Beduiinit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syyrialaisia beduiineja vuonna 1893.
Egyptiläisiä beduiineja leipomassa leipää.

Beduiinit (arabian sanasta بدوي, badawī, ’aavikon asukas’) ovat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabiankielisiä paimentolaisia, jotka tosin ovat nykyaikana asettuneet enimmäkseen aloilleen.[1] Useimmat beduiinit ovat muslimeja, mutta jotkin beduiiniryhmät ovat säilyttäneet kristillisen uskonsa.[2]

Ennen islamin aikaa beduiineja eli vain Arabian niemimaalla ja sen reuna-alueilla. Useimmat beduiinit elivät hallitusten vallan ulottumattomissa. He olivat järjestäytyneet heimoihin, joilla oli omat alueensa. Heimopäällikkö edusti heimoa asioinnissa ulkomaailman kanssa. Eri heimojen väliset suhteet vaihtelivat rauhanomaisista sotaisiin, mutta kaikki noudattivat beduiinien maan tapaa.[1] Profeetta Muhammed käännytti beduiinit heimouskonnoista islamin uskoon. Hän kielsi Allahin nimissä heimosodat ja taivutti beduiinit maksamaan veroa. Muhammed yritti myös kitkeä verikostoa ja viinin juomista. Islam toi autiomaassa asuneille beduiineille järjestäytyneen valtion ja kokosi heidät yhdeksi kansaksi. Islamin leviämisen myötä he levittäytyivät laajalle alueelle Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa Iranista aina Atlantin rannikolle.[1][3]

Kaikkein liikkuvaisimmat beduiinit kasvattivat yksikyttyräisiä kameleita. Lampaita ja vuohia kasvattaneet beduiinit eivät pystyneet muuttamaan yhtä pitkiä matkoja, joten he viljelivät usein myös maata. Karjastaan beduiinit saivat maitoa, villaa, nahkoja ja lihaa. Muita tarvikkeita, kuten vaatteita, kahvia ja aseita, he ostivat tai veivät muilta arabeilta, jotka puolestaan hyötyivät beduiinien kameleista niin tavaroiden kuin ihmistenkin liikuttamisessa ennen autojen aikakautta. Köyhimmät beduiinit saattoivat tehdä henkensä pitimiksi joitain vähäarvoisia töitä, kuten kerätä lantaa, heinää tai arabikumia, tai harjoittaa salakuljetusta.[1]

Nykyaikana monet beduiinit ovat asettuneet aloilleen, ja liikkuvina paimentolaisina elää enää pieni määrä. Syntyperä on beduiinien yhteisöissä edelleen hyvin tärkeää, etenkin isälinjat. Sen vuoksi paikoilleenkin samaan paikkaan asettuneet beduiiniryhmät ovat saattaneet säilyttää erilliset identiteettinsä.[1]

Beduiinien kulttuuri on vahvasti sanallista, ja tarinankerronta, runous ja väittely ovat heille tärkeitä.[1]

  1. a b c d e f Stewart, Frank H. (toim. Martin, Richard C.): ”Bedouin”, Encyclopedia of Islam and the Muslim World, s. 163–165. Gale, Cengage Learning, 2016. ISBN 978-0-02-866269-5
  2. Dale Gavlak: Jordan’s Christian Shepherds Catholic Near East Welfare Association. Viitattu 8.8.2021.
  3. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 7. Kansainvaellukset, s. 169-171. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09735-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.