Nomenklatuura
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Kirjallisuus-kirjaa ei ole merkitty lähteeksi vaan lisätty jälkikäteen 13. joulukuuta 2009 tiedoksi kiinnostuneille, että sellainenkin on. |
Nomenklatuura (ven. номенклату́ра [nəmʲɪnklɐˈturə], taustalla lat. nomenclatura 'nimilista') oli vallanpitäjien joukko Neuvostoliitossa ja muissa sosialistissa valtioissa. Nomenklatuura muodosti maan eliitin. Nomenklatuura oli suhteellisen pieni suuremmassa yhteiskunnassa hallitseva ryhmä, joka nautti etuoikeutettua asemaa. Nomenklatuuran jäsenet kuuluivat käytännössä aina kommunistiseen puolueeseen.[1]
Nomenklatuura vastasi maan korkeimmasta hallinnosta: puoluejohto, politbyroon jäsenet ja Kremlin virkamiehet luonnollisesti kuuluivat nomenklatuuraan. Nomenklatuuraan kuului vain osa kommunistisen puolueen jäsenistä ja yhteiskunnan virkamiehistä. Suuri osa puolueen jäsenistä tai virkamiehistä ei ollut eliittiä. Alemmille puolueen jäsenille ja virkamiehille oli Neuvostoliitossa oma sanansa, 'apparatsikki' (ven. 'аппара́тчик'). Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän tutkijan Michael Voslenskyn mukaan Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuului kolme miljoonaa ihmistä. Nomenklatuura oli keskittynyt Moskovaan, ja alueilla siihen kuuluvia oli suhteellisen vähän. Nomenklatuuran asettuminen Moskovaan liittyi vallan keskittämiseen Moskovaan.
Nomenklatuura sai alkunsa kun keisarin ja keisarillisen Venäjän virkamiesten tilalle tulivat vuonna 1917 bolševikit. Ensimmäisen Neuvosto-Venäjän virkamiehistön muodostivat Vladimir Leninin vallankumoukselliset ja jotkut porvarilliset asiantuntijat, jotka auttoivat talouden hallinnassa. Nomenklatuura kuitenkin syntyi vasta elokuussa 1923, kun maan poliittinen johto esitti tehtäviin nimitettäviä henkilöitä jakamalla nimilistoja. Nomenklatuura vahvistui Josif Stalinin kaudella. Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuuluvien keski-ikä oli jo 70 vuotta.
Asema ja valta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nomenklatuuraan kuuluvat henkilöt työskentelivät hallinnon kaikilla portailla ja pystyivät käyttämään asemaansa pönkittääkseen omaansa ja muiden taloudellista ja sosiaalista asemaa. Nomenklatuuraan kuuluvat valitsivat uudet jäsenet kommunistisen puolueen sisältä. Kommunistisen puolueen sisällä etenemisen kautta oli mahdollista päästä tehtaanjohtajaksi, sillä poliittinen johto vastasi myös taloudellisesta toiminnasta ja kaikki yritykset olivat valtio-omisteisia. Nomenklatuuran keskittynyt valta oli proletariaatin diktatuuri -ajatuksen vastaista. Työntekijät eivät varsinaisesti päässeet käyttämään valtaa yhteiskunnassa.
Edut ja elintaso
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton nomenklatuuraan kuuluneet ja heidän perheensä nauttivat etuoikeuksista. He saivat tyypillisesti auton, mahdollisesti jopa autonkuljettajan sekä pääsyn yhteiskunnan eliitille varattuihin erikoisliikkeisiin, joissa oli saatavilla laadukkaampia tavaroita. Erikoisliikkeen etuja olivat lisäksi jonottomuus ja nopea palvelu. Neuvostoliitossa tällainen erikoisliike oli Berjozka, Tšekkoslovakiassa Tuzex, Puolassa Pevex ja DDR:ssä Intershop. Nomenklatuuralle tarkoitettuja neuvostoyhteiskunnan hienoimpia autoja olivat ZiLn valmistamat limusiinit ja GAZ:n Tšaika-limusiinit. Nomenklatuuraan kuuluva saivat parempaa terveydenhoitoa, ja he saivat myös viettää lomia Mustanmeren rannikolla eri kohteissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rigby, T. H.: Staffing USSR Incorporated: The Origins of the Nomenklatura System. Soviet Studies, 1988, 40. vsk, nro 4, s. 523-537. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michael Voslensky: Nomenklatura: The Soviet Ruling Class. 1st edition painos. Doubleday, 1984. ISBN 0385176570