Kuolemanrangaistus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuolemanrangaistukset kartalla
  Ei kuolemanrangaistuksia
  Ei kuolemanrangaistuksia rauhan aikana
  Kuolemanrangaistus sallittu, mutta ei käytössä
  Kuolemanrangaistus käytössä

*Yhdysvalloissa kuolemanrangaistus on määritelty liittovaltion tasolla. Useat osavaltiot ovat kuitenkin poistaneet sen omista laeistaan.
Tehty Amnesty Internationalin vuoden 2016 tietojen mukaan.
Sähkötuoli oli varsinkin 1900-luvun Yhdysvalloissa yleinen kuolemaantuomittujen teloitusväline. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla on paljolti siirrytty muihin menetelmiin, joista tavallisin on myrkyn antaminen ruiskeena. Kuvassa New Yorkin Sing Singin vankilan sähkötuoli, lempinimeltään Old Sparky.

Kuolemanrangaistus tarkoittaa tuomiota, jossa rikoksen tehnyt henkilö määrätään surmattavaksi. Kuolemanrangaistukseen tuomitseminen ja sen täytäntöönpano eli teloitus ovat eri asioita. Kuolemantuomio on länsimaissa muuttunut harvinaiseksi. Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki kieltävät kuolemanrangaistuksen.[1][2]

Amnestyn vuonna 2015 raportoimista kuolemanrangaistuksista 89 % tapahtui Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Pakistanissa. Islam on ainoa maailmanuskonto, joka tuntee kuolemanrangaistuksen. Se määrätään eräistä seksuaalisista teoista sekä islamin hylkäämisestä.

Yksittäisistä maista Kiina teloitti eniten ihmisiä maailmassa. Valko-Venäjä on ainoa eurooppalainen valtio, jossa kuolemanrangaistus on käytössä.[3]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuva Cesare Beccarian teoksesta Dei delitti e delle pene.

Kuolemanrangaistusta on käytetty lähes kaikissa maissa rangaistuksena kaikkein vakavimmista rikoksista, esimerkiksi murhasta ja valtiopetoksesta. Usein teloitus järjestettiin siten, että se synnytti julkista kansanhuvia. Joskus tunnetun rikollisen ruumis jätettiin teloituspaikalle tai ripustettiin näkyvälle paikalle kuten kaupungin portille varoitukseksi. Vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistus oli kaikissa Euroopan maissa yleinen rangaistus; muun muassa varkaat voitiin tuomita hirtettäviksi. Koska kuolemantuomio oli yleinen, vakavimmista rikoksista teloitettavat tapettiin usein hitaalla ja tuskallisella tavalla.

Kuolemanrangaistusta on käytetty myös armeijoissa sodan aikana yleisesti kurinpitokeinona; sotaoikeudet ovat usein langettaneet kuolemanrangaistuksia muun muassa pelkuruudesta, niskoittelusta, karkuruudesta ja kapinasta. Myös vakoilijat on ollut tapana teloittaa kiinni saataessa. Myös merirosvouksesta langetettiin 1700–1800-luvuilla useissa maissa hirttotuomio. Mukaan pakotetut saatettiin kuitenkin armahtaa.

Kuolemanrangaistuksen oikeutusta ja tarkoituksenmukaisuutta alettiin 1800-luvun kuluessa yhä enemmän kyseenalaistaa. Kun samaan aikaan vankilaolot järjestettiin Euroopan maissa siten, että vakavimmatkin rikokset voitiin rauhan aikana sovittaa vankeudella, kuolemanrangaistuksen käyttöä vähennettiin voimakkaasti. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kuolemanrangaistus poistettiin rangaistusjärjestelmästä 1900-luvun alkupuolella, joskin Norjassa ja Tanskassa sitä sovellettiin poikkeuksellisesti rangaistuksena muutamista törkeimmistä toisen maailmansodan aikana tehdyistä maanpetoksista, esimerkkinä Norjan saksalaismielisen nukkehallituksen pääministeri Vidkun Quisling.

Nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Maat, joissa kuolemanrangaistus on käytössä: 55
  Maat, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen käytännössä
  Kuolemanrangaistuksen poistaneet maat (lukuun ottamatta poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten sota-aikana tehtyjä rikoksia)
  Maat, joissa kuolemanrangaistus on kielletty

Tehty Amnesty Internationalin vuoden 2024 tietojen mukaan.

Nykyisin lähes kaikki länsimaat ja useat ihmisoikeussopimukset ovat kieltäneet kuolemanrangaistuksen. Alaikäisten kuolemantuomiot ovat lähes kaikkialla maailmassa kiellettyjä.

Maailmassa oli vuonna 2012 ainakin 29 maata, joiden laki edellyttää kuolemantuomiota tietyistä rikoksista. Näiden maiden joukossa ei ole länsimaita Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Vuoden 2000 ja 2012 välillä ainakin 18 maata luopui pakollisesta kuolemantuomiosta.[4]

Nykyään eniten teloituksia toimeenpannaan Kiinassa, väkilukuun suhteutettuna määrän arvellaan olevan suurin Singaporessa. Teollisuusmaista (OECD) kuolemantuomiota käytetään Yhdysvalloissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Vuonna 2004 eniten teloituksia tapahtui Kiinassa, arviolta 3 400, ja seuraavaksi eniten Iranissa 159, Vietnamissa 64 ja Yhdysvalloissa 59.[5]

Maailman pitkäaikaisin kuolemantuomiosta vankilassa istunut Iwao Hakamada vapautettiin 47 vuoden jälkeen Japanissa vuonna 2014, kun nykyajan DNA-tutkimukset osoittivat, etteivät kuolemantuomion perusteena olleet veritahrat olleet Iwaon.[6]

Etyj-maat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää kuolemanrangaistuksen, ja lähes kaikki Euroopan valtiot ovat poistaneet sen käytöstä. Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on merkittävä alueellinen turvallisuusjärjestö, jota Euroopan unioni pitää yhtenä ihmisoikeuspolitiikan keskeisistä toimijoista. Etyjin 55 osanottajavaltiosta vain kolme – Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Yhdysvallat – sallii kuolemantuomion.[7]

Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä ei pidetä virallista tilastoa teloituksista.

Viimeisin kuolemantuomioita täytäntöön pannut Euroopan neuvoston maa on Ukraina. Ukrainassa teloitukset olivat valtionsalaisuuksia, joista ei tiedotettu edes omaisille eikä niistä annettu lukuja julkisuuteen. Vuonna 1996 Ukrainassa teloitettiin Amnestyn mukaan 176 ihmistä. Tuona vuonna enemmän ihmisiä teloitettiin vain Kiinassa. Teloitukset suoritettiin pistoolinlaukauksella päähän.

Albaniassa kuolemantuomio on rauhan aikana kielletty, mutta mahdollinen sodan ja hätätilan aikana tehdyistä vakavista rikoksista. Latvia oli Euroopan unionissa poikkeus, koska siellä kuolemantuomio oli mahdollinen murhasta sota-aikana vuoteen 2012 asti[8]. EU on aina kuolemantuomiota vastaan.lähde?

Kuolemantuomio on juridisesti mahdollinen, mutta tosiasiallisesti kielletty neljässä maassa: Kazakstanissa presidentti sääti kuolemaantuomittujen armahduksesta ja elinikäisestä vankeudesta vuoden 2004 alusta. Säädöstä noudatetaan siihen asti, kunnes kuolemantuomioiden kieltäminen saadaan ratkaistuksi. Kirgisian perustuslaki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta presidentti on antanut useita perättäisiä armahdussäännöksiä. Tadžikistanin laki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta 30. huhtikuuta 2004 lähtien presidentin armahdus on mahdollistanut tilalle 25-vuotisen vankeuden. Venäjän laki sallii ampumisen, mutta presidentti on armahtanut vuodesta 1996. Kuolemantuomion tilalle on määrätty 25 vuotta vankeutta. Vuonna 2009 Venäjän perustuslakituomioistuin kielsi kuolemantuomion.[9]

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa osavaltioittain:
  Kuolemanrangaistusta ei käytössä
  Todettu osavaltion perustuslain vastaiseksi
  Ei teloituksia vuoden 1976 jälkeen
  Teloituksia toteutettu vuoden 1976 jälkeen
Pääartikkeli: Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa

Vuonna 2010 Yhdysvalloissa toimeenpantiin yhteensä 46 teloitusta. Vuosien 1976–2010 välillä Yhdysvalloissa teloitettiin 1 268 tuomittua, joista valkoisia oli 711, mustia 440 ja latinoja 93. Kuolemantuomio oli vuonna 2010 voimassa 34 osavaltiossa, 16 osavaltiossa ei.[10] Vuonna 2016 maassa teloitettiin 20 henkilöä.[11]

Yhdysvalloissa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytyksissä vuosina 1967–1976, kun Yhdysvaltain korkein oikeus käsitteli osavaltioiden kuolemanrangaistukseen liittyvää lainsäädäntöä.

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kuolemanrangaistus Suomessa

Kuolemanrangaistus on ollut käytössä myös Suomessa useiden rikosten osalta. Rauhan aikana kuolemanrangaistus on pantu Suomessa viimeksi täytäntöön 1820-luvulla, myöhemmin sitä on käytetty vain sotien aikana. Vuoden 1889/1894 rikoslaissa oli säädetty kuolemanrangaistus valtio- ja maanpetoksesta sekä murhasta, erityisessä sotaväen rikoslaissa vuodelta 1919 lisäksi törkeimmistä sotilasrikoksista. Vuonna 1949 tehdyn lainmuutoksen nojalla kuolemanrangaistusta ei saanut langettaa eikä panna täytäntöön muulloin kuin sotatilan ollessa voimassa eikä muualla kuin siinä valtakunnan osassa, joka oli julistettu sotatilaan. Kuolemanrangaistus poistettiin laista lopullisesti vuonna 1972, ja nykyisin se on kielletty perustuslaissa.

Kannatus ja vastustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisista 60 % kannatti ja 35 % vastusti kuolemanrangaistuksen käyttöä tuomittujen murhaajien rangaistuksena vuoden 2013 kyselyssä. Kannatus on laskenut vuoden 1994 korkeimmasta lukemasta, joka oli 80 %, ja on alimmillaan 41 vuoteen. Republikaaneista 81 %, demokraateista 47 % ja muista 60 % kannattaa kuolemanrangaistusta. 44 % vastaajista haluaisi kuolemanrangaistusta käytettävän nykyistä useammin.[12]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 laaditun tutkimuksen mukaan Suomessa kuolemanrangaistusta vastustaa 63 % ja kannattaa 29 % (miehistä 36 %, naisista 22 %) suomalaisista. Kuolemanrangaistusta kannattivat eniten keski-ikäiset miehet. Keskustalaisista kuolemanrangaistusta kannattaisi 30 %; kokoomuslaisilla kannatus on 29 % ja vihreillä 28 %.[13] Vuonna 2011 laaditun tutkimuksen mukaan 19 % suomalaisista hyväksyy kuolemanrangaistuksen, 29 % hyväksyy kuolemanrangaistuksen joissakin tilanteissa ja 48 % ei hyväksy kuolemanrangaistusta lainkaan. Ikäluokista 25–49-vuotiaat ovat myötämielisimpiä kuolemanrangaistukselle, heistä jopa 60 % hyväksyy kuolemanrangaistuksen ainakin joskus, kriittisimpiä ovat 60–74-vuotiaat. Perussuomalaiset olivat ainoita, joiden kannattajista enemmistö kannatti kuolemanrangaistusta. Perussuomalaisista ainoastaan 16 % ei hyväksy kuolemanrangaistusta lainkaan. Helsingin Sanomien haastattelun perusteella osa kuolemanrangaistuksen hyväksyjistä vastusti kuolemanrangaistuksen laillistamista Suomessa.[14]

Muslimit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kuolemanrangaistus islamissa

Jotkut islamilaisen šarian määräämistä rangaistuksista ovat ankaria. Kaikki muslimit eivät kuitenkaan ole kannattaneet niitä. Kivittämällä toimeenpantu kuolemantuomio haureuden johdosta sai eniten kannatusta Afganistanissa (84 %) ja Palestiinassa (81 %), vähiten Albaniassa (6 %). Egyptissä sen hyväksyi 80 % ja Irakissa 57 %.[15]

Šaria määrää kuolemantuomion myös rangaistuksena siitä, että muslimi luopuu uskostaan vaikka vain osittain.[16] Islamista luopuneiden teloittamista kannatettiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista yleisimmin Egyptissä (86 %) ja vähiten Tunisiassa (29 %). Kannatus oli suurta myös Afganistanissa (79 %) ja Pakistanissa (76 %). Alhaisimpia luvut olivat Balkanilla (8–15 %) ja Keski-Aasiassa (4–22 %).[17]

Kaikissa muslimimaissa ovat käytössä myös siviililait, ja šariaa sovelletaan oikeusistuimissa vain osittain.

Menetelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrangaistuksia on toteutettu monilla eri menetelmillä, joista menneisyydessä yleisiä olivat hevosilla repiminen, kivitys, teilaaminen, ristiinnaulitseminen, hirttäminen, seivästäminen ja mestaus. Nämä ovat pääosin väistyneet, kun kuolemanrangaistuksen merkitys yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä on vähentynyt.

Teloitus suoritetaan maailmassa nykyisin yleensä jollain yhdeksästä eri menetelmästä, jotka ovat eri maiden laeissa auktorisoinnin yleisyysjärjestyksessä (22. kesäkuuta 2012 tilanteen mukaan): hirttäminen, teloitusryhmän edessä ampuminen (monta laukausta yhtä aikaa) tai muu ampuminen (yksi laukaus), kivitys, myrkkyruiske, mestaus, kaasukammio, sähkötuoli tai pudottaminen. Joidenkin maiden lait auktorisoivat useamman kuin yhden teloitustavan.[18]

Hirttämisen auktorisoi teloitustavaksi 60 maan laki, mukaan lukien Japani, Intia, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 29 maata auktorisoi ampumisen teloitusryhmän edessä, mukaan lukien Kuuba, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 23 muuta auktorisoi teloituksen yhdellä laukauksella, kuten Valko-Venäjä, Intia, Pohjois-Korea ja Venäjä. Kivityksen auktorisoi yhdeksän maata, kaikki islamilaisia. Myrkkyruiske auktorisoidaan kuuden (Kiina, Guatemala, Taiwan, Thaimaa, Yhdysvallat ja Vietnam) ja mestaus viiden maan laissa (Benin, Kongon demokraattinen tasavalta, Iran, Saudi-Arabia ja Jemen).[18]

Naiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisia tuomitaan kuolemanrangaistukseen huomattavasti miehiä harvemmin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuoden 1608 jälkeen teloitetuista naisia on 2,9 % sekä vuosien 1973–2011 välillä kuolemaan tuomituista naisia on 2,1 %. Kuolemantuomion sallivista maista neljän (Valko-Venäjä, Guatemala, Venäjä ja Tadžikistan) lain mukaan naisia ei voi tuomita koskaan kuolemaan. Monessa niistäkin maista, joissa naisten kuolemantuomio sallitaan, nuorten lasten äitiä ei saa teloittaa. Ainoastaan Saint Kitts ja Nevisissä voidaan raskaana oleva nainen lain mukaan teloittaa. Joissain maissa raskaana olevan naisen tuomiota lykätään ja toisissa se muutetaan vankeusrangaistukseksi.[19]

Alaikäiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni kansainvälinen sopimus kieltää alaikäisten teloittamisen, ja suurin osa kuolemantuomion säilyttäneistä maista kieltää sen omassa lainsäädännössään. Joissain maissa, etenkin Iranissa, alaikäisiä tuomitaan kuitenkin edelleen kuolemaan. Monissa kehitysmaissa ihmisten syntymätiedot ovat usein puutteellisia, minkä seurauksena alaikäisiäkin saatetaan teloittaa.[20]

Yhdysvalloissa alaikäisenä on entisaikoina tuomittu esimerkiksi George Stinney (teloitettiin 14-vuotiaana kahdesta murhasta 1944), James Arcene (teloitettiin 10-vuotiaana tehdystä rikoksesta Arkansas’ssa 1885), Hannah Ocuish (teloitettiin 12-vuotiaana kuusivuotiaan tytön murhasta 1786) ja Thomas Graunger (teloitettiin 16-vuotiaana 1642).

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Euroopan ihmisoikeussopimus Finlex. Edita. Viitattu 10.9.2009.
  2. ↑ Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 Edita. Arkistoitu 21.2.2018. Viitattu 10.9.2009.
  3. ↑ Kuolemanrangaistus on harkittu murha Amnesty International Suomen osasto ry. Viitattu 30.5.2019.
  4. ↑ Mandatory Death Penalty Northwestern University. Viitattu 9.3.2014.
  5. ↑ Death Penalty: 3,797 executed in 2004 Amnesty.org. 5.4.2005. Amnesty International. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 10.9.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Wallius, Anniina: Maailman pitkäaikaisin kuolemansellin asukas vapautetaan, todisteita epäillään väärennetyiksi Yle Uutiset. 27.3.2014. Viitattu 27.3.2014.
  7. ↑ The death penalty in the OSCE area Osce.org. 2004. OSCE. Arkistoitu 22.11.2006. Viitattu 10.9.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Notification of Ratification – Notification made in accordance with Article 8 of the Protocol 3.2.2012. Directorate of Legal Advice and Public International Law (Jurisconsult) Legal Advice Department and Treaty Office. Arkistoitu 13.3.2013. Viitattu 22.5.2020.
  9. ↑ Kuolemantuomio ei palaa Venäjälle Helsingin Sanomat. 19.11.2009. Arkistoitu 22.11.2009. Viitattu 20.3.2010.
  10. ↑ Teloitukset vähentyneet USA:ssa 22.9.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.9.2010. Viitattu 6.1.2013.
  11. ↑ Number of Executions by State and Region Since 1976 Death Penalty Information Center. Viitattu 16.12.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Jones, Jeffrey M.: U.S. Death Penalty Support Lowest in More Than 40 Years 29.10.2013. Gallup, Inc.. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Liki joka kolmas hyväksyisi kuolemantuomion Helsingin Sanomat. 18.11.2006. Arkistoitu 8.2.2007. Viitattu 10.9.2009.
  14. ↑ Berner, Anna-Sofia: HS-Gallup keski-ikäiset hyväksyvät kuolemantuomion Helsingin Sanomat. 5.11.2011. Arkistoitu 6.11.2011. Viitattu 1.11.2012.
  15. ↑ Pew Researc Center, 2013, Complete Report PDF s. 221
  16. ↑ Al-Misri, 2017, s. 109 (f1.3) "Someone raised among muslims who denies the obligatoriness of the prayer, zakat, fasting Ramadan, the pilgrimage, or the unlawfulness of wine and adultery, or denies something else upon which there is scholarly consensus (ijma) - - there by becomes an unbeliever (kafir) and is executed for his unbelief."
  17. ↑ Pew Research Center, 30.4. 2013, Complete Report, PDF, s. 55
  18. ↑ a b Methods of Execution 22.6.2012. Northwestern University. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Women Northwestern University. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Juvenile Offenders and the Death Penalty Northwestern University. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiiskinen, Terhi & Pihlström, Sami (toim.): Kuoleman filosofia. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian laitos, 2002. ISBN 952100522X
  • Terho, Sampo: Silmä silmästä: Kuolemanrangaistuksen historiaa. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-495-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuolemanrangaistus.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuolemanrangaistus&oldid=22895766”