Napakivi

Napakivi (tai tonttukivi) on perinteinen suomalainen nimitys keskellä peltoa tai muuten keskeisellä tai näkyvällä paikalla seisovalle pystykivelle.

Napakiviksi kutsutut kivet ovat yleensä luonnonkiviä, jotka ihminen on pystyttänyt. Jotkut taas jääkauden aikainen jäätikkö on saattanut asettaa, jolloin kyseessä on siirtolohkare. Napakivet ovat usein pystyssä seisovia ja pitkänomaisia, ja niillä on pyöristynyt pää. Tästä on ajateltu, että ne ovat ehkä kuvanneet siitintä. Napakivi voi sijaita peltoaukean keskellä tai sen lähistöllä kivikasassa, joka on joko syntynyt joko pellosta poistetuista kivistä, tai on vanha hautaröykkiö.

Napakivet on ehkä koettu hedelmällisyyden lisääjiksi tai maa-alueen suojelijoiksi, tai niillä on voitu osoittaa maa-alueen omistusta vieraille. Ne saattoivat myös uskomusten mukaan olla jonkinlaisia maailman, energian tai alueen keskuksia tai napoja, esimerkiksi paikallisen haltijan valtapiirin keskuksia. Nimitys tonttukivi viittaa tontuiksi kutsuttuihin haltijoihin ja tonttiin eli omistettuun maa-alaan. Joitakin napakiviä vastaavia kiviä on kutsuttu esimerkiksi nimillä Juminkeko tai Jumin kurikka, jolloin ne liittyvät arvoitukselliseen Jumi-henkiolentoon.

Napakiville saattavat olla sukua jotkin saamelaisten seitakivet ja Keski-Euroopan ja Ison Britannian megaliitit. Megaliitit ovat muinaisten ihmisten pystyttämiä, jättimäisiä, yleensä vähintään miehenkokorkuisia kiviä, joita oli sekä yksittäin että rykelmissä. Myös monien megaliittien uskotaan liittyneen siittimeen ja hedelmällisyyteen.

Kenttäkalmiston keskellä olevaa isoa kiveä voidaan myös kutsua napakiveksi, jolloin siihen ei kuitenkaan liittyne edellä kuvattua mytologiaa.