Ero sivun ”Fasismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 86: Rivi 86:


==Uusi fasismi==
==Uusi fasismi==
Uusi fasismi merkitsee valtion omien kansalaisten ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon uudet verkkovalvontamenetelmät antavat mahdollisuuden. Norjalaisen rauhantutkija Johan Galtungin mukaan valtiot ovat turvallisuuden nimissä rajoittamassa [[Yksilönvapaus|yksilönvapautta]] puuttumalla kansalaisten [[Ihmisoikeus|ihmisoikeuksiin]] käyttämällä [[Yksityisyys|yksityisyyden suojaa]] rikkovia valvontamenetelmiä. Sähköpostien tarkastamista ja puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat olevansa valvonnan alla. Tätä hän pitää vakavana uhkana kansalaisvapauksille ja demokratialle.<ref>[[http://www.hs.fi/m/paakirjoitukset/Uusi+fasismi+pohjautuu+pelon+lietsontaan/a1374039248007 Uusi fasismi pohjautuu pelon lietsontaan]]</ref>
Uusi fasismi merkitsee valtion omien kansalaisten ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon uudet verkkovalvontamenetelmät antavat mahdollisuuden. Norjalaisen rauhantutkija [[Johan Galtung]]in mukaan valtiot ovat turvallisuuden nimissä rajoittamassa [[Yksilönvapaus|yksilönvapautta]] puuttumalla kansalaisten [[Ihmisoikeus|ihmisoikeuksiin]] käyttämällä [[Yksityisyys|yksityisyyden suojaa]] rikkovia valvontamenetelmiä. Sähköpostien tarkastamista ja puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat olevansa valvonnan alla. Tätä hän pitää vakavana uhkana kansalaisvapauksille ja demokratialle.<ref>[[http://www.hs.fi/m/paakirjoitukset/Uusi+fasismi+pohjautuu+pelon+lietsontaan/a1374039248007 Uusi fasismi pohjautuu pelon lietsontaan]]</ref>


Sillan fasismin ja demokratian välille muodostaa sana "turvallisuus". [[Elektroninen tiedustelu ja valvonta]] on sattumanvaraista. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. [[Kansalaisvapaudet|Kansalaisvapaus]] on muuttunut vapaudeksi naapurin urkintaan ja oikeuttaa poliisin ja armeijan ohittamaan oikeuslaitoksen. Pysyvä kriisi, [[yhteiskunnallinen romahdus|romahduksen pelko]] ja [[muukalaisviha]]mielisyys ovat käyttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi.
Sillan fasismin ja demokratian välille muodostaa sana "turvallisuus". [[Elektroninen tiedustelu ja valvonta]] on sattumanvaraista. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. [[Kansalaisvapaudet|Kansalaisvapaus]] on muuttunut vapaudeksi naapurin urkintaan ja oikeuttaa poliisin ja armeijan ohittamaan oikeuslaitoksen. Pysyvä kriisi, [[yhteiskunnallinen romahdus|romahduksen pelko]] ja [[muukalaisviha]]mielisyys ovat käyttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Versio 18. heinäkuuta 2013 kello 10.06

Benito Mussolini ja Adolf Hitler akselivaltojen miehittämässä Jugoslaviassa.

Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike.[1] Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä.[1] Fasismi-nimitys tulee latinan kielen sanasta fasces, vitsakimput.[2]

Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen talousjärjestelmään, joka oli ammattiliittopohjainen ”kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä”.[3] Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia.

Adolf Hitlerin natsi-Saksan kansallissosialismia ja Francisco Francon Espanjan falangismia pidetään fasistisina aatteina.[4].

Historia

Ranska

Ranskassa vuonna 1898 perustettua "Action Françaisea" pidetään maailman ensimmäinen fasistisena tai "esifasistisena" liikkeenä.[5] Liikkeen perustivat vuonna 1898 Dreyfusin tapauksen aikana filosofian professori Henri Vaugeois ja kirjailija, toimittaja Maurice Pujo. Sen aatteellinen johtaja oli Charles Maurras. Liike vastusti erityisesti protestantteja, juutalaisia ja vapaamuurareita. Liikkeen ajatuspohja oli ranskalais-kansallinen.

Italia

Italiassa vuonna 1914 sosialistipuolueen virallisen Avanti!-lehden päätoimittaja[6] Benito Mussolini kääntyi maailmansodan kannattajaksi ja perusti ensimmäisen fasistiryhmän Fasci D’Azione Rivoluzionarian[7] yhdistämällä radikaalisyndikalistisen Fasci D’Azione Rivoluzionaria Internazionalistan ja Fasci Autonomi D’Azione Rivoluzionarian.

Vuonna 1919 Mussolini ja eräät muut nationalistit perustivat fasistisen liikkeen Fasci di Combattimento ensimmäisen maailmansodan veteraanien kansallismielisenä järjestönä ja muuttivat sen puolueeksi 1921.[8]

Fasistien keskeisenä toimintamuotona oli liikkeen puolisotilaallisten joukkojen väkivaltaiset hyökkäykset vasemmistolaisia järjestöjä ja ammattiyhdistyksiä vastaan. Fasistit omaksuivat joitain sosialistisia ja vasemmistolaisia vaatimuksia, mutta asettuivat nationalismin nimissä vastustamaan luokkataistelua ja vaativat luokkaetujen alistamista kansalliselle yhtenäisyydelle.

Lokakuussa 1922 Mussolini järjesti fasistien 40 000 ”mustapaidan” marssin Roomaan ja nousi pääministeriksi. Aluksi fasistit hallitsivat yhteistyössä muiden oikeistopuolueiden kanssa, mutta varmistivat itselleen parlamenttienemmistön vuonna 1923. Sosialistien kansanedustajan Giacomo Matteottin murha 1924 ja oppositioliikkeiden kieltäminen vuoteen 1926 mennessä tukahdutti kuitenkin parlamentaarisen opposition.

Mussolinin johdolla Italia hyökkäsi muun muassa Abessiniaan (nykyinen Etiopia), Albaniaan, Jugoslaviaan, Kreikkaan ja samanaikaisesti natsi-Saksan kanssa Ranskaan vuoden 1940 keväällä, josta hetkestä Italian katsotaan liittyneen toiseen maailmansotaan Saksan puolella. Yhdysvaltalaisten ja brittien tultua Pohjois-Afrikan kautta Etelä-Italiaan 1943 Mussolini erotettiin pääministerin virasta ja määrättiin ”kotiarestiin”. Italia oli tuolloin perustuslaillinen kuningaskunta, jossa kuninkaalla oli valta nimittää ja erottaa pääministeri. Saksalaiset kuitenkin asettivat hänet miehitetyn Pohjois-Italian johtoon nukkehallitsijana.

Mussolini ei ollut kiinnostunut esimerkiksi juutalaisten vainoamisesta, joten Italian juutalaiset joutuivat suoranaisen vainon kohteeksi vasta Italian irtauduttua sodasta ja liiton Saksan kanssa katketessa, jolloin osan Italiaa miehittäneet saksalaiset aloittivat juutalaisten poiskuljetukset. Saksalaisten suorittama juutalaisten joukkoteloitus eräällä paikkakunnalla järkytti Mussolinia aikalaisten kertoman mukaan. Italian miehittäessä ranskalaisia alueita ns. Vichyn Ranskan joutuessa saksalaisten miehittämäksi, näillä alueilla ei juutalaisia häiritty, toisin kuin saksalaisten miehittämässä osassa, josta juutalaiset kuljetettiin pois. Italian uskonnonvapautta oli kuitenkin jo aiemmin kavennettu, tavoitteena yhtenäinen kansakunta.

Kommunistipartisaanit kidnappasivat ja murhasivat Mussolinin 28. huhtikuuta 1945 juuri ennen sodan loppua estääkseen hänen antautumisensa yhdysvaltalaisille, koska kommunistit epäilivät yhdysvaltalaisten aikovan jättää Mussolinin eloon. Mussolinin ja muiden teloitettujen fasistien ruumiit kuljetettiin Milanon torille, jossa ne ripustettiin hirteen koko kansan nähtäväksi.

Sodan jälkeen Italian fasistit muodostivat uuden Movimento Sociale Italiano -puolueen, joka myöhemmin liittyi Alleanza Nazionale -nimiseen liittopuolueeseen. Alleanza Nazionale oli Silvio Berlusconin hallituksessa ja puolueen puheenjohtaja Gianfranco Fini oli varapääministeri 2001–2006. Benito Mussolinin pojantytär Alessandra Mussolini oli mukana Movimento Sociale Italianossa, mutta puolueen muodostettua Alleanza Nazionalen hän perusti Fiamma Tricolore -puolueen.

Espanja

Pääartikkeli: Falange

Espanjan fasistit, falangistit, pääsivät valtaan sisällissodan avulla 1939, ja olivat vallassa vuoteen 1975 asti.

Saksa

Pääartikkeli: Kansallissosialismi

Adolf Hitlerin kansallissosialismi sisälsi rotuopin, jota fasismi itsessään ei välttämättä sisällä. Kansallissosialismi on fasismin äärimuoto[9].

Muualla

Usein fasistisiksi luokiteltuja liikkeitä esiintyi 1930-luvulla myös Belgiassa (rexismi), Romaniassa (Rautakaarti), Unkarissa (Nuoliristi). Vaikka voimakkaan fasismin aikakauden on katsottu loppuneen toisen maailmansodan loppumisen myötä, fasismia muistuttavia uusfasistisia liikkeitä ja ilmiöitä esiintyy yhä edelleen monissa maissa. Latinalaisen Amerikan entisiä sotilasjunttien johtamia usein varsin oikeistolaisia diktatuureja on tapana usein kutsua fasistisiksi.

Talouspolitiikka

Mussolinin mukaan fasismi korvasi ”superkapitalismin” valtiojohtoisella taloudella, jonka ”tulos on valtion taloudellisen toiminnan byrokratisointi”.[10]

Fasistit määrittelivät olevansa ”kolmas asema” kapitalismin ja kommunismin välillä.[11] Fasistit ajoivat kansallista talousjärjestelmää, jota kutsuttiin kansalliseksi korporatismiksi, sosialismiksi tai syndikalismiksi.[12] Kaikki fasistiset liikkeet pyrkivät eliminoimaan ison luokan kapitalismin vapauden, toiset olemassaolonkin.[13]

Fasistit halusivat työläisten yhtyvän ja vahvan proletaarivaltion syntyvän, ei proletaariluokan[14]. Fasistit ilmoittivat suojelevansa työläisiä ja pienyrittäjiä suurkapitalisteilta ja marxismilta[15].

Fasistit syyttävät kapitalistisia liberaaleja demokratioita luokkaristiriidan luomisesta ja kommunisteja sen hyödyntämisestä.[16] Italiassa fasistit tuottivat eniten valtiojohtoisia yrityksiä koko Länsi-Euroopassa, muun muassa koko öljyteollisuuden sosialisoinnin yhdeksi suureksi valtionyritykseksi.[17]

Mussolini käytti kapitalismista (sanan nykymerkityksessä) nimitystä ”superkapitalismi”.[18]

Yksityisomistuksen rajoittaminen

Fasistit vastustivat talousliberaalia laissez-faire-politiikkaa[19], finanssikapitalismia, korkoja ja spekulointia (profiteering).[20] Fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia.[21]

Muilta osin yksityisomaisuus sallittiin, mutta omistusoikeus ja sen käyttö olivat riippuvaisia valtion palvelemisesta.[22] Esimerkiksi ”maanomistajaa voitiin käskeä kasvattamaan vehnää lampaiden sijaan ja työllistämään enemmän työntekijöitä kuin mitä hän piti kannattavana.”[23] Historioitsija Tibor Ivan Berendin mukaan dirigismi oli olennainen osa fasistista taloutta[24].

Fasistien mielestä yksityisomaisuutta piti säännellä, jotta ”hyöty yhteisölle tulee ennen hyötyä yksilölle”.[25]

Hyvinvointivaltio

Ensisijaisesti Italian fasistisesta sosiaalipolitiikasta hyötyi keskiluokan ja alemman keskiluokan väki työllistymällä valtion työpaikkoihin, jotka lisääntyivät puolesta miljoonasta miljoonaan vuoteen 1930 mennessä.[26] Valtion kulutus terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan lisääntyi 7 %:sta vuoden 1930 budjetista 20 %:iin vuonna 1940.[27]

Vuoden 1925 ”Kansallinen työnjälkeinen ohjelma” OND perusti ja ylläpiti muun muassa 11 000 urheilukenttää, 6 400 kirjastoa, 800 elokuvateatteria ja yli 2 000 orkesteria.[28] Arviolta 80 % kuukausipalkkaisista työläisistä oli OND:n jäseniä vuonna 1936[29]

Oikeisto-vasemmisto-akselilla

Fasistiset liikkeet ovat liittoutuneet yleensä oikeiston kanssa, mutta sen aatteessa on Stanley G. Paynen mukaan perustavanlaatuisia eroja muihin oikeistoliikkeisiin nähden.[30] Yksiulotteiselle oikeisto-vasemmistoasteikolle (vrt. Nolanin kartta) fasismi sopii huonosti; sitä pidetään joskus myös vallankumouksellisena keskustalaisuutena tai vasemmisto- ja oikeistoaatteiden sekoituksena,[31][32][33]. Zeev Sternhellin mukaan fasismi on ei-marxistista sosialismia.[34] Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä neuvostokommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää.[35]

Ei rasismia

Fasismiin assosioidaan voiman ihannointi, joskus myös vahvojen sosiaalidarwinistinen selviytyminen. Mussolinilla oli joitain rotulausuntojakin, mutta vuonna 1933 hän totesi: ”Rotu! Se on tunne, ei realiteetti: 95 %, ainakin, on tunnetta. En voi koskaan uskoa, että biologisesti puhtaita rotuja voitaisiin osoittaa olevan nykyään olemassa. - - Kansallinen ylpeys ei tarvitse rotuhourailua.”[36]

Fasismi ja muut aatteet

Pääartikkeli: Totalitarismi

Roger Griffinin mukaan fasismi on vallankumouksellista nationalismia, joka on antiliberaalia ja jopa antikonservatiivista.[37]

Psykoanalyytikko Wilhelm Reich teki teoksessaan Fasismin massapsykologia (1933) erotuksen musta- ja punafasismin välillä. Hänen mukaansa kommunistiset puolueet eivät olleet puolueita siinä missä muut, vaan ne olivat fasismin mukaisia poliittisesti ja sotilaallisesti järjestäytyneitä ryhmittymiä. Punafasismi raivaa hänen mukaansa tieltään esteet vallan hyväksikäytöltä häikäilemättä, missä se eroaa muusta poliittisen järjestelmän epäkunnioituksesta.[38] Lisäksi stalinismia kutsuttiin punafasismiksi jo 1930-luvulla Josif Stalinin ja Lev Trotskin valtataistelun ollessa kiivaimmillaan. Toisen maailmansodan päätyttyä Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa kutsuttiin punafasistiseksi erityisesti Yhdysvalloissa.[39]

Fasismi ja korporaatioteoria

Korporaatioteorian mukaan Valtio hävittää puolueet ja niiden mukana käsitteet oikeisto ja vasemmisto. Parlamentarismi korvataan ammattikunnista muodostettavalla korporaatiojärjestelmällä, jonka perusteena on vahvan ammattiosaamisen käyttäminen koko yhteiskunnan hyväksi. Fasistinen valtio on vahva niin ulos- kuin sisäänpäinkin. Markkinatalous on yhteiskunnan talousmuodon perustana, mutta se on valtiovallan toimesta valvottua ja osittain säädeltyä. Käsite totalitarismi on fasistien luoma ja se kuvaa fasistisen Italian perusteita. Fasistinen yhteiskunta saattaa tarvitessaan valita itselleen vahvan johtajan eli diktaattorin.

Marxilainen käsitys fasismista

Benito Mussolini propagandajulisteessa.

Marxilaisen yhteiskuntateorian mukaan fasismi on vastavallankumouksen muoto, mutta jokainen vastavallankumous tai taantumuksellinen diktatuuri ei ole fasismia. Kominternin työvaliokunnan tekemässä erittelyssä vuodelta 1923 sanotaan: ”Fasismi on tyypillinen rappioilmiö, kapitalistisen talouden lisääntyvän hajoamisen ja porvarillisen valtion rappeutumisen heijastuma.”

Vuonna 1933 Kominternin työvaliokunta antoi seuraavan määritelmän fasismille: ”Fasismi on finanssipääoman kaikkein taantumuksellisimpien, kaikkein šovinistisimpien ja imperialistisimpien ainesten avoimesti terroristinen diktatuuri.”[40]

Uusi fasismi

Uusi fasismi merkitsee valtion omien kansalaisten ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon uudet verkkovalvontamenetelmät antavat mahdollisuuden. Norjalaisen rauhantutkija Johan Galtungin mukaan valtiot ovat turvallisuuden nimissä rajoittamassa yksilönvapautta puuttumalla kansalaisten ihmisoikeuksiin käyttämällä yksityisyyden suojaa rikkovia valvontamenetelmiä. Sähköpostien tarkastamista ja puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat olevansa valvonnan alla. Tätä hän pitää vakavana uhkana kansalaisvapauksille ja demokratialle.[41]

Sillan fasismin ja demokratian välille muodostaa sana "turvallisuus". Elektroninen tiedustelu ja valvonta on sattumanvaraista. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. Kansalaisvapaus on muuttunut vapaudeksi naapurin urkintaan ja oikeuttaa poliisin ja armeijan ohittamaan oikeuslaitoksen. Pysyvä kriisi, romahduksen pelko ja muukalaisvihamielisyys ovat käyttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Vallanpitäjien tavoitteena on, että ihmiset pelkäävät ja pidättäytyvät mielenilmaisuista ja väkivallattomasta vastarinnasta välttääkseen äärimmäisen rangaistuksen. Salailun verhoa raottavista kansalaisista tehdään rikollisia. Kidutus oikeutetaan terrorismin vastisena tehostettuna kuulusteluna ja demokraattisiin maihin on perustettu keskitysleiriä muistuttavia vankileirejä, joiden asukkailta poistettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin oikeus. [42]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ↑ Hakusana Fasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2
  3. ↑ Professori Noel O'Sullivanin viisi fasismin pääteemaa ovat: corporatism, revolution, the leader principle, messianic faith, and autarky. The Fascism Reader (kirjoittaja Aristotle A. Kallis) sanoo: "1. Corporatism. The most important claim made by fascism was that it alone could offer the creative prospect of a 'third way' between capitalism and socialism. Adolf Hitler, in Mein Kampf, spoke enthusiastically about the 'National Socialist corporative idea' as one which would eventually 'take the place of ruinous class warfare'; whilst Benito Mussolini, in typically extravagant fashion, declared that 'the Corporative System is destined to become the civilization of the twentieth century.'"
  4. ↑ Payne, Stanley G. 1995. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. sähkökirja s. 15.
  5. ↑ Payne, Stanley G. 1995. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. sähkökirja s. 47.
  6. ↑ Benito Mussolini, Politiker Deutsches Historisches Museum. (saksaksi)
  7. ↑ The Birth of Fascist Ideology, Zeev Sternhell, s. 303
  8. ↑ Hakusana fasismi teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
  9. ↑ Leif Sundström: Fasismi
  10. ↑ Mussolini, Benito; Schnapp, Jeffery Thompson (ed.); Sears, Olivia E. (ed.); Stampino, Maria G. (ed.). "Address to the National Corporative Council (14 November 1933) and Senate Speech on the Bill Establishing the Corporations (abridged; 13 January 1934)". A Primer of Italian Fascism. University of Nebraska Press, 2000. S. 158–159.
  11. ↑ Philip Morgan, Fascism in Europe, 1919–1945, Taylor & Francis, 2003, p. 168.
  12. ↑ Payne, Stanley G.: Fascism, Comparison and Definition. Univ of Wisconsin Press, isbn=0299080641, 1983
  13. ↑ Payne, Stanley (1996). A History of Fascism. Routledge. ISBN 1857285956 s. 10
  14. ↑ Payne, Stanley G. 1996. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. s. 64.
  15. ↑ Griffen, Roger (editor). Chapter 8: "Extremism of the Centre" – by Seymour Martin Lipset. International Fascism: Theories, Causes and the New Consensus. Arnold Readers. s. 101.
  16. ↑ Welch, David. Modern European History, 1871-2000. p. 57. [1] (Speaks of fascism opposing capitalism for creating class conflict and communism for exploiting class conflict).
  17. ↑ Schachter, Gustav; Engelbourg, Saul. 2005. Cultural Continuity In Advanced Economies: Britain And The U.S. Versus Continental Europe. Published by Ashgate Publishing, Ltd. s. 302. [2]
  18. ↑ Falasca-Zamponi, Simonetta. Fascist Spectacle: The Aesthetics of Power in Mussolini's Italy. University of California Press, 2000. S. 136.
  19. ↑ David Baker, "The political economy of fascism: Myth or reality, or myth and reality?", New Political Economy, Volume 11, Issue 2 June 2006 , s. 227–250.
  20. ↑ Frank Bealey & others. Elements of Political Science. Edinburgh University Press, 1999, p. 202
  21. ↑ Stanislav Andreski, Wars, Revolutions, Dictatorships, Routledge 1992, page 64
  22. ↑ James A. Gregor, The Search for Neofascism: The Use and Abuse of Social Science, Cambridge University Press, 2006, p. 7
  23. ↑ Herbert Kitschelt, Anthony J. McGann. The Radical Right in Western Europe: a comparative analysis. 1996 University of Michigan Press. S. 30
  24. ↑ Tibor Ivan Berend, An Economic History of Twentieth-Century Europe, Cambridge University Press, 2005, p. 93
  25. ↑ Richard Allen Epstein, Principles for a Free Society: Reconciling Individual Liberty With the Common Good, De Capo Press 2002, p. 168
  26. ↑ Knight, Patricia Mussolini and Fascism, p. 72, Routledge, 2003.
  27. ↑ Pollard, John Francis, The Fascist Experience in Italy, p. 80 Routledge 1998
  28. ↑ Pauley, s. 113
  29. ↑ de Grazia, Victoria. The Culture of Consent: Mass Organizations of Leisure in Fascist Italy. Cambridge, 1981.
  30. ↑ Payne, Stanley G. 1995. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. sähkökirja s. 11-12.
  31. ↑ Stackleberg, Rodney: Hitler's Germany, Routeledge, 1999, s. 3
  32. ↑ Eatwell, Roger: "A 'Spectral-Syncretic Approach to Fascism', The Fascism Reader, Routledge, 2003 pp 71–80 [3]
  33. ↑ Lipset, Seymour: "Fascism as Extremism of the Middle Class", The Fascism Reader, Routledge, 2003, pp 112–116
  34. ↑ Sternhell, Zeev, in Laqueur (ed.), Fascism: A Reader's Guide, Berkeley: University of California Press, 1976, s. 315–376
  35. ↑ Stanley G. Payne. Fascism: Comparison and Definition. University of Wisconsin Press. 1983. ISBN 9780299080648. s. 104
  36. ↑ Montagu, Ashley: Man's Most Dangerous Myth: The Fallacy of Race. Julkaisija: Rowman Altamira. http://books.google.com/books?id=tkHqP3vgYi4C&pg=PA187&lpg=PA187&dq=%22+Nothing+will+ever+make+me+believe+that+biologically+pure+races+can+be+shown+to+exist+today%22&source=web&ots=ao7O_J0vr8&sig=22zZBSKlbcxbrBF1PXP3_PJygj0&hl=en isbn 0803946481, 1997
  37. ↑ Roger Griffin, The palingenetic core of generic fascist ideology, Chapter published in Alessandro Campi (ed.), Che cos'è il fascismo? Interpretazioni e prospettive di ricerche, Ideazione editrice, Roma, 2003, pp. 97–122.
  38. ↑ Reich, Wilhelm: Reich speaks of Freud: Wilhelm Reich discusses his work and his relationship with Sigmund Freud, s. 274–275. (Edited by Mary Higgins and Chester M. Raphael. With translations by Therese Pol) New York: Noonday, 1967. (englanniksi)
  39. ↑ Richard M. Fried: Nightmare in red: The McCarthy era in perspective, s. 50. New York: Oxford University Press, 1991. ISBN 0-19-504360-X (englanniksi)
  40. ↑ Dutt, R. Palme: Internationaali: Katsaus internationaalien historiaan. ((The internationale, 1964.) Suomennos perustuu alkuteokseen ja venäjänkieliseen korjattuun ja tarkistettuun laitokseen Internatsional. Suomentaneet Pentti Lahtinen ja Maija Savutie) Helsinki: Kansankulttuuri, 1972. ISBN 951-615-015-2
  41. ↑ [Uusi fasismi pohjautuu pelon lietsontaan]
  42. ↑ [The New Fascism]

</references>

Kirjallisuutta

  • Kunnas, Tarmo: Fasismin lumous: Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana. Jyväskylä: Atena,, 2013. ISBN 978-951-796-933-8
  • Sundström, Leif: Fasismi. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2007. ISBN 978-952-471-959-9

Aiheesta muualla

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fasismi&oldid=13397899”