Fransiskaanit
Fransiskaanit (OFM, Ordo fratrum minorum, fratres minores, minoriitit, "vähäisempien veljien sääntökunta"; harmaat veljet) ovat Franciscus Assisilaisen vuonna 1208 perustama, vuonna 1223 vahvistettu kerjäläisveljestö, jonka jäsenet elävät apostolisessa köyhyydessä. Fransiskaanisääntökunnassa oli kaksi suuntaa: lievemmät (konventuaalit) ja ankarammat (observantit). Kapusiinit (OFMCap) on fransiskaanien haarautuma. Fransiskaanista nunnakuntaa kutsuttaan klarissalaisiksi Pyhän Claran mukaan. Lisäksi sääntökuntaa lähellä elää myös maallikoita, jotka muodostavat ns. Franciscuksen kolmannen sääntökunnan. Suomessa fransiskaaneilla oli keskiajalla konventit Viipurissa, Raumalla ja Kökarissa.
Fransiskaanien ohella dominikaanit kuuluvat tärkeimpiin kerjäläisveljestöihin, jotka kielsivät jäseniltään paitsi yksityisomistuksen myös kollektiivisen omistuksen. Niinpä fransiskaanien talotkin olivat virallisesti esimerkiksi kaupunkien raatien omistamia.
Varhaisvaiheet
Fransikaaninen liike syntyi 1209 Franciscus Assisilaisen toiminnan myötä. Hänen tarkoituksensa ei alun perin ollut perustaa varsinaista organisoitua sääntökuntaa. Organisoituminen tuli kuitenkin tarpeelliseksi seuraajakunnan räjähdysmäisen kasvun vuoksi.
Köyhyyskiista
Jo 1200-luvulla sääntökunnan sisällä nousi kiistoja, jotka koskivat Franciscuksen tavoitteita ja niiden noudattamista. Tätä ensimmäistä konfliktia kutsutaan spirituaaliriidaksi.
Merkittäviä fransiskaaneja
- Antonius Padovalainen
- Bonaventura
- Johannes Duns Scotus
- Roger Bacon
- Aleksanteri Halesilainen
- Wilhelm Ockhamilainen
- Giovanni da Pian del Carpini
- Maximilian Kolbe