McDonnell Douglas F-15 Eagle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
McDonnell Douglas F-15 Eagle
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas
Boeing
Ensilento 27. heinäkuuta 1972
Esitelty 9. tammikuuta 1976

McDonnell Douglas F-15 Eagle on yhdysvaltalainen McDonnell Douglasin (nykyisin Boeingin) valmistama neljännen sukupolvenlähde? suihkuhävittäjä, joka lensi ensilentonsa 27. heinäkuuta 1972 ja otettiin palvelukäyttöön 9. tammikuuta 1976. Konetyyppi on ollut palveluskäytössä Yhdysvaltain, Israelin, Japanin ja Saudi-Arabian ilmavoimissa.

Yleistietoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
F-15 Eagle lennossa.

F-15 Eagle on yksipaikkainen ja kaksimoottorinen suihkuhävittäjä. Se on suunniteltu ilmaherruuden saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen, minkä takia siitä on tehty lento-ominaisuuksiltaan mahdollisimman tehokas. Erittäin nopea ja ketterä F-15 Eagle on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien ensisijainen ilmaherruushävittäjä jo kolmen vuosikymmenen ajan.

F-15 Eaglen tärkeimmät ominaisuudet ovat sen käsiteltävyys, kiihtyvyys, toimintasäde, aseet ja avioniikka. Konetyypin erinomainen käsiteltävyys ja kiihtyvyys on saavutettu suihkumoottoreiden korkealla teho-paino-suhteella ja alhaisella siipikuormituksella. Hävittäjän painon ja sen siipipinta-alan välisen suhteen muodostaman siipikuormituksen alhaisuus on tärkeä tekijä hallittavuudessa ja se yhdistettynä korkeaan teho-paino-suhteeseen mahdollistaa lentokoneen kääntymisen tiukasti menettämättä liikaa lentonopeutta. Suunnitteluajankohdalleen tyypillisesti hävittäjässä käytetään jälkipolttoa työntövoiman hetkelliseen lisäämiseen. F-15 Eagle oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, jossa moottorien työntövoima ylitti lentoonlähtöpainon.[1]

Konetyypin avioniikkajärjestelmään kuuluvat heijastusnäytön ja tutkan ohella myös inertiasuunnistuksen, UHF-kommunikoinnin, taktiseen suunnistuksen ja ILS-mittarilaskeutumisen mahdollistavat järjestelmät. F-15 Eaglessä on myös niin sanottu omatunnuslaite ja elektroninen omasuojalaitteisto. Koneen toimintasäteen mahdollistavat siipien alle asennetut suurikokoiset polttoainesäiliöt, jotka on suunniteltu kestämään useiden g-voimien kiihdytystä.[2]

F-15 Eagle on varustettu kahdella Pratt & Whitney F100-PW-100 -mallin jälkipolttavalla ohivirtaussuihkumoottorilla,[1] joiden ansiosta koneen huippunopeus on 2665 kilometriä tunnissa. F100 kuuluu Yhdysvaltain ilmavoimien voimakkaimpiin suihkumoottoreihin, ja se on F-15 Eaglen ohella käytössä myös F-14 Tomcatissä, F-16 Fighting Falconissa, F-22 Raptorissa ja F-35 Lightning II:ssa.lähde?

Asejärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-15 Eaglessä on automatisoitu asejärjestelmä, jota tukemaan on kehitetty Raytheonin valmistama AN/APG-63-tutka. Tutkasta on koneen uudempia malleja varten kehitetty paranneltuja versioita ja F-15E Strike Eaglessä käytetään uudempaa AN/APG-70-tutkaa. Kaikissa sääolosuhteissa toimintakykyiseksi suunniteltu APG-63 kykenee havaitsemaan enintään noin 110–160 kilometrin päässä liikkuvan kohteen. Tutka on myös suunniteltu siten, että taistelutilanteessa lentäjä pystyy samanaikaisesti tähtäämään useisiin viholliskohteisiin.[3] Tutka on yhdistetty hävittäjän asejärjestelmän toimintoihin, joten lentäjä voi hyödyntää tutkaa avustamaan laukaisemiensa tutkahakeutuvien AIM-120 AMRAAM -ohjuksien osumista vihollisen lentokoneeseen.[2]

F-15 Eagle laukaisee AIM-7 Sparrow -ilmataisteluohjuksen.

F-15 Eaglen voidaan aseistaa AIM-7 Sparrow -tyypin keskikantaman ilmatorjuntaohjuksilla,[1] vaikka niitä ollaan jo konetyypin ensisijaisessa aseistuksessa korvaamassa uudemmilla ja kehittyneemmillä AIM-120 ilmasta-ilmaan-ohjuksilla. Rungon alapuolen ohella ohjuksia voidaan aseistaa myös siipien alapuolelle, jossa on tilaa AIM-9 Sidewindereille ja AIM-120 AMRAAM:lle. Hävittäjä voi kantaa samanaikaisesti neljää AIM-7F/M Sparrow - ja AIM-9 Sidewinder -ohjusta tai vaihtoehtoisesti kahdeksan AIM-120 AMRAAM -ohjusta.lähde?

Hävittäjän aseistukseen kuuluu ilmasta-ilmaan-ohjusten ohella myös oikeanpuoleisen siiven juurelle asennettu gatling-tyyppinen 20 millin M61A1 Vulcan -konetykki. F-15 Eaglen perusmallia ei ollut tarkoitettu pommitusoperaatiota varten, mutta hävittäjän C- ja E-mallit voidaan aseistaa erilaisilla täsmäpommeilla tai B61- ja B83-ydinpommeilla.lähde?

F-15 konetyyppissä voi olla runsaan 13 000 kg:n asekuorma.

M-61A1 Vulcan, kuusipiippuinen konetykki

Aseistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
F-15A/B/C/D air-to-air F-15E Air-to-ground F-15E Air-to-air Advanced F-15
M-61A1 20mm konetykki Täsmäaseet M-61A1 20mm konetykki 12 kpl ilmatorjunaohjukset (air-to-air)
4x AIM-120 (AMRAAM) ohjukset

4x AIM-9 (Sidewinder) ohjukset

eri ohjuksia ja pommeja 8 kpl keskipitkän ja lyhyen matkan ohjukset 24 kpl ilmasta-maahan aseistus
AIM-7 (Sparrow) ohjukset

Jokainen Yhdysvaltojen ilmavoimien hävittäjä on varustettu ilmasta maahan -tiedusteluun ja maalinosoitukseen tarkoitetulla sensorilla. Moderneja maalinosoituslaitteita ovat Lockheed Martinin Sniper ATP ja Northrop Grummanin LITENING Pod. Modernit maalinosoituslaitteet sisältävät laseretäisyysmittarin, laserosoituksen, laserpistehavainnon, inertiayksikön, päivä- ja lämpökameran sekä GPS-paikantimen. Lockheed Martinin AN/AAQ-33 Sniper ATP on tällä hetkellä laajimmin käyttöönotettu maalinosoituslaite, joka löytyy myös F-15 malleista Maalinosoituslaite on ollut operatiivisessa käytössä ainakin Irak. issa (OIF, OEF) ja Afganistanissa. F-15E malli käyttää LITENING Podilla mallia [4][5][6]

Versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-15 Eaglestä on valmistettu useita eri versioita. Perusmalli on F-15A, jonka pohjalta on kehitetty kaksipaikkaiset koulutuskoneet F-15B ja F-15D sekä parannetulla avioniikalla varustettu F-15C. F-15C ja F-15D kykenivät kantamaan ensimmäisinä F-15 Eaglen malleina koneen sivuille liitettäviä ulkoisia polttoainesäiliöitä. Yksipaikkainen F-15J ja kaksipaikkainen F-15DJ ovat Mitsubishin Japanin ilmavoimille lisenssivalmistamia versioita. Yhdysvaltain laivastolle suunnitellun F-15N Sea Eaglen tarkoituksena oli korvata F-14 Tomcat -hävittäjät, mutta konetyyppi ei ikinä edennyt massatuotantoon. McDonnell Douglas on myös valmistanut häiveteknologiaa hyödyntävän F-15 Silent Eagle Strike Eaglen pohjalta. Sen ominaisuuksiin kuuluu irrotettavat aseruumat ja tutka-aaltoja imevä pinnoite. Sen oli tarkoitus kilpailla F-22 Raptorin ja F-35 Lightning II:en kanssa.lähde?

Vuonna 1981 Yhdysvaltain ilmavoimat tilasi McDonnell Douglasilta uuden rynnäkkökoneen, jonka tarkoituksena oli korvata vanhentunut F-111 Aardvark. Suunnittelutyön tuloksena syntyi vuonna 1986 ensilentonsa lentänyt ja vuonna 1988 palvelukäyttöön otettu F-15E Strike Eagle, jossa on yhdistetty hävittäjän ja rynnäkkökoneen ominaisuuksia. Kaksipaikkainen F-15E Strike Eagle on lento-ominaisuuksiltaan monipuolisempi ja kehittyneemmällä avioniikalla varustettu kuin tavallinen F-15 Eagle, mutta se on myös hankintakustannuksiltaan noin 40 prosenttia kalliimpi. Strike Eaglen pohjalta myös valmistettu myyntiversiot F-15I Israelin, F-15K Korean tasavallan, F-15S Saudi-Arabian ja F-15SG Singaporen ilmavoimille.lähde?

F-15I Ra'am (Salama) -ilmayliherruushävittäjä on Israelin ilmavoimien vaatimusten mukaisesti yhteistyössä Boeingin kanssa valmistettu erityistyyppinen F-15E Strike Eagle.lähde?

Israelin ilmavoimien F-15I Ra'am

Persianlahden sodan jälkeen Israelissa oltiin edelleen huolestuneita Irakin sodanaikaisista Scud-ohjushyökkäyksistä Israeliin ja päätettiin parantaa ilmavoimien pitkän matkan toimintakykyä. 1993 Israelissa laadittiin tiedustelu lentokonevalmistajille koskien kiinnostusta valmistaa Israelin tiedustelun mukainen hävittäjäkone. Lockheed Martin tarjosi F-16:a ja McDonnell-Douglas sekä F-15E:ä että F/A-18 Hornet:ia. 27. tammikuuta 1994 Israelin hallitus ilmoitti aikomuksistaan ostaa 21 Israelin vaatimusten mukaisesti varustettua F-15E:ä. Koneet nimettiin F-15I:ksi. 12. toukokuuta 1994 Yhdysvaltain hallitus valtuutti myymään 25 F-15:ä Israelille. Marraskuussa 1995 Israel osti loput neljä valtuutuksen mukaista F-15I-hävittäjää. Ensimmäinen Israelille toimitettava F-15I-hävittäjä suoritti ensilentonsa St.Louisissa Yhdysvalloissa Lambertin lentokentällä 12. lokakuuta 1997.lähde?

F-15I -hävittäjä eroaa yhdysvaltalaisesta F-15E:stä siinä, että se kykenee toimimaan sitä kauempana ja että siihen sisältyy israelilaisia laitetoimituksia. Ajatuksena on, että Israel olisi kyennyt vastaamaan paremmin sekä Irakin että Iranin uhkaan.lähde?

Niin F-15E kuin F-15I:kin kykenevät pudottamaan B83-ydinpommin, joka on 1,2 megatonnin maksimitehollaan Yhdysvaltain arsenaalin voimakkain.lähde?

Asiakkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyyppiä on ostettu Yhdysvaltain lisäksi moneen maahan esim. Japani, Israel, Saudi Arabia, Etelä-Korea, Singapore, Qatar . Yhdysvaltain ilmavoimilla koneita on käytössä 249 kpl.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
F-15A Eaglen ensimmäinen prototyyppi lennolla.

Yhdysvallat aloittivat uuden hävittäjän suunnittelun 1960-luvulla Vietnamin sodasta saatuja oppeja hyödyntäen, nimellä F-X. Vuonna 1970 Neuvostoliiton ilmavoimien palvelukäyttöön otettiin MiG-25 Foxbat, joka oli suunniteltu torjumaan Yhdysvaltain ilmavoimien strategisia yliäänipommikoneita. Yhdysvallat eivät kuitenkaan tätä tienneet vaan olettivat sen olivan erittäin ketterä hävittäjä sen ulkomuodosta päätellen ja koska se muistutti erehdyttävästi F-X suunnitelmia, Yhdysvallat pelkäsivät jääneen asekilvassa jälkeen. Tämä kiihdytti F-X projektia. [8] 23. joulukuuta 1969 Yhdysvaltain ilmavoimat päätti, että uuden konetyypin suunnittelija olisi McDonnell Douglas, vaikka myös Fairchild Aircraft ja North American Aviation olivat lähettäneet omien suunnittelijoidensa ehdotuksia ilmavoimien uudesta ilmaherruushävittäjästä.lähde?

F-15 Eaglen suunnittelu aloitettiin virallisesti 1. tammikuuta 1970, ja ensimmäinen valmistunut kone ilmestyi ilmavoimien kokoonpanohallista 26. heinäkuuta 1972 ja lensi ensilentonsa heti seuraavana päivänä. Päätös massatuotannon käynnistämisestä allekirjoitettiin 1. maaliskuuta 1973. Ensimmäinen valmistunut F-15 Eagle -laivue siirrettiin Luken lentotukikohtaan Arizonan osavaltiossa, jossa se saavutti täyden toimintakykynsä syyskuussa 1975. Perusmalli F-15A:n jälkeen ilmavoimien palveluskäyttöön otettiin F-15B vuonna 1973, F-15C ja F-15D vuonna 1979 ja F-15E vuonna 1988.lähde?

1980-luvun edetessä F-15 Eaglen rinnalle suunniteltiin ja valmistettiin joukko muita kilpailevia ilmaherruushävittäjiä, kuten ranskalainen Dassault Mirage 2000 ja neuvostoliittolainen MiG-29 Fulcrum. Yhdysvallat itse valmistiGeneral Dynamics F-16 Fighting Falconin täydentämään huomattavasti hintavampaa F-15 Eagleä.lähde?

F-15 Eagle suunnittelun pääperiaate oli "not a pound for air to ground", viitaten siihen että sen tuli olla puhdas ilmaherruushävittäjä ja sillä ei tule olla kykyä hyökätä maakohteita vastaan sillä tämä voisi heikentää sen ilmataistelukykyä. Se oliki ensimmäinen tällä periaattella valmistettu hävittäjä Yhdysvalloissa sitten North American F-86 Sabren sillä tämän jälkeen hävittäjät olivat pääosin joko torjuntahävittäjiä tai monitoimihävittäjiä. Tästä huolimatta F-15 Eaglen pohjalta valmistettiin myöhemmin monitoimihävittäjä joka sai nimekseen F-15E Strike Eagle. [9]

Taistelukäytössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Operaatio Aavikkokilpeen osallistuneita yhdysvaltalaisia F-15E Strike Eagle -hävittäjiä.

F-15 Eagle osallistui ensimmäisen kerran sotatoimiin vuosina 1979–1981 käydyissä Israelin ja Libanonin välisissä rajakiistoissa, joiden aikana israelilaishävittäjät ampuivat alas kolmetoista MiG-21 Fishbediä ja kaksi MiG-25 Foxbatia. Vuonna 1981 kuusi israelilaista F-15 Eaglea osallistui operaatio Operaan, joka oli Israelin ilmavoimien suorittama ilmaisku rakennusvaiheessa olleeseen Osirakin ydinvoimalaan Irakissa. Vuoden 1982 Libanonin sodassa Israelin ilmavoimat saavuttivat yhteensä 92 ilmavoittoa, joista suurimman osan tekivät juuri F-15 Eaglet.[10] Hävittäjien kerrotaan ampuneen alas muiden muassa 40 Syyrian ilmavoimien suihkuhävittäjää ja yhden syyrialaisen Aérospatiale Gazelle -helikopterin.lähde?

Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eaglet osallistui sotatoimiin ensimmäistä kertaa vasta vuoden 1991 Persianlahden sodassa. Yhdysvaltalaiset F-15 Eaglet saavuttivat operaatio Aavikkomyrskyssä yhteensä 36[11] ilmavoittoa, joihin lukeutui noin kaksikymmentä Irakin ilmavoimien neuvostovalmisteisia hävittäjiä, kuusi Dassault Mirage F1 -hävittäjää, yksi Pilatus PC-9 -harjoituskone, yksi Iljušin Il-76 -kuljetuskone ja kaksi Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria. Saudi-Arabian ilmavoimien F-15 Eaglet osallistuivat myös sotaan ja ampuivat alas kaksi irakilaista hävittäjää.[12] Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eaglet ovat osallistuneet sotatoimiin myös vuoden 1999 Kosovon sodassa, vuoden 2001 sotaan Afganistanissa ja vuoden 2003 Irakin sodassa, joissa niitä käytettiin pääasiassa maamaalien pommitustehtävissä.lähde?

Virallisten tietojen mukaan F-15 Eagle on historiansa aikana saavuttanut 101 ilmavoittoa menettämättä yhtään konetta ilmataistelussa toisia hävittäjäkoneita vastaan.[13] Yhdysvaltain ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaan F-15 Eagle on palvelukäytössä vuoteen 2025 saakka, minkä jälkeen jäljellä olevat koneet poistetaan ilmavoimien lentokonekalustosta. Koneita on päivitetty myös AN/APG-63(V)3 AESA-tutkalla, joka otettiin käyttöön F-15:ssa vuonna 2009. F-15 Eaglen C/D-malleja täydentämään on jo otettu käyttöön kehittyneempi F-22 Raptor.lähde?

Tekniset tiedot (F-15C)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1 (mallit A ja C); 2 (mallit B, D ja E)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&019.044000019,44 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&013.&&&&0013,0 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.06000005,6 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&056.020000056,2 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&012700.&&&&0012 700 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&020200.&&&&0020 200 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&030845.&&&&0030 845 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Pratt & Whitney F-100-220 -ohivirtaussuihkumoottori; &&&&&&&&&&&&&077.062000077,62 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&0111.0200000111,2 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&02665.&&&&002 665+ km/h (Mach &&&&&&&&&&&&&&02.05000002,5)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01270.&&&&001 270 km
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&05600.&&&&005 600 km lisäpolttoainesäiliöillä
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&020000.&&&&0020 000 m
  • Nousukyky: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori.0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori>254 m/s

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c F-15 Eagle GlobalSecurity.org. (englanniksi)
  2. ↑ a b Boeing: F-15 boeing.com.
  3. ↑ Arnie Victor: AN/APG-63(V)3 AESA Radar raytheon.com. (englanniksi)
  4. ↑ Boeing: F-15 boeing.com.
  5. ↑ Lockheed to deliver Sniper ATP sensor enhancement to US Air Force - Airforce Technology airforce-technology.com.
  6. ↑ Sniper Advanced Targeting Pod | Lockheed Martin lockheedmartin.com.
  7. ↑ F-15 Eagle > U.S. Air Force > Fact Sheet Display af.mil.
  8. ↑ ”This Jet Terrified the West: The MiG-25 Foxbat”. fi-FI
  9. ↑ A. Todd St. Aubyn, Maj, USAF: [https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA626008.pdf NOT A POUND FOR AIR-TO-GROUND: A HISTORIOGRAPHICAL ANALYSIS ON THE GENESIS OF THE MULTI-ROLE FIGHTER] apps.dtic.mil.
  10. ↑ F-15 Eagle in service with Israel home.att.net. 7.3.2004. (englanniksi)
  11. ↑ F-15 Eagle in Desert Storm home.att.net. 27.2.2000. (englanniksi)
  12. ↑ F-15 Eagle in service with Saudi-Arabia home.att.net. 27.2.2000. (englanniksi)
  13. ↑ F-15 Eagle Air-Attack.com. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=McDonnell_Douglas_F-15_Eagle&oldid=22672865”