ultrata

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ultra- +‎ -ata

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈultrɑtɑˣ/, [ˈul̪.t̪rɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ultrɑtɑ
  • Hyphenation(key): ult‧ra‧ta

Verb

[edit]

ultrata (informal)

  1. (transitive) to ultrasound (subject to ultrasonography)

Conjugation

[edit]
Inflection of ultrata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ultraan en ultraa 1st sing. olen ultrannut en ole ultrannut
2nd sing. ultraat et ultraa 2nd sing. olet ultrannut et ole ultrannut
3rd sing. ultraa ei ultraa 3rd sing. on ultrannut ei ole ultrannut
1st plur. ultraamme emme ultraa 1st plur. olemme ultranneet emme ole ultranneet
2nd plur. ultraatte ette ultraa 2nd plur. olette ultranneet ette ole ultranneet
3rd plur. ultraavat eivät ultraa 3rd plur. ovat ultranneet eivät ole ultranneet
passive ultrataan ei ultrata passive on ultrattu ei ole ultrattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ultrasin en ultrannut 1st sing. olin ultrannut en ollut ultrannut
2nd sing. ultrasit et ultrannut 2nd sing. olit ultrannut et ollut ultrannut
3rd sing. ultrasi ei ultrannut 3rd sing. oli ultrannut ei ollut ultrannut
1st plur. ultrasimme emme ultranneet 1st plur. olimme ultranneet emme olleet ultranneet
2nd plur. ultrasitte ette ultranneet 2nd plur. olitte ultranneet ette olleet ultranneet
3rd plur. ultrasivat eivät ultranneet 3rd plur. olivat ultranneet eivät olleet ultranneet
passive ultrattiin ei ultrattu passive oli ultrattu ei ollut ultrattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ultraisin en ultraisi 1st sing. olisin ultrannut en olisi ultrannut
2nd sing. ultraisit et ultraisi 2nd sing. olisit ultrannut et olisi ultrannut
3rd sing. ultraisi ei ultraisi 3rd sing. olisi ultrannut ei olisi ultrannut
1st plur. ultraisimme emme ultraisi 1st plur. olisimme ultranneet emme olisi ultranneet
2nd plur. ultraisitte ette ultraisi 2nd plur. olisitte ultranneet ette olisi ultranneet
3rd plur. ultraisivat eivät ultraisi 3rd plur. olisivat ultranneet eivät olisi ultranneet
passive ultrattaisiin ei ultrattaisi passive olisi ultrattu ei olisi ultrattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ultraa älä ultraa 2nd sing.
3rd sing. ultratkoon älköön ultratko 3rd sing. olkoon ultrannut älköön olko ultrannut
1st plur. ultratkaamme älkäämme ultratko 1st plur.
2nd plur. ultratkaa älkää ultratko 2nd plur.
3rd plur. ultratkoot älkööt ultratko 3rd plur. olkoot ultranneet älkööt olko ultranneet
passive ultrattakoon älköön ultrattako passive olkoon ultrattu älköön olko ultrattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ultrannen en ultranne 1st sing. lienen ultrannut en liene ultrannut
2nd sing. ultrannet et ultranne 2nd sing. lienet ultrannut et liene ultrannut
3rd sing. ultrannee ei ultranne 3rd sing. lienee ultrannut ei liene ultrannut
1st plur. ultrannemme emme ultranne 1st plur. lienemme ultranneet emme liene ultranneet
2nd plur. ultrannette ette ultranne 2nd plur. lienette ultranneet ette liene ultranneet
3rd plur. ultrannevat eivät ultranne 3rd plur. lienevät ultranneet eivät liene ultranneet
passive ultrattaneen ei ultrattane passive lienee ultrattu ei liene ultrattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ultrata present ultraava ultrattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ultratakseni ultrataksemme
2nd ultrataksesi ultrataksenne
3rd ultratakseen
ultrataksensa
past ultrannut ultrattu
2nd inessive2 ultratessa ultrattaessa agent4 ultraama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ultratessani ultratessamme
2nd ultratessasi ultratessanne
3rd ultratessaan
ultratessansa
negative ultraamaton
instructive ultraten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ultraamassa
elative ultraamasta
illative ultraamaan
adessive ultraamalla
abessive ultraamatta
instructive ultraaman ultrattaman
4th3 verbal noun ultraaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ultraamaisillani ultraamaisillamme
2nd ultraamaisillasi ultraamaisillanne
3rd ultraamaisillaan
ultraamaisillansa

Further reading

[edit]