Raamatullinen arkeologia
Raamatullinen arkeologia on arkeologiaa, joka pyrkii valottamaan Raamatun Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kertomuksia, kuvauksia ja keskusteluita patriarkka Abrahamin ajoista toisen vuosituhannen eaa. alussa roomalaisajalle ensimmäisen vuosituhannen jaa. alkuun. Raamatullinen arkeologia sai alkunsa 1800-luvulla.[1]
Raamatullisen arkeologian uranuurtajia olivat amerikkalainen Edward Robinson ja sveitsiläinen Titus Tobler, jotka matkustivat Palestiinassa 1830- ja 1840-luvuilla.[2]
Tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat raamatulliset arkeologit eivät pyri todistamaan Raamatussa kuvattuja asioita tosiksi tai epätosiksi. He tutkivat sen sijaan kirjoituksissa kuvattujen maiden ja aikakausien kulttuureja, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia herättääkseen ne henkiin ja rekonstruoidakseen alueen kulttuuria ja historiaa.[3]
Paljon tutkittuja, mutta toistaiseksi selvittämättömiä kysymyksiä ovat Daavidin ja Salomon kuningaskuntien laajuus, Juudan ja Israelin jokapäiväinen elämä sekä varhaisen rautakauden aikaisen kanaanilaisen ja israelilaisen materiaalisen kulttuurin erot.[4]
Suuri yleisö haluaa arkeologeilta usein tietoa siitä, tapahtuivatko Raamatussa kuvatut tapahtumat todellisuudessa. Tällaisia ovat esimerkiksi vedenpaisumus ja Nooan arkki, Eedenin puutarha, Abraham ja muut patriarkat, Sodoman ja Gomorran tuho, israelilaisten pako Egyptistä, liitonarkki ja kymmenen kadonnutta heimoa.[5] Suuri yleisö odottaa raamatullisen arkeologian myös selvittävän kysymyksiä Jeesuksesta, kuten hänen hautapaikastaan.[6]
Vanhan ja uuden testamentin arkeologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhan testamentin arkeologia on tuottanut paljon enemmän tuloksia kuin Uuden testamentin arkeologia, mihin on useita syitä. Vanhan testamentin tapahtumat kuvaavat paljon pitempää ajanjaksoa kuin Uuden testamentin. Vanhan testamentin tapahtumapaikat kattavat laajan alueen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa siinä kun Uusi testamentti tapahtui lähinnä Syyriassa ja Palestiinassa. Vanhassa testamentissa kuvataan myös paljon taisteluita, tuhoja, rakennuksia ja kaiverruksia, joista jää pitkäaikaisia fyysisiä jälkiä. Uuden testamentin kuvaamat tapahtumat olivat sen sijaan useimmiten yhteiskunnallisia ja liittyivät kieleen ja ajatuksiin.[7]
Varhaisimmat tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toistaiseksi arkeologit eivät ole juurikaan onnistuneet vastaamaan kaikkein varhaisimpia Raamatussa kuvattuja tapahtumia koskeviin kysymyksiin, vaan ne ovat pysyneet uskon asioina.[5]
Vedenpaisumusmyytti on saanut todisteita vuonna 1997 julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan Mustameri tulvi suurelle alueelle etelään noin 5500 eaa. Sen lisäksi on löytynyt merkkejä suurista paikallisista tulvista, jotka olivat Kaksoisvirranmaalla tavallisia. Mitään todisteita maailmanlaajuisesta tulvasta eivät ammattimaiset arkeologit ole kuitenkaan löytäneet, kuten eivät Nooan arkin jäännöksiäkään. Monet amatööritutkijat ovat kylläkin kertoneet löytäneensä arkin jäännöksiä vuorten rinteiltä.[8]
Abrahamista ja muista patriarkoista, tai israelilaisten paosta Egyptistä, ei ole onnistuttu vielä löytämään mitään todisteita. Raamatussa kerrotaan 600 000 ihmisen paenneen Egyptistä lapsineen ja eläimineen ja vaellelleen autiomaassa 40 vuoden ajan, mutta Siinailta ei ole löydetty merkkejä sellaisesta.[9]
Arkeologit eivät ole löytäneet Kanaaninmaan kaupungeista tai Jerikosta merkkejä sellaisista tuhoista, joita Raamattu kuvaa. Hazor on yksi harvoista paikoista, joista Raamatun mainitseman tuhon merkkejä on löydetty. Tuhon aiheuttajaa ei tosin ole pystytty selvittämään.[10]
Arkeologit eivät ole onnistuneet vielä selvittämään sitä, mitkä asumukset olivat muinaisten israelilaisten ja mitkä kanaanilaisten, ja miten he erosivat toisistaan.[11]
Viimeinen vuosituhat eaa.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Israelin muinaisten kuninkaiden Daavidin ja Salomon historiallisuutta on pyritty ahkerasti selvittämään. Vuonna 1993 ja 1994 löydettiin Tel Dan -steela, joka on ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen maininta Daavidista. Kummastakaan kuninkaasta ei kuitenkaan ole juurikaan muuta arkeologista todistusaineistoa.[12] Heitä välittömästi seuraavien vuosisatojen raamatullisista kuvauksista on kuitenkin löydetty todisteita. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi Sanheribin ja assyrialaisten hyökkäys Juudaan vuonna 701 eaa. sekä Jerusalemin ja temppelin hävitys vuonna 586 eaa., joista kumpikin on vahvistettu arkeologisin kaivauksin ja esinelöydöin.[13]
Kuolleenmeren kääröt, jotka löydettiin luolista vuosien 1947 ja 1960 välillä, on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä arkeologisia löytöjä. Kirjoituskokoelma kertoo paljon juutalaisuuden historiasta samoin kuin ajanlaskun ajan alkua edeltäneestä tavallisesta elämästäkin. Toinen merkittävä tekstilöytö ovat Ketef Hinnomin hautojen hopea-amulettikääröt vuodelta 1979.[14]
Jeesuksen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden testamentin arkeologia pyrkii selvittämään Jeesuksen aikaa lähellä olevia tapahtumia vuosien 40 eaa. ja 100 jaa. välisenä aikana. Tutkimuksia suoritetaan Israelin, Jordanian, Turkin, Kreikan ja Italian alueilla.[15]
Italialaiset arkeologit löysivät vuonna 1961 Herodeksen rakennuttamasta Caesarean kaupungista vuodelta 30 eaa. peräisin olevan kaiverruksen, joka varmistaa Pontius Pilatuksen Raamatussa mainitun tittelin.[16]
Herodeksen uudistaman Jerusalemin temppelin kaivauksissa on löytynyt toistaiseksi vain vähän temppelin jäänteitä, sillä roomalaiset tuhosivat sen perusteellisesti.[17] Herodeksen mahdollinen hauta löydettiin Herodionista vuonna 2006.[18]
Jeesuksen syntymästä, elämästä tai kuolemasta ei ole toistaiseksi löydetty arkeologisia todisteita. Myöskään hänen opetuslapsistaan ei ole löydetty jälkiä. Henkilöiden kohdalla arkeologiset todisteet olisivat jäänteitä heidän ruumiistaan, jollaisten löytäminen on yleensäkin harvinaista. Vuonna 2007 julkaistun väitteen mukaan Jeesuksen hauta, niin sanottu Talpiotin hauta, olisi löytynyt vuonna 1980 Jerusalemista, mutta haudan yhteydestä Jeesukseen ei ole todisteita. Arkeologien mukaan Jeesus olisi haudattu sitä paitsi todennäköisemmin kotikaupunkiinsa Nasaretiin kuin Jerusalemiin.[19]
Vaikka arkeologit eivät olekaan löytäneet merkkejä Jeesuksesta, tavallisten ihmisten elämästä siltä ajalta on löytynyt paljon tietoa.[20]
Genesaretinjärven pohjasta löydettiin vuoden 1986 kuivuuden aikana roomalaisaikainen vene. Sen yhteyttä Jeesukseen tai Uuden testamentin tapahtumiin ei tiedetä.[21]
Brittiläinen arkeologi väitti vuonna 2004 löytäneensä Johannes Kastajaa esittäviä piirroksia tämän synnyinpaikassa Ain Keremissä sijainneesta luolasta. Piirrokset todettiin myöhemmin tehdyn vasta satoja vuosia Johanneksen ajan jälkeen, vaikka ne mahdollisesti esittivätkin häntä.[22]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cline, Eric H.: Biblical Archaeology: A Very Short Introduction. Oxford University Press, 2009. ISBN 9780195342635
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cline 2009, s. 1.
- ↑ Muinaisjäännökset Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Cline 2009, s. 3.
- ↑ Cline 2009, s. 1–3.
- ↑ a b Cline 2009, s. 72.
- ↑ Cline 2009, s. 5.
- ↑ Cline 2009, s. 3–4.
- ↑ Cline 2009, s. 73–74.
- ↑ Cline 2009, s. 76.
- ↑ Cline 2009, s. 77–78.
- ↑ Cline 2009, s. 78–79.
- ↑ Cline 2009, s. 80.
- ↑ Cline 2009, s. 72, 80.
- ↑ Cline 2009, s. 89–97.
- ↑ Cline 2009, s. 98.
- ↑ Cline 2009, s. 99–100.
- ↑ Cline 2009, s. 101.
- ↑ Cline 2009, s. 102–103.
- ↑ Cline 2009, s. 103–104.
- ↑ Cline 2009, s. 104.
- ↑ Cline 2009, s. 106–108.
- ↑ Cline 2009, s. 110–111.