Rakkaus (vuoden 2012 elokuva)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. marraskuuta 2024 kello 15.02 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 16. marraskuuta 2024, perustui tähän versioon.
Rakkaus
Amour
Ohjaaja Michael Haneke
Käsikirjoittaja Michael Haneke
Tuottaja Margaret Ménégoz
Stefan Arndt
Veit Heiduschka
Michael Katz
Säveltäjä Franz Schubert
Kuvaaja Darius Khondji
Leikkaaja Monika Willi
Pääosat Jean-Louis Trintignant
Emmanuelle Riva
Isabelle Huppert
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Saksa
Itävalta
Tuotantoyhtiö Les Films du Losange
X-Filme Creative Pool
Wega Film
Levittäjä Teodora Film
Cirko Film
Ivi.ru
Ensi-ilta 20. toukokuuta 2012 (Cannes)
15. helmikuuta 2013 (Suomi)
Kesto 126 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska, englanti
Budjetti 7 290 000 euroa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Rakkaus (ransk. Amour) on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut itävaltalaisen Michael Haneken ohjaama ranskankielinen draamaelokuva, jonka pääosissa näyttelevät Isabelle Huppert, Jean-Louis Trintignant ja Emmanuelle Riva. Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta ja heidän rakkaudestaan.

Elokuva on saanut kymmeniä palkintoja. Se palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla[1]. Emmanuelle Riva sai roolisuorituksestaan BAFTAn. Myös itse elokuva palkittiin BAFTAlla, ja se sai parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globen. Se oli ehdokkaana viiteen Oscar-palkintoon, paras vuoden elokuva, vieraskielinen elokuva, ohjaus, alkuperäinen käsikirjoitus ja Riva parhaasta naispääosasta.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Haneke sai alun perin idean elokuvalle kun hänen hyvin läheinen tätinsä teki itsemurhan. 92-vuotias täti, joka oli käytännössä kasvattanut Haneken, oli aikaisemmin pyytänyt Hanekea tappamaan hänet. Täti oli sairas ja asui yksin, mutta ei halunnut vanhainkotiin. Haneke ei koe tarinansa teeman suoranaisesti olevan ikä ja kuolema, vaan enemmänkin kysymys; "kuinka suhtautua siihen, että rakastamasi henkilö elää kärsimyksessä?".[2]

Henkilökohtaisen tragedian lisäksi, yhtenä motivaationa elokuvalle toimi myös Haneken pitkäaikainen halu työskennellä miespääosaa esittävän Jean Louis Trintignantin kanssa.[2]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta, vaimon terveyden pettämisestä ja vääjäämättömästä lopusta. Pariskunnan elämänpiiri kapenee suppilon tavoin. Alussa he viettävät hyvin sosiaalista elämää, mutta vähitellen elämä supistuu kotiin, ja supistumista kuvaa asunnon ikkunoiden sulkeutuminen. Pariskunnan ja heidän läheistensä välille kasvaa kuilu, tytär (Isabelle Huppert) käy pohtimassa sijoitusvaihtoehtoja. Ulkopuoliset eivät ymmärrä, mutta Annen ja Georgen keskinäinen kommunikaatio on paitsi puhetta myös sanatonta.[3]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jean-Louis Trintignant … Georges  
 Emmanuelle Riva … Anne  
 Isabelle Huppert … Eva  
 Alexandre Tharaud … Alexandre  
 William Shimell … Geoff  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosien näyttelijöistä Emmanuelle Rivan merkittäviä elokuvia on Hiroshima, rakastettuni, Jean-Louis Trintignant aloitti uransa Brigitte Bardot’n rinnalla.[3]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on nostettu vuosikymmenen parhaiden joukkoon.[4][3][5] Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen totesi, että aiemmissa elokuvissaan Haneke on käsitellyt ahdistusta ja väkivaltaa, mutta tästä elokuvasta ne ovat poissa. Se on silti tarkkuudeltaan aiempien teosten kaltainen: jokainen kuva, sana ja näyttelijän liike vaikuttaa harkitulta.[3]

Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Rakkauden kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinto itävaltalaiselle Hanekelle 27.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.5.2012.
  2. ↑ a b Michel Cieutat & Philippe Rouyer: Amour (kirjassa Michael Haneke Interviews, 2020), s. 127-128. The University Press of Mississippi, 2012. ISBN 978-1-4968-2840-8
  3. ↑ a b c d Lehtonen, Veli-Pekka: Elämä lyhyt, rakkaus pitkä. Nyt-liite 15.2.2013, s. 16–17.
  4. ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  5. ↑ http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Michael+Haneken+Rakkaus+on+vuosikymmenen+parhaita+elokuvia/a1360895138044
  6. ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
  7. ↑ [1]
  8. ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ [3]
  10. ↑ [4]
  11. ↑ [5] (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ [6]
  13. ↑ [7]
  14. ↑ [8]
  15. ↑ [9]
Michael Haneken ohjaamat elokuvat
1980-lukuSeitsemäs manner (1989)
1990-luku
2000-luku
2010-luku
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rakkaus_(vuoden_2012_elokuva)&oldid=22829211”