Dagmar Parmas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dagmar Parmas

Dagmar Viktoria Parmas (o.s. Lahtinen, myöh. Parmas-Saarnio, 21. syyskuuta 1886 Helsinki7. heinäkuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen sanoittaja, laulaja, näyttelijä ja teatterinjohtaja. [1] Parmas oli tiettävästi ensimmäisiä suomalaisia naispuolisia iskelmäsanoittajia.

Dagmar Parmas opiskeli tyttökoulun jälkeen laulua Pietarissa sekä Suomessa, etenkin Vera Baranovin ja Maikki Järnefeltin johdolla. Alun perin Parmas työskenteli konserttilaulajana ja näyttelijänä. Hän teki useita opintomatkoja ulkomaille ja asui useita vuosia Berliinissä ja Pariisissa. [1]

1930-luvulla Parmas siirtyi terveyssyistä pois näyttämöltä, ja aloitti sen sijaan uran iskelmäsanoittajana.[1] Hän sanoitti ja suomensi yli 140 laulua. Hän käytti nimimerkkejä Ari Saarni ja Timo Teräste. Tunnetuimpia Parmaksen sanoituksia ovat ”Ruusuja hopeamaljassa” (jonka Lauri Jauhiainen täydensi myöhemmin loppuun), ”Hopeahiukset”, ”Romantiikkaa ruusutarhassa”, ”Vanha merimies muistelee” ja ”Tappavat suudelmat”.

Parmas suomensi tekstejä ainakin ruotsista ja englannista. Hän teki yhteistyötä useiden säveltäjien kanssa; heidän joukossaan olivat mm. Arvo Koskimaa, Valto Tynnilä, Harry Bergström, Robert von Essen, Hannes Konno, Kauko Käyhkö, Usko Kemppi, Aatos Palin ja Kaarlo Valkama. Kappaleita ovat levyttäneet myöhemmin muun muassa Erkki Eirto, Arvi Hänninen, Eugen Malmstén ja Olavi Virta. [2]

Toivuttuaan sairaudestaan Parmas toimi vielä elokuvanäyttelijä. Hän esiintyi lähinnä pienissä rooleissa, muun muassa rättärin äitinä vuoden 1937 elokuvassa Tukkijoella.

Dagmar Parmas oli naimisissa näyttelijä Yrjö Saarnion kanssa vuosina 1916–1933. Avioliitto päättyi Saarnion kuolemaan. Heidän poikansa oli näyttelijä Yrjö-Kalevi (Jori) Saarnio.[3]

Dagmar Parmas kuoli vain 53-vuotiaana vuonna 1940.

  1. a b c (ei hakusanaa) | Hakutulokset | Elonet elonet.finna.fi. Viitattu 23.8.2021.
  2. Pomus - Pomus.net - Dagmar Parmas pomus.net. Viitattu 23.8.2021.
  3. Katkennut nuori elämä, Naamio : aikakauslehti näyttämötaiteita varten, 01.09.1939, nro 6, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 01.09.2024

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]