Laikkuköynnökset
| Laikkuköynnökset | |
|---|---|
 Kiivi (Actinidia deliciosa) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Laikkuköynnöskasvit Actinidiaceae |
| Suku: |
Laikkuköynnökset Actinidia Lindl.[1] |
| Katso myös | |
|
|
|
Laikkuköynnökset (Actinidia) on laikkuköynnöskasvien (Actinidiaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin sata lajia, joista monia kasvatetaan yleisesti sekä ravinto- että koristekasveina.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laikkuköynnökset ovat kesävihantia, yleensä kaksikotisia köynnöksiä tai rentoja pensaita.[2] Erityisesti hedelmäntuotannossa suositaan yksikotisia yksilöitä, jolloin ei tarvitse istuttaa hedelmää tuottamattomia pölyttäjäkasveja. Laikkuköynnösten lehdet ovat versoissa kierteisesti. Lehden ruoti on pitkä ja lehtilapa ehyt, sulkasuoninen ja hammaslaitainen. Hedekasvien lehdissä on usein suuria punaisia ja valkoisia laikkuja, ja tämä ominaisuus on myös pohjana suvun suomenkieliselle nimelle. Emikasvien lehdet ovat sitä vastoin tavallisesti laikuttomia ja väriltään vihreitä.
Kukinto on lehtihankainen viuhko ja kukat ovat yleensä yksineuvoisia. Toisinaan tavataan myös kaksineuvoisia kukkia, mutta silloinkin ne ovat toiminnallisesti yleensä yksineuvoisia. Kukassa on terälehtiä viisi ja usein verholehtiä saman verran. Teriö on erilehtinen, säteittäinen, noin 2 cm leveä ja väriltään valkoinen tai punertava. Hedelmä on tyypiltään marja. Erityisesti kiivin hedelmää kutsutaan myös kiiviksi. Myös muiden lajien hedelmiä kutsutaan kiiveiksi, mutta niiden kaupallinen käyttö ei ole vielä kiiviköynnöksen hedelmän tasolla.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hedelmäntuotannon kannalta merkittävin laji on kiivi (Actinidia deliciosa), jonka kaupallinen viljely alkoi Uudesta-Seelannissa 1900-luvun alkupuolella ja levisi sieltä vähitellen ympäri maapallon. Suomessa laikkuköynnöksiä viljellään sekä koriste- että hedelmäkasveina lähinnä kolmea lajia, jotka ovat osoittautuneet riittävän talvenkestäviksi maan eteläosassa. Yleisin näistä on kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta), jota on istutettu paljon puutarhoihin sekä jonkin verran myös yleisiin puistoihin. Huomattavasti harvinaisempana kasvatetaan myös japaninlaikkuköynnöstä (Actinidia arguta) ja mantšurianlaikkuköynnöstä (Actinidia polygama). Näiden lajien viljely yleistynee lähitulevaisuudessa, kun saadaan talvenkestävämpää kantaa tarjolle.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Actinidia acuminata
- Actinidia arguta – japaninlaikkuköynnös (minikiivi)
- Actinidia callosa
- Actinidia chinensis
- Actinidia deliciosa – kiivi eli "kiinankarviainen"
- Actinidia fulvicoma
- Actinidia hemsleyana
- Actinidia kolomikta – kiinanlaikkuköynnös
- Actinidia latifolia
- Actinidia melanandra – luumulaikkuköynnös
- Actinidia polygama – mantšurianlaikkuköynnös, mantsurianlaikkuköynnös
- Actinidia rufa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö — Puutarhaliitto, Helsinki. ISBN 951-8942-57-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Perspectives on new crops and new uses Purdue University