Evankeliumi Matteuksen mukaan

Evankeliumi Matteuksen mukaan eli Matteuksen evankeliumi on järjestykseltään ensimmäinen Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Kirjan tunnetuimpia osuuksia on vuorisaarna, joka sisältää Jeesuksen keskeisimmät moraaliopetukset.

Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeja kutsutaan yhdessä synoptisiksi evankeliumeiksi, koska niiden sisällöt muistuttavat toisiaan. Matteuksen evankeliumi toimi pitkään kirkon pääevankeliumina ja samaten sitä pidettiin vanhimpana evankeliumina, kunnes nykytutkimus on osoittanut Markuksen evankeliumin vanhemmaksi. Matteuksen evankeliumin lähteinä ovat toimineet Markuksen evankeliumi, Q-lähde sekä kirjoittajan oma erityisaineisto.

Vanhan kirkon pääevankeliumi

Matteuksen evankeliumin alku, Schutternin evankeliumikirja.

Matteuksen evankeliumi toimi pitkään kirkon pääevankeliumina. Tähän oli monia syitä. Evankeliumissa käsitellään paljon seurakuntaan liittyviä asioita ja Jeesus esitellään seurakunnan opettajana. Ensimmäisinä vuosisatoina läntisessä kirkossa Rooman seurakunta haki itselleen johtavaa asemaa, ja Matteuksen evankeliumin kiinnostus apostoli Pietariin sopi tähän pyrkimykseen. Samaten Matteuksen evankeliumia pidettiin kirkkohistoriassa pitkään vanhimpana evankeliumina, kunnes nykytutkimukset ovat osoittaneet Markuksen evankeliumin vanhimmaksi.

Matteuksen evankeliumi ei mainitse kirjoittajaansa ja Matteukseen nimi liitettiin kirjaan toisella vuosisadalla. Tieto tuli kirkkoisä Eusebiokselta, joka lainasi pyhimys Papiaksen kirjoitusta. Lainauksen perusteella Matteuksen evankeliumia pidettiin silminnäkijän kertomuksena ja siten muita evankeliumeja vanhempana. Myöhempi tutkimus on paljastanut tämän uskomuksen virheelliseksi, sillä Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt hyväkseen kirjallisia lähteitä kuten Markuksen evankeliumia.

Evankeliumi on kirjoitettu arviolta 80–100-lukujen välisenä aikana. Kirjoituspaikkana pidetään Syyriaa. Tätä tukevat yksittäiset maininnat evankeliumissa, vaikutus Didakheen sekä juutalaisuuden ja kristinuskon kuvaukset, jotka sopivat etenkin Antiokian seurakunnan tilanteeseen.

Yleisimmän käsityksen mukaan Markuksen evankeliumi on vanhin, ja Matteus ja Luukas ovat käyttäneet sitä lähteenään. Tämän lisäksi Matteuksella ja Luukkaalla on tekstiä, jota ei löydy Markuksen evankeliumista. Tästä on päätelty, että heidän käytettävinään oli Markuksen evankeliumin lisäksi toinen yhteinen kirjallinen lähde, jota tutkijat kutsuvat Q-lähteeksi.

Tyyli ja rakenne

Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu paremmalla kreikalla kuin Markuksen evankeliumi. Se on hyvin jäsennelty kokonaisuus, jota kehystävät Jeesuksen syntymä- ja lapsuus­kertomukset, vuorisaarna ja kuvaus hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kirjoittajalla on juutalaiset juuret, joista hän ammentaa uutta ja vanhaa teologiaa.

Matteuksen evankeliumilla on historiallinen kehityskaari, josta voidaan päätellä Matteuksen seurakunnan tilanne. Aluksi evankeliumia, ”hyvää sanomaa”, julistetaan vain juutalaisille, mutta myöhemmin sanomaa ryhdyttiin julistamaan myös ei-juutalaisille, pakanoille. Matteus on lisännyt lähteenään käyttämänsä Markuksen tekstiin maininnan, jolla Jumalan valtakunta siirtyy juutalaisilta kaikille. Matteuksen seurakunnalle oli tärkeää tehdä lähetystyötä pakanoiden keskuudessa.

Matteuksen evankeliumi voidaan jakaa neljään osaan:

• Jeesuksen sukupuu, syntymä ja lapsuus (Matt. 1-2)
• Johannes Kastajan opetukset ja teot, valmistaen Jeesuksen julkista toimintaa (Matt. 3-4:11)
• Jeesuksen opetukset ja teot Galileassa (Matt. 4:12-20:16), merkittävimpänä opetuksena vuorisaarna (Matt. 5-7)
• Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus (Matt. 20:17-28)

Teologia

Matteuksen evankeliumin alku, Lindisfarnen evankeliumikirja.

Evankeliumin varsinaisena tarkoituksena on osoittaa, että Jeesus Nasaretilainen oli luvattu Messias — hän "josta Mooses laissaan ja profeetat kirjoittivat" — ja että hänessä kaikki muinaiset profetiat olivat toteutuneet. Jeesuksen myös esitetään selvästi olevan juuri kuningas Daavidin sukua, ja Messiaana siis tavallaan "vallanperijä". R. T. Francen mukaan Matteuksen evankeliumi esittää muita evankeliumeja voimakkaammin Jeesuksen todellisena Israelina, ja hänen seuraajansa todellisena Jumalan kansan jäännöksenä. Näin Jumalan kansaan kuuluminen ei riipu enää kansallisuudesta tai suhteesta Jeesukseen .

Evankeliumi on täynnä viittauksia Vanhaan testamenttiin, kohtiin joiden sanotaan ennustaneen juuri Jeesuksen tulon ja teot. Näitä viittauksia on Matteuksen evankeliumissa enemmän kuin missään muussa evankeliumissa — 65 kappaletta, 43 niistä suoria sanasta-sanaan lainauksia. Evankeliumin voi tiivistää vuorisaarnan sanoihin "En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan (lain)" (Matt. 5:17).

Evankeliumissa esiintyvä ajattelumaailma ja käytetyt ilmaisut osoittavat, että se on tarkoitettu ensi sijassa juutalaisuudesta kääntyneille kristityille, jotka elivät Palestiinassa. Huomionarvoinen on muun muassa evankeliumissa usein esiintyvä sanonta "Taivasten valtakunta", joka ei esiinny muissa evankeliumeissa, sen sijaan että puhuttaisiin "Jumalan valtakunnasta", jota muut evankeliumit käyttävät. On ajateltu, että se johtuu siitä, että juutalaiset ajattelivat Jumalan nimen olevan niin pyhä, ettei sitä tullut kirjoittaa. Evankeliumi, "ilosanoma" juutalaisten messiaan vihdoinkin koittaneesta tulosta, sisälsi myös sen ajatuksen, että Taivaan kansalaisuus vapauttaisi juutalaisen kansan pakanallisen Rooman hallinnosta.

Jotkut kriitikot^{lähde tarkemmin?} ovat väittäneet, että evankeliumin jotkut kohdat ovat juutalaisvastaisia, ja että ne ovat näin muovanneet sitä kuvaa, jolla kristityt ovat nähneet juutalaiset, erityisesti keskiajalla. Suurin osa evankeliumissa esitetyistä Jeesuksen lauseista on osoitettu suoraan juutalaisten opettajien enemmistöä vastaan, syyttäen heitä tekopyhyydestä ja juutalaisten lakien väärinymmärtämisestä.

Kieli

Matt. 20:16-23, Codex Ephraemi

Papiaasta ja Irenaeuksesta lähtien on olemassa muutamia todistuksia siitä, että Matteus olisi kirjoittanut alun perin hepreaksi, joka saattaisi viitata myös arameaan. Erasmus Rotterdamilainen oli ensimmäinen, joka esitti epäilyksiä sitä kohtaan, että evankeliumi olisi kirjoitettu alun perin hepreaksi. Hänestä sellainen ei vaikuttanut todennäköiseltä, koska kukaan ei ollut kertonut koskaan nähneensä minkäänlaisia merkkejä hepreankielisestä alkutekstistä. Erasmus teki eron hepreankielisen Matteuksen evankeliumin ja apokryfisten Heprealaisten evankeliumin ja Nasarealaisten evankeliumin välille, joita kirkkoisät lainaavat.

Suurin osa nykyisitä tutkijoista, jotka perustavat johtopäätöksensä meille tunnetun Matteuksen evankeliumin kreikan kieleen ja lähteiden, kuten kreikankielisen Markuksen evankeliumin käyttöön, sanovat, että kirja kirjoitettiin alun perin kreikaksi ja että se ei näin ollen ole käännös hepreasta tai arameasta . Jos he ovat oikeassa, sellaiset kirjoittajat kuin Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Hieronymus viittasivat johonkin muuhun kuin nykyisin tunnettuun Matteuksen evankeliumiin. Tämän vahvistaa myös se, että Nikeforos luettelee Matteuksen evankeliumin ja Heprealaisten evankeliumin erikseen kirjoittamassaan Stikhometriassa. Kaikki edellä mainitut tekstit ovat myös eri tekstejä kuin Ebioniittien evankeliumi, Pseudo-Matteuksen evankeliumi ja Shem-Tovin heprealainen Matteuksen evankeliumi.

On myös olemassa kilpaileva näkemys, jonka mukaan evankeliumin ja mahdollisesti muidenkin Uuden testamentin kirjojen alkuperäinen kieli olisi ollut aramea.

Lähteet

Kirjallisuus

• Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8
• Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto (toim.): Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-318-2

Aiheesta muualla

• Raamattu.uskonkirjat.net: Evankeliumi Matteuksen mukaan
• SLEY:n raamattuluennot: Evankeliumi Matteuksen mukaan
• Finbible Evankeliumi Matteuksen mukaan 1933, 1776 ja 1642)
• Radioraamattukoulu: Evankeliumi Matteuksen mukaan
• Olavi Peltola: Evankeliumi Matteuksen mukaan
• Matteuksen evankeliumi, interlineaarinen aramea-suomi, käännös: Tuomas Levänen