Italian kuningaskunta (1861–1946)

Italian kuningaskunta Regno d’Italia
1861–1946
lippu vaakuna
Italian kuningaskunnan rajat vuosina 1919–1939.
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia (1861–1922) fasistinen yksipuoluevaltio (1922–1945)
Kuningas	Viktor Emanuel II (1861–1878) Umberto I (1878–1900) Viktor Emanuel III (1900–1946) Umberto II (1946)
Pääkaupunki	Torino (1861–1864) Firenze (1864–1871) Rooma (1871–1946)
Pinta-ala
– yhteensä	310 196 km²
Väkiluku (1936)	42 943 602
– väestötiheys	138,6 / km²
Historia
– perustettiin	17. maaliskuuta 1861
– monarkia lakkautettiin	2. kesäkuuta 1946
Viralliset kielet	italia
Valuutta	Italian liira
Tunnuslause	FERT
Kansallislaulu	”Marcia Reale”
Edeltäjät	Kirkkovaltio Molempain Sisiliain kuningaskunta  Sardinian kuningaskunta
Seuraajat	Italia  Vatikaanivaltio
Infobox OK

Italian kuningaskunta (ital. Regno d’Italia) perustettiin 1861 Italian yhdistymisen tuloksena. Kuningaskunta säilyi vuoteen 1946. Sen kuninkaat kuuluivat Savoijin kuningassukuun.

Historia

Tausta

Camillo Cavour tuli Sardinian kuningaskunnan pääministeriksi 4. marraskuuta 1852. Krimin sota heikensi Itävallan kansainvälistä asemaa. Tammikuussa 1858 Felice Orsinin murhayritys Ranskan keisaria Napoleon III:ta vastaan käynnisti Cavourin ja Napoleon III:n neuvottelut sodasta Itävaltaa vastaan. Cavour sai vuonna 1860 sovittua Toscanan sekä Itävallalle kuuluneen Emilian liittämisen Sardiniaan, jonka jälkeen Sardinia hallitsi suurta osaa Pohjois- ja Keski-Italiaa. Italiassa oli nyt neljä valtiota.

Kuningaskunnan synty

Giuseppe Garibaldi voitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan armeijat ja valtasi Sisilian ja Italian niemimaan eteläosat. Garibaldi luovutti Etelä-Italian Sardinian kuninkaalle Viktor Emanuel II:lle. Italian ensimmäinen kansallinen parlamentti kokoontui 18. helmikuuta 1861, ja Italia julistettiin kuningaskunnaksi ja Viktor Emanuel II Italian kuninkaaksi. Venetsia siirtyi Itävallalta Italialle 1866 niin sanotun kolmannen itsenäisyyssodan yhteydessä. Heinäkuussa 1870, Ranskan–Preussin sota alkaessa Napoleon III kutsui komentanjansa pois Roomasta. Italian armeija ylitti Raffael Cadornan johdolla Kirkkovaltion rajat 11. syyskuuta 1870. Italian armeija valtasi käydyissä taisteluissa Rooman 20. syyskuuta 1870. Virallisesti Italian hallitus siirtyi Roomaan heinäkuussa 1871. Paavi siirtyi Vatikaaniin.

Kuningas Umberto I murhattiin 29. heinäkuuta 1900. Hänen seuraajakseen nousi Viktor Emanuel III.

Ensimmäinen maailmansota

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia solmi Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa kolmiliiton, mutta maailmansodan alettua se jäi katsomaan, kummalle puolelle voitto alkaisi tulla. Ympärys- ja keskusvaltojen välillä syntyi kilpailu, jossa ne tarjosivat Italialle aluelaajennuksia jos se tukisi niitä. Ympärysvallat voittivat kilpailun niiden luvattua Italialle kaikki Itävalta-Unkarille vielä silloin kuuluneet italiankieliset alueet.

Italia soti pitkän aikaa omalla maaperällään Itävalta-Unkaria ja Välimerellä Osmanien valtakuntaa vastaan. Sodan loputtua Etelä-Tiroli ja Istria liitettiin Italiaan, mutta loput Italialle luvatuista alueista liitettiin Jugoslaviaan. Tämä oli suuri pettymys.

Fasistinen Italia

Pääartikkeli: Fasistinen Italia

Benito Mussolinin johtamat fasistit saivat vallan Italiassa vuonna 1922. Vuonna 1925 Mussolini sai diktaattorin valtuudet. Maassa oli edelleen myös kuningas, mutta hänellä ei juuri ollut valtaa. Mussolini halusi Italiasta Euroopan johtavan suurvallan ja haaveili uuden Rooman valtakunnan perustamisesta. Mussolini valloitti vuonna 1935 Etiopian, josta tuli Italian siirtomaa. Vuonna 1939 Mussolini liitti Albanian Italiaan. Italia tuki yhdessä Saksan kanssa Francisco Francoa Espanjan sisällissodassa.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Italia pysyi puolueettomana, mutta liittyi Saksan rinnalle vuonna 1940. Italian asevoimat eivät ehtineet valmistautua sotaan ja ne osoittautuivat heikoiksi. Italia koki monia vastoinkäymisiä sodassa, ja sen sodat Pohjois-Afrikassa johtivat monen italialaisen sotilaan kuolemaan tai sotavankeuteen. Liittoutuneet nousivat Italiassa maihin vuonna 1943 ja miehittivät Etelä-Italian. Samaan aikaan Saksa miehitti Pohjois-Italian, joka nimitettiin Italian sosiaaliseksi tasavallaksi, ja Mussolini asetettiin sen johtoon. Tasavalta oli tehoton ja se kävi sotia vain Italian maaperällä. Vuonna 1945 akselivaltojen häviön ollessa selvä Mussolini ja hänen rakastajattarensa Clara Petacci yrittivät lähteä pakoon Espanjaan. Kommunistiset partisaanisissit pysäyttivät seurueen, ja eräs sissi tunnisti mukana olleen miehen Mussoliniksi. Mussolini, Petacci ja 16 muuta fasistijohtajaa teloitettiin 28. huhtikuuta 1945.

Kuningaskunnan loppu

Viktor Emanuel III erosi tehtävistään vuonna 1946 ja hallitsijaksi tuli hänen poikansa Umberto II. Kuningaskunnan aika päättyi 12. kesäkuuta 1946, jolloin maa muutettiin kansanäänestyksen jälkeen tasavallaksi.

Monarkit

Pääartikkeli: Italian kuningas

• Viktor Emanuel II (1861–1878)
• Umberto I (1878–1900)
• Viktor Emanuel III (1900–1946)
• Umberto II (1946)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian kuningaskunta (1861–1946) Wikimedia Commonsissa