Preussin kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Preussin kuningaskunta
Königreich Preußen
1701–1918
lippu vaakuna

Preussin sijainti Saksan keisarikunnassa
Preussin sijainti Saksan keisarikunnassa

Valtiomuoto absoluuttinen monarkia (vuoteen 1848)
perustuslaillinen monarkia (vuodesta 1848)
osa  Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa
Kuningas Ensimmäinen:
Fredrik I (1701–1713)
Viimeinen:
Vilhelm II (1888–1918)
Ministeripresidentti Ensimmäinen:
Adolf Heinrich von Arnim-Boitzenburg (1848)
Viimeinen:
Maximilian von Baden (1918)
Pääkaupunki Berliini
Pinta-ala
– yhteensä 348 779 km² 
Väkiluku (1910) 40 169 219[1]
Viralliset kielet saksa
Valuutta kultamarkka (1873–1914)
paperimarkka (1914–1918)
Kansallislaulu ”Preußenlied”
Edeltäjät Preussin herttuakunta
Brandenburg-Preussi
Ruotsin Pommeri
Frankfurtin vapaakaupunki
Nassaun herttuakunta
Holsteinin herttuakunta
Schleswigin herttuakunta
Seuraajat Preussin vapaavaltio
Puolan tasavalta
Danzigin tasavalta

Preussin kuningaskunta (saks. Königreich Preußen) oli 18. tammikuuta 1701 Brandenburgin markkreivikunnasta ja Preussin herttuakunnasta muodostunut kuningaskunta, josta tuli vuonna 1867 Pohjois-Saksan liiton ja vuonna 1871 Saksan valtakunnan merkittävin osavaltio.

Brandenburg ytimenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preussin mahti perustui voimakkaaseen armeijaan. Valtion ytimenä oli Brandenburg, joka oli 1600-luvulla kasvanut sotilaallisen voimansa avulla. Kuningas Fredrik Vilhelm I:n kaudella (1713–1740) maan valtiontalous tervehdytettiin ja aikaisemman sotakauden velat maksettiin. Vahvatahtoinen maanomistaja-aateli (junkkeri) pakotettiin ryhtymään kuninkaan palvelukseen upseereina ja virkamiehinä. Hallinnosta tehtiin keskusjohtoinen ja kotimaista teollisuutta suosittiin merkantilismin periaatteiden mukaan. Preussin armeijan iskukyky parani entisestään, ja Preussin laskettiin olevan Euroopan neljänneksi vahvin sotilasmahti. Se valtasi osan Ruotsin Pommerista, jotta Oderjoen tullitulot saataisiin valtion kassaan.[2]

Fredrik Suuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskunnan huomattavin kuningas oli Fredrik Suuri. Hänen isänsä Fredrik Vilhelm I ohjasi poikaansa huolehtimaan hallitessaan vain rahasta ja armeijasta sekä siitä, että Preussin naapurimaat pyrkivät Preussin tuhoamiseen. 1700-luku oli kuitenkin valistuksen aikaa, ja Fredrik Suuresta kasvoi valistusaatteen kannattaja. Hallituskaudellaan vuosina 1740–1786 hän käytti valistusaatetta Preussin kehittämiseksi. Hän kutsui hoviinsa kuuluisia filosofeja ja oppineita. Suurin vaikutus aatteella oli oikeuslaitoksen uudistamisessa ja suvaitsevuuden lisääntymisessä. Maahan luotiin yhtenäinen lakikokonaisuus ja tarkat säännöt oikeusprosessin kulusta. Kidutus ja raaimmat rangaistukset poistettiin. Myös sananvapaus toteutettiin, mutta vapautta ei sallittu käytettävän politiikan alalla. Yhteiskuntaa ei haluttu uudistaa: talonpoikien maaorjuus jatkui, säätyjako oli jyrkkä ja Preussin kuninkaat hallitsivat itsevaltiaina ilman valtiopäiviä ja perustuslakia.[2]

Uudistusten aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1806–1807 Napoleonille kärsityn sotatappion jälkeen Preussin sotalaitosta uudistettiin, maaorjuus lakkautettiin, talouselämää vapautettiin ja kunnallinen itsehallinto perustettiin. Uudistustyön johtajina olivat ruhtinas von Hardenberg (vastuualueenaan talouselämän liberalisointi), paroni vom Stein (maaorjuuden lopettaminen, ministerijärjestelmän luominen), kenraali von Scharnhorst (asevelvollisuus ja uusi kurinpitojärjestelmä armeijaan) sekä sotamarsalkka von Gneisenau (armeijan johtamisjärjestelmä). Uudistukset johtivat Preussissa kansalliseen innostukseen, jota lisäsi filosofi Fichten isänmaallinen herätystoiminta.[3]

Vuonna 1834 perustettiin Preussin ja useimpien Saksan maiden kesken Saksan tulliliitto. Se oli ensimmäisen askel kohti Saksan poliittista ja taloudellista yhdistymistä. Esimerkiksi rautateiden määrätietoinen rakentaminen alkoi. Vuosina 1837–1839 rakennettiin Leipzigin ja Dresdenin rataosuus. [4]

Preussin provinssit vuonna 1822

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Brandenburgin provinssi (Potsdam)
  2. Itä-Preussin provinssi (Königsberg, nykyään Venäjän federaation Kaliningradin alueen Kaliningrad)
  3. Länsi-Preussin provinssi (Danzig, nykyään Puolan tasavallan Pommerin voivodikunnan Gdańsk)
  4. Pommerin provinssi (Stettin, nykyään Puolan Länsi-Pommerin voivodikunnan Szczecin)
  5. Sleesian provinssi (Breslau, nykyään Puolan Ala-Sleesian voivodikunnan Wrocław)
  6. Posenin provinssi (Posen, nykyään Puolan Ison-Puolan voivodikunnan Poznań)
  7. Reinin provinssi (Koblenz), perustettu 1822
    1. Jülichin-Kleven-Berg (Köln)
    2. Ala-Reinin suurherttuakunnan provinssi (Koblenz)
  8. Westfalenin provinssi (Münster)
  9. Saksin provinssi (Magdeburg)

Bismarck yhdistää Saksan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Saksan yhdistyminen

Ruhtinas Otto von Bismarck nimitettiin Preussin pää- ja ulkoministeriksi 1862. Aluksi hän toteutti Preussin armeijan uudistamisen ja vei läpi siihen tarvitut veronkorotukset, vaikka niitä vastustettiin voimakkaasti. Tämän jälkeen Bismarck katsoi Preussin voivan ottaa johtoaseman Saksan yhdistämiseksi. Hän järjesti sodat Tanskaa vastaan 1864 ja Itävaltaa vastaan 1866. Näiden avulla hän muodosti saksalaisten valtioiden liittoutuman, johon Itävaltaa ei otettu mukaan. Ranskassa huomattiin Preussin vahvistuminen, mutta Bismarck ei epäröinyt käydä sotaan vahvempana pidettyä Ranskaa vastaan. Voitto Ranskan–Preussin sodassa merkitsi Saksan yhdistymistä vuonna 1871. Bismarck johti vahvalla otteella Saksan sisä- ja ulkopolitiikkaa vuoteen 1890 asti.[5]

Saksa muuttuu keisarikunnaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan–Preussin sodassa 1870–1871 sekä Etelä- että Pohjois-Saksan valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi liittoumaksi, ja sodan jälkeen ne yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi. Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita voimakkaampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä ”Saksan keisari ja Preussin kuningas”, Saksan valtakunnankansleri oli yleensä samalla myös Preussin pääministeri, ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta.

Preussin kuningaskunnan lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskunta lakkasi, kun Saksasta tuli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tasavalta, Preussin vapaavaltio. Muodollisesti Preussi oli olemassa valtiollisena osana vuoteen 1946 saakka, kunnes liittoutuneet miehittäjät lakkauttivat sen 1947.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ gemeindeverzeichnis.de (saksaksi)
  2. ↑ a b Boberg, Stig & Malmqvist, Göran: Otavan suuri maailmanhistoria 12 - Valistuksen aika, s. 103, 217–221. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1985. ISBN 951-1-08415-1
  3. ↑ Saarinen, Hannes: Berliini – kulttuuria ja historiaa, s. 39–40, 54–56. Otava 1991. ISBN 951-1-11391-7
  4. ↑ Kinder, Hermann & Hilgemann, Werner: The Penguin Atlas of the World History : Volume 2, s. 47. (Updated Edition) München: Deutscher Taschenbuch Verlag, 1995. ISBN 0-14-051289-6 (englanniksi)
  5. ↑ ”Bismarck, Otto von”, Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset–Cicero), s. 620–621. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Preussin_kuningaskunta&oldid=22804427”