Egon Schultz
Egon Schultz (4. tammikuuta 1943 – 5. lokakuuta 1964 Berliini) oli Saksan demokraattisen tasavallan rajavartioston kersantti, joka sai surmansa lokakuussa 1964 Berliinin muurilla syntyneessa yöllisessä tulitaistelussa.[1]
Tällöin 57 itäsaksalaista pakeni muurin alle rakennettua tunnelia pitkin länteen. Egon Schultz kuoli rajavartijatoverinsa pimeässä ampumiin rynnäkkökiväärin luoteihin. Tämän Saksan demokraattisen tasavallan viranomaiset salasivat ja tekivät Schultzista länsiagenttien tappaman marttyyrin. Myös pistoolilla rajavartijoiden pidättelemiseksi laukauksia ampunut pakoavustaja Christian Zobel itse uskoi lopun elämäänsä syyllistyneensä tappoon ja kuoli alkoholisoituneena. Totuus kuitenkin paljastui Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen Stasin arkistojen auettua.
Schultzin mukaan nimettiin Saksan demokraattisessa tasavallassa suuri määrä katuja, kouluja, ja muita kohteita. Esimerkiksi tapahtumapaikka Strelitzer Straße sai nimekseen Egon-Schultz-Straße. Jälleenyhdistymisen myötä nimet muutettiin uudelleen, joitakin Schultzin kunniaksi pystytettyjä muistomerkkejä on kuitenkin säilynyt.
ZDF tuotti vuonna 2001 Egon Schultzista dokumentin Heldentod - Der Tunnel und die Lüge (esitetty Suomessa nimellä Sankarivainaja, tunneli ja valhe)[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Maria Nooke: Victims at the wall: Egon Schultz chronik-der-mauer.de. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Heldentod - Der Tunnel und die Lüge ofdb.de. Viitattu 1.9.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Egon Schultz Wikimedia Commonsissa
