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa. |
||
Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohjia, käyttökiviröykkiöitä, kivenhakkaajan jätekasoja, uhriröykkiöitä, rajamerkkejä, merimerkkejä, rakennustöiden jättämiä kivikasoja, saunan kiukaita, riihen kiukaita, sotavarustuksia ja rantakivikoita. |
Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohjia, käyttökiviröykkiöitä, kivenhakkaajan jätekasoja, uhriröykkiöitä, rajamerkkejä, merimerkkejä, rakennustöiden jättämiä kivikasoja, saunan kiukaita, riihen kiukaita, sotavarustuksia ja rantakivikoita.<ref name=lavento50/> |
||
Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole kunnolla pystytty määrittämään muinaisjäännöstyyppinä. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.<ref name=lavento50/> Raunioiden löydöttömyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin. |
Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole kunnolla pystytty määrittämään muinaisjäännöstyyppinä. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.<ref name=lavento50/> Raunioiden löydöttömyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin. |
||
==Tutkimuksen tekemiä havaintoja== |
==Tutkimuksen tekemiä havaintoja== |
||
Lapinraunioden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee 3 metristä 10 metriin ja samalla alueella voi olla useitakin ryökkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 cm:stä 1 metriin ja kivien koko vaihtelee 20 cm:stä 50 cm:iin. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskun raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia. |
Lapinraunioden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee 3 metristä 10 metriin ja samalla alueella voi olla useitakin ryökkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 cm:stä 1 metriin ja kivien koko vaihtelee 20 cm:stä 50 cm:iin. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskun raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia.<ref name=lavento50>Lavento & al., s. 50</ref> |
||
Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. - 800 jaa.<ref name=saipio21>Saipio, Jarkko, 2011, s. 21, taulukko</ref> |
Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. - 800 jaa.<ref name=saipio21>Saipio, Jarkko, 2011, s. 21, taulukko</ref> Näistä ihmisen luuta sisälsivät viisi hautausta ja luut ajoitettiin 1440 eaa. - 320 eaa. Joissakin raunioita ei tavattu ihmisen luita, jonka sijaan kolmessa rauniossa oli nisäkkään luita. Esineelöydöt vaihtelivat piinuolen kärjistä pronssi- ja rautaesineisiin, lasihelmistä Luukonsaaren keramiikkaan. Tämä kuva toistuu muissakin raunioissa kuin näissä ajoitetuissa lapinraunioissa.<ref name=saipio21/> |
||
Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioista on tavattu vain eläinetn luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi. |
Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioista on tavattu vain eläinetn luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi.<ref name=saipio22_27>Saipio, Jarkko, 2011, s. 22-27</ref> |
||
On myös epäilty, ettei rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piiloitettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalausket ovat hyvinkin vanhoja, joka mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä tehdyt kaivaukset tuottavat nuorta esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnetiin. |
On myös epäilty, ettei rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piiloitettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalausket ovat hyvinkin vanhoja, joka mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä tehdyt kaivaukset tuottavat nuorta esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnetiin.<ref name=saipio30>Saipio, Jarkko, 2011, s. 30, taulukko</ref> |
||
Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi [[Viitasaari|Viitasaaren]] Rantala ja Pyykkisaari, [[Kuopio]]n Kuusikkolahdenniemi, [[Siilinjärvi|Siilinjärven]] Saunalahti, [[Tampere]]en Reuharinniemi, [[Nokia]]n Uhratunsaari ja Kirkkosaari, [[iitti|Iitin]] Hiidensalmi, [[Ristiina]]n Haukkavuori, [[Jyväskylä]]n Pyhäsaari, [[virta|Virtain]] Alahavanka, [[äänekoski|Äänekosken]] Pyhänsalo, [[Savonlinna]]n Häyrynjärvi sekä [[Vilppula]]n Nuijanniemi. |
Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi [[Viitasaari|Viitasaaren]] Rantala ja Pyykkisaari, [[Kuopio]]n Kuusikkolahdenniemi, [[Siilinjärvi|Siilinjärven]] Saunalahti, [[Tampere]]en Reuharinniemi, [[Nokia]]n Uhratunsaari ja Kirkkosaari, [[iitti|Iitin]] Hiidensalmi, [[Ristiina]]n Haukkavuori, [[Jyväskylä]]n Pyhäsaari, [[virta|Virtain]] Alahavanka, [[äänekoski|Äänekosken]] Pyhänsalo, [[Savonlinna]]n Häyrynjärvi sekä [[Vilppula]]n Nuijanniemi.<ref name=saipio21/> |
||
==Tradition loppu== |
==Tradition loppu== |
||
Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäytö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä. |
Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäytö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä.<ref name=saipio22_27/> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
* {{Lehtiviite | Tekijä = Saipio, Jarkko| Otsikko = Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa |
* {{Lehtiviite | Tekijä = Saipio, Jarkko| Otsikko = Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa |
||
| Julkaisu = Muinaistutkija| Ajankohta = 2011 | Numero = 4| Sivut = 19-35| Julkaisupaikka = Vaasa| Julkaisija = Suomen arkeologinen seura | Tunniste = ISSN 0781-6790 |
| Julkaisu = Muinaistutkija| Ajankohta = 2011 | Numero = 4| Sivut = 19-35| Julkaisupaikka = Vaasa| Julkaisija = Suomen arkeologinen seura | Tunniste = ISSN 0781-6790}} |
||
*{{Kirjaviite | Tekijä =Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat) | Nimeke =Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto | Vuosi =2007 | Selite =Luonnonsuojelujulkaisuja (A165) | Julkaisija =Metsähallitus | Tunniste =ISBN 978-952-446-560-1 | www =http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a165_1.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu =4.1.2012 }} |
*{{Kirjaviite | Tekijä =Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat) | Nimeke =Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto | Vuosi =2007 | Selite =Luonnonsuojelujulkaisuja (A165) | Julkaisija =Metsähallitus | Tunniste =ISBN 978-952-446-560-1 | www =http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a165_1.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu =4.1.2012 }} |
||
* Esihistorian opetuspaketti: [http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/tulostettava2 PRONSSIKAUSI 1500/1300 - 500 eKr.], Museovirasto |
* Esihistorian opetuspaketti: [http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/tulostettava2 PRONSSIKAUSI 1500/1300 - 500 eKr.], Museovirasto |
||
Versio 6. maaliskuuta 2012 kello 23.59
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi. Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Lapinrauniot ovat lähinnä Suomen sisämaassa esiintyviä esihistoriallisia kivirakennelmia, jotka ylensä sijaitsevat järvenrannan tuntumassa ja joista ainakin osa on röykkiöhautoja.[1][2]
Lapinraunio on usein kasattu kallionlaelle lähelle järven rantaa ja näkyvälle paikalle. Niiden keskikoko on halkaisijaltaan 8 metriä. Tällaisia raunioita tunnetaan Suomessa useita tuhansia.[1] Lapinrauniot on tavallisesti ajoitettu varhaismetallikautisiksi eli noin 1900 eaa. - 400 jaa.[3]
Nimityksiä ja uskomuksia
Eri puolilla Suomea näistä kivirakennelmista on myös käytetty nimityksiä munkkilaisten muurit, munkkien muurit, nunnatarha, jättiläisraunio, metelinraunio tai metelinkiuas. Myös hiidenkiukaan nimitystä on tavattu sisämaassa, vaikka yleisesti ajatellaan että merenrannikon kiviröykkiöt olisivat sen nimiset.[1][2]
Kansantarusto on väittänyt joitakin kivikasoja jonkun seudulla aiemmin asuneen tarukansan tekemiksi. Lapinraunion nimeen sisältyy odote, että kivikasat olisivat lappalaisten eli nykyään saamelaisten tekemiä. Toisinaan väitettiin nitä hiisien tekemiksi, jonka vuoksi niitä on kutsuttu hiidenkiukaiksi.[1]
Unto Salo esittää munkkien esintymisen nimistössä viittaavan varhaisten kivikirkkojen rakentajiin, jotka olivat munkkeja. Näihin kytkettiin siten myös kiviraunioiden rakentaminen.[2]
Määritelmä
Kansanomaisen nimityksen perusteella tutkijat ovat omaksuneet nimityksen lapinraunio jo 1700-luvulta saakka.[1] Tällä tarkoitetaan tutkimusperinteessä sellaisia röykkiötä, jotka[4]
- sijaitsevat syvemmällä sisämaassa pääasiassa eteläisen Järvi-Suomen ja pohjoisen Kainuun rajoittamassa alueessa.
- on tehty järvien rannoille näkyville paikoille useimmiten rantakallioille.
- on rakennettu alunperin pelkästään irtokivistä.
Lapinraunio erotetaan käsitteenä[4]
- sisämaan asutuksen maanviljelyyn liittyvistä pellonraivauksessa syntyvistä röykkiöistä.
- merenrantaasutuksen niin sanoituista hiidenkiukaista, jotka uskotaan kuuluvan Kiukaisten kulttuurin tai pronssikauden kulttuurin asutukseen.
- Pohjanmaan jätinkirkoista, jotka ovat merenrannikon mahdollisesti hylkeenpyytäjien rakennelmia.
- tunkioista tai hunningoista, jotka ovat maansekaisia kasoja rautakautisen väestön viljelyseuduilla Lounais-Suomessa.
Joskus lapinrauniona tutkittu kivikasa on osoittautunut joksikin muuksi rakennelmaksi. Tällaisia ovat olleet muun muassa viljelysraunio, vatturaunio, uuninpohjia, käyttökiviröykkiöitä, kivenhakkaajan jätekasoja, uhriröykkiöitä, rajamerkkejä, merimerkkejä, rakennustöiden jättämiä kivikasoja, saunan kiukaita, riihen kiukaita, sotavarustuksia ja rantakivikoita.[5]
Vaikka lapinraunioita on tutkittu ja pohdittu 1700-luvulta asti, ei sitä ole kunnolla pystytty määrittämään muinaisjäännöstyyppinä. Tutkijoilla ei ole vieläkään yksimielisyyttä, mitä lapinrauniot oikeastaan ovat.[5] Raunioiden löydöttömyys on vaikeuttanut niiden ajoitusta ja sitomista tunnettuihin arkeologisiin kulttuuripiireihin.
Tutkimuksen tekemiä havaintoja
Lapinraunioden peittämä maanala voi olla muodoltaan pyöreä, soikea tai väljästi tulkittuna suorakulmainen. Raunion halkaisija vaihtelee 3 metristä 10 metriin ja samalla alueella voi olla useitakin ryökkiöitä. Joskus ne on rakennettu aivan toisiinsa kiinni. Raunion korkeus vaihtelee 30 cm:stä 1 metriin ja kivien koko vaihtelee 20 cm:stä 50 cm:iin. Joissakin raunioissa on löytynyt niin sanottu silmäkivi, jonka ympärille se on kasattu. Joskun raunion pohjakivet muodostavat kivikehiä ja harvoin on löydetty paasiarkkuja tai niin sanottua kylmämuurattuja rakennelmia.[5]
Lapinraunioiden arkeologiset kaivaukset epäonnistuvat joskus siten, ettei rauniosta löydetä mitään esineitä, luita tai rakenteita. Niitä raunioita, joista on löydetty ajoitettavaa materiaalia, on vain 14 kappaletta (tilanne 2011). Ajoitukset vaihtelevat 2100 eaa. - 800 jaa.[6] Näistä ihmisen luuta sisälsivät viisi hautausta ja luut ajoitettiin 1440 eaa. - 320 eaa. Joissakin raunioita ei tavattu ihmisen luita, jonka sijaan kolmessa rauniossa oli nisäkkään luita. Esineelöydöt vaihtelivat piinuolen kärjistä pronssi- ja rautaesineisiin, lasihelmistä Luukonsaaren keramiikkaan. Tämä kuva toistuu muissakin raunioissa kuin näissä ajoitetuissa lapinraunioissa.[6]
Raunioista on siis löydetty viitteitä hautaamisesta. Toisissa raunioista on tavattu vain eläinetn luita, mikä viittaa uhraamiseen. Pohjaan on voitu hakata kallioon kuppimaisia syvennyksiä ja yhdessä rauniossa oli luontainen maljamainen kivi, joka tulkittiin sinne tarkoituksella laitetuksi.[7]
On myös epäilty, ettei rauniot olleet vain kertakäyttöisiä. Vanhan raunion kylkeen on voitu tehdä laajennus, jonne luut on piiloitettu. Osassa raunioita on mukana varsin tuoreita esineitä eli rautakauden aineistoa. Jos traditio on ollut vanhaa, uudet esineet on voitu lisätä eli uhrata myöhemmin. Tämä merkitsee uusiokäyttöä yli tuhat vuotta rakentamisen jälkeen. Teorialla on eräs rinnakkaisilmiö samalta alueelta. Kalliomaalausket ovat hyvinkin vanhoja, joka mesoliittisia, mutta ainakin neoliittisia synnyltään. Silti niiden edestä ja alta vedestä tehdyt kaivaukset tuottavat nuorta esineistöä. Kuvien eteen on kokoonnuttu tuhansien vuosien jälkeenkin, vaikka tekijät olivat eri väkeä ja itse kuvien tekemisen aikaisia riittejä tuskin tunnetiin.[8]
Tutkimushistoriallisesti merkittäviä lapinrauniokohteita ovat esimerkiksi Viitasaaren Rantala ja Pyykkisaari, Kuopion Kuusikkolahdenniemi, Siilinjärven Saunalahti, Tampereen Reuharinniemi, Nokian Uhratunsaari ja Kirkkosaari, Iitin Hiidensalmi, Ristiinan Haukkavuori, Jyväskylän Pyhäsaari, Virtain Alahavanka, Äänekosken Pyhänsalo, Savonlinnan Häyrynjärvi sekä Vilppulan Nuijanniemi.[6]
Tradition loppu
Lapinraunioiden tekemisen loppuminen on vielä avoin kysymys. Saattaa olla, että nuorimmat ajoitukset merkitsevät myös viimeisten lapinraunioiden tekoajan. Tällöin se ajoittuu rautakaudelle. Kuitenkin röykkiöiden uudelleenkäytö saattaa antaa liian nuoren kuvan, sillä niiden tekemisen loppumisen jälkeen saattoi muunlainen käyttö lisätä niihin esineitä. Tiedetään myös, että sekä Suomessa että Ruotsissa oli vielä 1800-luvulla vallalla uhriröykkiöperinne, jossa kivikasoihin heiteltiin ruokaa ja esineitä uhrin merkityksessä.[7]
Lähteet
- Saipio, Jarkko: Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa. Muinaistutkija, 2011, nro 4, s. 19-35. Vaasa: Suomen arkeologinen seura. ISSN 0781-6790
- Lavento, Mika & Lahelma, Antti (toimittajat): Sama maisema, eri kulkijat, Repoveden kansallispuisto. (Luonnonsuojelujulkaisuja (A165)) Metsähallitus, 2007. ISBN 978-952-446-560-1 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 4.1.2012.
- Esihistorian opetuspaketti: PRONSSIKAUSI 1500/1300 - 500 eKr., Museovirasto
Viitteet
- ↑ a b c d e Lavento & al., 2007, s.48-49
- ↑ a b c Salo, Unto: Satakunnan historia I,2, s. 324-329. Rauma: Satakunnan Maakuntaliitto r.y., 1981. ISBN 951-95095-5-0
- ↑ Saipio, Jarkko, 2011, s. 19
- ↑ a b Saipio, Jarkko, 2011, s. 22-23
- ↑ a b c Lavento & al., s. 50
- ↑ a b c Saipio, Jarkko, 2011, s. 21, taulukko
- ↑ a b Saipio, Jarkko, 2011, s. 22-27
- ↑ Saipio, Jarkko, 2011, s. 30, taulukko