Mamie Smith
| Mamie Smith | |
|---|---|
 Mamie Smith |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta 1883 Cincinnati, Ohio |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1946 (63 vuotta) New York |
| Ammatti | laulaja, tanssija, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1920–1940-luku |
| Tyylilajit | klassinen blues, jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Ajax Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mamie Smith o.s. Robinson (26. toukokuuta 1883 Cincinnati, Ohio – 30. lokakuuta 1946 New York)[1][2] oli yhdysvaltalainen laulaja. Hän esitti monenlaista musiikkia vaudeville-esityksissä sekä jazzia ja bluesia. Smithin ääni sopi parhaiten kabaree- ja vaudeville-esityksiin.[3] Hän ei teknisesti ollut puhtaasti blues-laulaja mutta hänestä kuitenkin tuli ensimmäinen afroamerikkalainen laulaja, joka levytti blueskappaleita.[4][5]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mamie Robinson syntyi Cincinnatissa Ohiossa. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hän aloitti jo nuorena uransa vaudeville-esityksissä. 10-vuotiaana hän lähti kotoaan ja liittyi tanssijaksi Four Dancing Mitchells -nimisen seurueen revyyseen.[2][3] Four Dancing Mitchells liittyi 1890-luvulla osaksi suurempaa kiertävää seuruetta nimeltä Smart Set Company, jota johtivat Salem Tutt-Whitney ja Homer Tutt.[3] Myös teini-ikäinen Smith jatkoi tanssijana seurueen näytöksissä.[4] Hän jatkoi esiintymistä seurueessa siihen asti, kunnes asettui New Yorkiin. Kiertue-elämän aikana hän jossain vaiheessa pääsi kokeilemaan myös laulamista. Sittemmin laulamisesta tuli hänen päätyönsä.
Smithin nuoruusvuosina afroamerikkalaiset esiintyjät kohtasivat usein urallaan vaikeita esteitä ja jopa nöyryyttämistä valkoisen yhteisön taholta. Suoranainen rasismikaan ei ollut poikkeus. Smith ei siksi oppinutkaan esiintymistyön perusasioita kiertävän seurueen matkassa Yhdysvaltain etelävaltioissa, vaan pääasiassa esiintyessään vaudeville-esityksissä pohjoisvaltioiden tanssisaleissa.[6]
Smith avioitui 1912 laulaja William ”Smitty” Smithin kanssa ja otti tämän sukunimen.[2] Sittemmin levytysuransa päätyttyä hän avioitui uudelleen vielä kahdesti.[6] Smart Set Company -seurue saapui vuonna 1913 esiintymään New Yorkin. Smith oli tässä vaiheessa saanut tarpeekseen kiertue-elämästä ja halusi asettua aloilleen.[3] Mamie Smith ja hänen aviomiehensä jäivät New Yorkiin ja asettuivat asumaan Harlemiin.[7][6] Pian Smith sai työtä laulajana yökerhoista. Hän työskenteli laulamisen ohessa tanssijana kabareessa sekä pianistina.[7] Ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina Smith lauloi useissa Harlemin yökerhoissa.[4] Hän esiintyi muun muassa Baron Wilkinin omistamassa Little Savoy Clubissa sekä yökerhoissa nimeltä Leroy’s, Edmunds, Percy Brown’s ja Banks’ Place.[3] Vuonna 1918 Smith esiintyi tähtiroolissa Perry Bradfordin tuottamassa musikaalissa Made in Harlem, josta tuli hänen läpimurtonsa.[8][7] Bradfordista tuli sittemmin Smithin manageri.
Uran huippuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Smith teki ensimmäiset levytyksensä OKeh-levymerkille vuonna 1920.[3] Levyllä häntä säestää Jazz Hounds -niminen kokoonpano, josta tuli muutaman vuoden ajaksi hänen vakituinen yhtyeensä. Yhtyeen oli koonnut hänen managerinsa. Ensimmäisen levytyssession aikaan Jazz Hounds -yhtyeessä soittivat Johnny Dunn (kornetti), Dope Andrews (pasuuna), Leroy Parker (viulu) ja Willie ”the Lion” Smith (piano).[8] Alun perin levyttämään oli kaavailtu Sophie Tuckeria, mutta kun tälle tuli este, pääsi Smith levyttämään.[4] Smith lauloi levylle tulkintansa managerinsa Perry Bradfordin säveltämistä kappaleista ”Crazy Blues” ja ”It’s Right Here for You”. Levystä tuli suuri menestys, ja sitä myytiin vajaassa vuodessa miljoona kappaletta. Kaiken kaikkiaan sitä myytiin yli kaksi miljoonaa kappaletta. Levytyssessio oli merkittävä, koska levyn menestys avasi ovia musiikkimaailmaan muillekin afroamerikkalaisille laulajattarille. Smith jatkoi levyttämistä OKeh-merkille, mutta teki levytyksiä myös Victorille.[3]
Menestyslevyn ansiosta Smithistä tuli varakas. Hän teki vuosina 1920–1923 Jazz Hounds -kokoonpanon kanssa kiertueita ja useita levytyksiä.[10] Jazz Houndsin kanssa esiintyi vuosien varrella monia merkittäviä ajan jazzmuusikoita. Yhtyeessä soittivat muun muassa klarinetisti Buster Bailey, kornetisti Johnny Dunn, trumpetisti Bubber Miley, pianisti Willie ”the Lion” Smith ja saksofonisti Coleman Hawkins.[4] Smith oli kuullut nuoren Hawkinsin soittavan saksofonia teatteriorkesterissa jo vuonna 1921 ja pyytänyt tätä yhtyeeseensä, mutta Hawkins oli vasta 16-vuotias eikä saanut vanhemmiltaan lupaa.[3] Seuraavana vuonna 1922 Hawkins kuitenkin sai luvan esiintyä Smithin kokoonpanossa.
Aluksi Jazz Hounds -yhtyettä johti kornetisti Dunn, mutta kun Smith eräällä kiertuematkalla kuuli Bubber Mileyn soittavan, hän erotti Dunnin ja palkkasi tämän tilalle orkesterin johtajaksi Mileyn.[11] Miley soitti orkesterissa vuoteen 1923 asti.
Vuodesta 1923 alkaen Smith teki enenevässä määrin soololevytyksiä erilaisten kokoonpanojen säestämänä. Hän levytti levytti Ajax-merkille 1924.[8] Nämä levytykset eivät menestyneet. Syyskuussa 1924 Smith teki muutamia levytyksiä The Choo Choo Jazzers -nimisen kokoonpanon kanssa. Kokoonpanossa soittivat Louis Metcalf (kornetti) ja Louis Hooper (piano).[12] Seuraavan kerran hän levytti vasta 1926 Victor-levymerkille. Sen jälkeen hän teki levytyksiä OKeh-merkille 1929 ja 1931. Kaikki äänitykset hän teki New Yorkissa.[8]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith jatkoi esiintymistä 1930-luvulla. Hän esiintyi muun muassa Andy Kirkin ja Fats Pichonin orkestereiden solistina.[4] Levyttämisen hän sen sijaan lopetti jo 1931. [13] Vuonna 1936 hän teki kiertueen Eurooppaan.[2]
1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa Smith näytteli muutamissa elokuvissa. Viimeisinä vuosinaan hän eli köyhyydessä.[5] Hän sairastui ja joutui sairaalaan 1944.[8] Smith kuoli Harlemissa pitkäaikaiseen sairauteen 30. lokakuuta 1946.[2][6] Hänet haudattiin Richmondiin Frederick Douglas Memorial Parkin hautausmaalle.[14]
Smithin kuolinpäivästä on jonkin verran kiistaa. Edellä mainitun päivän 30. lokakuuta ohella kuolinpäiväksi joissakin lähteissä on annettu myös 16. elokuuta 1946.[4][2] Kolmannen tiedon mukaan kuolinpäivä olisi 16. syyskuuta 1946.[14]
Tyyli ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith oli ensimmäinen afroamerikkalainen blueslevytyksiä tehnyt laulaja. Smithin manageri Perry Bradford suositteli OKeh Recordsille, että levy-yhtiön kannatti päästää muitakin afroamerikkalaisia laulajia levyttämään.[3] Mamie Smithin läpimurto auttoikin uran luomisessa muun muassa nuorta Bessie Smithiä (ei sukua Mamie Smithille).[4] Alkuaikoina Smithin menestyksestä pääsivätkin etupäässä hyötymään afroamerikkalaiset naislaulajat, joita oli siirtynyt runsaasti etelävaltioista Yhdysvaltain suurkaupunkeihin.[2] Myöhemmin myös mustat mieslaulajat saivat lisää työtarjouksia.
Smithillä oli voimakas ja kantava ääni, jossa feminiiniseen sointiin yhdistyi vaudevillessa tarvittavia ominaisuuksia ja bluesille tyypillisiä sävyjä.[7] Mamie Smith vaikutti voimakkaasti 1920-luvun blues-tyyliin.[3] Erityisesti hän vaikutti urbaaniin konserttisaleissa esitettävään blues-musiikkiin.[2] Hän oli lisäksi malliesimerkki useille varhaisille blueslaulajille, ja lähes puolet 1920-luvun naislaulajista omaksuivatkin piirteitä hänen esiintymisestään tai tyylistään.[3]
Smith ei pelkästään esittänyt musiikkia. Hän yhdisti esityksiinsä muun muassa trapetsilla taiteilua, erilaisia asuja ja koruja.[3] Laulaja Victoria Spivey on eräässä haastattelussa kuvaillut Smithin olemusta seuraavasti: ”Kun neiti Smith käveli lavalle en voinut hengittää minuuttiin. Hän loi silmäyksiä yleisöön isoilla ja säkenöivillä silmillään. Hän hymyili ihanasti paljastaen valkoiset hampaansa ja hampaan kokoisen timantin. Sitten katsoin hänen pukuaan. Pelkkää kiiltoa...”[2]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith oli monipuolinen esiintyjä. Laulamisen lisäksi hän esiintyi myös elokuvissa.[3]
- Jailhouse Blues (1929; lyhyt)
- Paradise in Harlem (1939)
- Stolen Paradise (1940)
- Sunday Sinners (1940)
- Murder on Lenox Avenue (1941)
- Because I Love You (1942; lyhyt)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Red Hot Musicians (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i James Manheim: Mamie Smith Encyclopedia.com 2002, viitattu 28.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Mamie Smithin elämä ja levytykset (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Richard S. Ginell: Mamie Smithin elämäkerta Allmusic.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b Mamie Smith Thebluestrail.com, viitattu 28.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d Carla W. Garner: Smith, Mamie Smith(1883-1946) Blackpast.org 2011, viitattu 28.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d Cincinnati’s Own, Mamie Smith! Aaregistry.org, viitattu 28.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Joel M. Snow: Mamie Smithin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive), Blues Online, 1996, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Mamie Smith’s Jazz Hounds (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ Bubber Mileyn elämäkerta, Allaboutjazz.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ Mamie Smith accompanied by The Choo Cho Jazzers (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
- ↑ Mamie Smith Oldhatrecords.com,viitattu 28.1.2013 (englanniksi)
- ↑ a b Mamie Smithin hauta Find a Grave, viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mamie Smith Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
