Alma Forstén

yksi Marttaliiton johtohahmoista, Reitkallin puutarhakoulun perustaja
Tämä artikkeli käsittelee Marttaliiton johtohenkilöä. Jalkapalloilija Alma Forsténista on eri artikkeli.

Alma Johanna Charlotta Forstén (5. kesäkuuta 185827. maaliskuuta 1931) tuli tunnetuksi Marttaliiton johtohenkilönä ja puolestapuhujana [1] sekä Reitkallin puutarhakoulun perustajana[2].

Alma Forstén poikansa Gunnarin kanssa

Lapsuuden perhe

muokkaa

Alma Lönnroth syntyi 5.6.1858 identtisenä kaksosena sisarensa Olgan kanssa Orimattilan kappalaisen pappilassa. Isä Johan Didrik Lönnroth sai pian paikan Mäntsälästä, missä hän papin työnsä ohella toimi pitäjänkokouksen esimiehenä, osallistui paikallisen säästöpankin perustamiseen sekä toimi kansakoulun perustamisen puolesta [3]. Kansanvalistustyöstä Alma Lönnroth kiinnostui jo nuorena tyttönä, kun hän harrasti hyväntekeväisyyttä äitinsä Henrietta Charlotta Margareta Elisabet Stjernvallin kanssa[4]. Äidin isä oli Hans Henrik Stjernvall.

Avioliitto ja yhteiskunnallinen aktivismi

muokkaa

Alma Lönnroth solmi 1877 avioliiton kapteeni Lennart Forsténin, runoilijaeversti Torsten Forsténin pojan kanssa[5]. Pariskunta osti vuonna 1892 Sippolan pitäjästä Liikkalan kartanon leskirouva Aleksandra Aleksejevna Popovalta, syntyisin Buturlina, joka oli perinyt sen edellisenä vuonna kuolleelta äidiltään, kreivitär Olga Buturlinalta, joka oli viimeinen elossaollut van Suchtelenin suvun kreivitär (kenraali, kreivi Pauli van Suchtelenin ainut tytär). Ostoon tarvitut suuret rahaluotot kuitenkin veivät Forstenien perheen taloudellisesti tiukalle [6]. Aviomiehen jäätyä eläkkeelle Alma Forstén perusti 1897 Sippolan puutarha- ja talouskoulun, jonka laajennettuun opetusohjelmaan kasvitarhaviljelyksen ja kasvisten käytön lisäksi otettiin lisäksi kotieläinten hoito ja käsitöiden tekeminen.[2]. 1904 Alma ja Lennart Forstén tekivät opintomatkan Tanskaan. Kirjoittamansa matkakertomuksen[7] mukaan Alma Forstén kiinnitti huomionsa kananhoitoon ja osuuskuntaliikkeeseen sekä pienviljelijöiden ja suurtilallisten väliseen tasa-arvoon. Kananhoito otettiin puutarhakoulun opetusohjelmaan, mallikanalat levittivät tietoutta ja kananmunia ryhdyttiin myymään osuuskuntaperiaatteella.[8] Sippolalainen kartano meni huutokaupassa velkojen käytyä ylivoimaisiksi [6]. Puutarhakoulu siirrettiin 1906 Reitkalliin. Koulun merkityksestä kertoo valtionavun määrä: 14:stä kasvitarha- ja talouskoulusta Reitkallin puutarhakoulun osuus oli 1915 toiseksi suurin, 6600 mk.[9]

Poliittisessa toiminnassa Alma Forstén kannatti yleistä äänioikeutta[10], tosin vasta sen jälkeen kun kansan syvät rivit ovat tutustuneet oman maan kehitykseen, sen lakeihin ja yhteiskuntajärjestelmään.[11] Hänet valittiin 1905 Naistenliiton unionin ja Marttaliiton edustajana puhumaan yleisen äänioikeuden puolesta joukolle kansanedustajia[12] ja kun naiset saivat ensimmäisen kerran osallistua 1907 eduskuntavaaleihin, oli Alma Forstén Nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana.[13]. Hänen vaalilauseensa käsittelivät pienviljelijöiden olojen kohottamista, kansanvaltaa, laillisuutta sekä raittiusaatetta.[14] Alma Forstén tuli vaaleissa valittujen kansanedustajien Tahvo Riihelän ja Jonas Castrénin varajäseneksi[15]

Muu toiminta

muokkaa

Alma Forstén johti Sippolassa soittokuntaa ja kuoroa [16][17]. Hänen pojantyttärensä[18] Hilkka Norkamo on jatkanut isoäitinsä kuoronjohtoperinnettä.

Alma Forsténin veli oli sotarovasti Alfons Lönnroth ja sisar Olga Forstén. Forsténin veljenpoikia olivat Helsingin yliopiston rehtori ja professori Erik Lönnroth[19] sekä tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja Arvo Lönnroth.

Kirjallinen tuotanto

muokkaa
 
Kansan emännän keittokirja levisi useina painoksina lukuisiin suomalaisiin koteihin.
  • Kansan emännän keittokirja. Sovitettu käytettäväksi myös yksinkertaisissa ruuanlaittokursseissa kansan naisille. 1902 (9. painos 1920)[20]
  • Kokbok för allmogehem : lämpad för användning äfven vid enkla matlagningskurser, 1902 (5. painos 1919)[21]
  • Huru kunde småbrukar-kvinnorna i högre grad intresseras för trädgårds- och hönsskötsel samt andra till landthushållningen hörande göromål? ,1907
  • Martta-yhdistykset ja niiden tehtävät. Esitelmä maamiespäivillä Suonenjoella jouluk. 21 päivänä 1908, Kuopio 1909 [22]
  • Liite kansanemännän keittokirjaan. 100 kasvispäivällistä. Käytetty ja osin muodostettu Sippolan puutarha- ja maatalouskoululla. Hki 1912 [23] (3. painos 1926)
  • Puutarhakalenteri 2, julkaissut suomalaisten puutarhaseurojen keskusliitto, toim. Alma Forstén, Kaarlo Vanamo, Juho Rannikko, Hämeenlinna 1913 [24]
  • Tillägg till Kokbok för allmogehem : 100 vegetariska middagar avprovade vid Sippola Trädgårds- och Hushållsskola, 1914 (2. painos 1919)

Lähteet

muokkaa
  1. Anna Ollila, Suomen kansallisbiografia 3, s.50, Hki 2004
  2. a b Tietosanakirja 9, s.1147, Hki 1917
  3. Mäntsälän historia
  4. Anna Ollila, Suomen kansallisbiografia 3, s. 51,Hki 2004
  5. A.Bergholm, Sukukirja, s.466, Otava 1901
  6. a b Häkkinen & Sippu. Mämmälän kylän talot ja suvut. 2000
  7. Emäntälehti 10, s.145-146, 1904
  8. Raija Mänttäri, Soivat sireenit, Alma Forsténin elämästä ja työstä, s.44, 1994
  9. Tietosanakirja 9, s. 1151, Hki 1917
  10. Adressi naisten yleisessä äänioikeuskokouksessa, 7.11.1904
  11. Emäntälehti 10, s.148, 1904
  12. Raija Mänttäri, Soivat sireenit, Alma Forsténin elämästä ja työstä, s.52, 1994
  13. Koitar 9.2.1907
  14. Itä-Suomen sanomat 14.3.1907
  15. Wiipuri 3.4.1907
  16. Raija Mänttäri, Soivat sireenit, Alma Forsténin elämästä ja työstä, s.12, 1994
  17. Lappeenrannan uutiset 10.9.1898
  18. Helsingin Sanomat 27.4.2004
  19. Olli Korjus, Hamina 1918, Nimi nimeltä, luoti luodilta, s.31-32, Porvoo 2008
  20. Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1901-1905, s. 70, Hki 1912
  21. https://fennica.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?Search_Arg=forsten%2C%20alma&SL=None&Search_Code=NAME_&CNT=25&PID=lA_fzFCTZOgfzNbL-tCpf8bvg4c&BROWSE=1&HC=21&SID=2[vanhentunut linkki]
  22. Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1906-1910, s. 52, Hki 1916
  23. Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1911-1915, s.47, Hki 1922
  24. Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1911-1915, s. 259, Hki 1922