Eduskuntavaalit 1972

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen eduskuntavaalit 1972
Suomi
1970 ←
2.–3. tammikuuta 1972 → 1975

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 81,4 % Laskua 0,8 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Rafael Paasio Ele Alenius Johannes Virolainen
Johtaja Rafael Paasio Ele Alenius Johannes Virolainen
Puolue Sosiaalidemokraatit SKDL Keskustapuolue
Johtaja alkaen 1963 1967 1964
Viime vaalit 52 paikkaa, 23,4 % 36 paikkaa, 16,6 % 36 paikkaa, 17,1 %
Saadut paikat 55 37 35
Paikkojen muutos Nousua3 Nousua1 Laskua1
Äänet 664 724 438 757 423 039
Kannatus 25,78 % 17,02 % 16,41 %
Muutos Nousua2,4 %-yks. Nousua0,4 %-yks. Laskua0,7 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Harri Holkeri Veikko Vennamo Jan-Magnus Jansson
Johtaja Harri Holkeri Veikko Vennamo Jan-Magnus Jansson
Puolue Kokoomus SMP Ruotsalainen kansanpuolue
Johtaja alkaen 1971 1959 1966
Viime vaalit 37 paikkaa, 18,1 % 18 paikkaa, 10,5 % 11 paikkaa, 5,3 %
Saadut paikat 34 18 9
Paikkojen muutos Laskua3 Muuttumaton Laskua2
Äänet 453 434 236 206 130 407
Kannatus 17,59 % 9,16 % 5,06 %
Muutos Laskua0,5 %-yks. Laskua1,3 %-yks. Laskua0,3 %-yks.

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue
  Pekka Tarjanne Olavi Majlander
Johtaja Pekka Tarjanne Olavi Majlander
Puolue Liberaalit Suomen Kristillinen Liitto
Johtaja alkaen 1968 1970
Viime vaalit 8 paikkaa, 5,9 % 1 paikka, 1,1 %
Saadut paikat 7 4
Paikkojen muutos Laskua1 Nousua3
Äänet 132 955 65 228
Kannatus 5,16 % 2,53 %
Muutos Laskua0,8 %-yks. Nousua1,4 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja

Teuvo Aura
Virkamieshallitus

Uusi pääministeri

Rafael Paasio
Sosiaalidemokraatit

Suomen 26. eduskuntavaalit järjestettiin 2.–3. tammikuuta 1972. Presidentti Urho Kekkonen oli edellisen vuoden loka­kuussa antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Aiheena ennen­aikaisiin vaaleihin oli, että puolue­risti­riitojen rasittama Karjalaisen II hallitus ei kyennyt pääsemään ratkaisuun muun muassa maataloustulon jälkeen­jääneisyyden korvaamisessa.[1]

Muutokset puolueiden voimasuhteissa jäivät näissä vaaleissa vähäisiksi. Vaalien jälkeen muodostettiin lempinimellä ”nappulaliiga” tunnettu Paasion II hallitus ja sen jälkeen miltei koko lopun vaalikauden istunut Sorsan I hallitus.

Muutoksia puoluekartalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maaseudun puolue säilytti Suomen Kristillisen Liiton kanssa solmimiensa vaaliliittojen ansiosta paikkamääränsä entisenä (18 edustajaa), vaikka se kärsi varsin tuntuvan äänimäärän laskun vuoden 1970 vaaleihin verrattuna. SMP:ssa kyteneet sisäiset erimielisyydet kärjistyivät lokakuussa 1972, jolloin puolue repesi kahtia ja 12-henkinen oppositio muodosti uuden Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen.

Eduskuntaan syntyi alkaneen vaalikauden aikana toinenkin uusi puolue, Perustuslaillinen kansanpuolue. PKP:n ensimmäisiksi kansanedustajiksi tulivat RKP:sta eronnut Georg C. Ehrnrooth, joka oli vastustanut presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla, sekä kokoomuksesta linjariitojen vuoksi loikannut Salme Katajavuori. LKP:n kansanedustaja Pirkko Aro loikkasi SDP:hen kesäkuussa 1973.

Kansanedustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä vaaleissa valittuja uusia kansanedustajia olivat mm. Mauno Koiviston puoliso Tellervo Koivisto (täyskaima, myös SDP:n kansanedustaja Tellervo Maria Koivisto säilytti paikkansa[2]), Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen, Antti Pohjonen, Seppo Tikka ja Pirkko Työläjärvi (SDP), Ilkka-Christian Björklund ja Kalevi Kivistö (SKDL), Olavi Martikainen, Veikko Pihlajamäki ja Juhani Saukkonen (Kesk.), Eero Lattula, Mauri Miettinen ja Kullervo Rainio (Kok.), Aune Mänttäri ja Pekka Vennamo (SMP) sekä Olavi Borg ja Aili Laitinen (LKP).[3] Vuoden 1970 vaalien tapaan joukossa oli nytkin useita nuoria poliitikkoja, mm. Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen ja Ilkka-Christian Björklund.

Eduskuntapaikastaan luopui vapaaehtoisesti Keskustan Nestori Kaasalainen, Eemil Partanen, Mauno Pohjonen ja Yrjö Sinkkonen, SKDL:n Hertta Kuusinen (yksi Suomen politiikan värikkäimmistä hahmoista), sekä RKP:n Verner Korsbäck. Putoajia olivat mm. SDP:n Valto Käkelä, Keskustan Veikko Hanhirova ja Katri Kaarlonen, SKDL:n Matti Koivunen, Terho Pursiainen ja Rainer Virtanen, RKP:n Ingvar S. Melin, sekä SMP:n Eino Poutiainen. Eduskuntaan palasivat mm. Keskustan V. J. Sukselainen ja SKDL:n Aarne Saarinen. SDP:n kansanedustajana aiemmin toiminut L. A. Puntila yritti paluuta eduskuntaan, mutta epäonnistui.

Jo edellisissä, vuoden 1970 vaaleissa eduskunnasta pudonnut Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL) ei saanut näissäkään vaaleissa yhtään ehdokastaan eduskuntaan ja siitä tuli helmikuussa ensimmäinen puoluerekisteristä poistettu puolue. TPSL hyväksyttiin pian takaisin rekisteriin sen kerättyä vaadittavat 5000 kannattajakorttia, mutta se poistettiin vuoden 1973 alussa omasta pyynnöstään lopullisesti puoluerekisteristä. TPSL:n lakkauttamista vastustaneet jäsenet perustivat hieman myöhemmin uuden Sosialistisen Työväenpuolueen.

Muutoksia eduskunnan kokoonpanossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SKDL:n kansanedustaja Eeli Lepistö kuoli heinäkuussa 1973 ja SDP:n kansanedustaja Tyyne Paasivuori heinäkuussa 1974. Heidän tilalleen eduskuntaan tulivat aiemminkin kansanedustajina toimineet Akseli Rodén ja Pauli Burman.[4]

Kokoomuksen kansanedustaja Juha Vikatmaa kuoli joulukuussa 1974 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Arto Lampinen. Keskustan kansanedustaja, sosiaali- ja terveysministeri Pentti Pekkarinen menehtyi auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin tammikuussa 1975 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Toivo Yläjärvi. SKYP:n kansanedustaja Kalevi Huotari kuoli maaliskuussa 1975 ja hänen tilalleen tuli Matti Hannola. Kokoomuksen kansanedustaja Jouni Mykkänen siirtyi Yleisradion johtajaksi vuoden 1975 alussa ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Lauri Impiö. SDP:n kansanedustaja Esko Niskanen siirtyi Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaksi toukokuun alussa 1975 ja hänen tilalleen tuli Pertti Paasio. Kokoomuksen kansanedustaja Erkki Huurtamo siirtyi Kymen läänin maaherraksi heinäkuun alussa 1975 ja hänen tilalleen tuli Saara Mikkola, joka ei kuitenkaan käytännössä enää ehtinyt osallistua eduskuntatyöhön.[5]

Järjestäytymishäiriö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden eduskunnan järjestäytyessä koettiin suuri yllätys, kun porvarienemmistöisen eduskunnan kaikkiin erikoisvaliokuntiin muodostui sosialistienemmistö. Eduskunnan järjestäytyessä kansanedustajat valitsivat keskuudestaan suuren valiokunnan jäsenet ja valitsijamiehet, jotka puolestaan suorittivat erikoisvaliokuntien jäsenten vaalin. Eduskunnan voimasuhteiden mukaisesti molempiin tuli ei-sosialistinen enemmistö 24–21. Erikoisvaliokuntien jäsenten vaalin jälkeen todettiin, että kaikkiin valiokuntiin olikin tullut vasemmistoenemmistö. Osoittautui, että kaksi ei-sosialistista valitsijamiestä oli äänestänyt vasemmiston listaa. Koska vaali toimitettiin suljetuin lipuin, ei pystytty selvittämään, ketkä olivat näin menetelleet. Epäilykset kohdistivat kahteen SMP:n edustajaan, mutta puolueen taholta syytökset kiistettiin jyrkästi.

Eduskunnassa oltiin kuitenkin yksimielisiä tilanteen kestämättömyydestä, koska ei voitu ajatellakaan kunnollista lainsäädäntötyötä, jos lakien valmistelu olisi tehty vasemmistoenemmistöisissä valiokunnissa ja loppusilaus porvarienemmistöisessä eduskunnassa. Tämän vuoksi sovittiin, että valiokuntiin valitut "ylimääräiset" vasemmiston kansanedustajat pyytäisivät vapautusta. Näin tapahtuikin, ja täydennysvaalilla korjattiin syntyneet voimasuhdevirheet.[6]

Tuloksia verrataan vuoden 1970 eduskuntavaaleihin.

Äänestysaktiivisuus 81,4 %[7][8] −0,8
Puoluejohtajat Rafael Paasio, Harri Holkeri, Johannes Virolainen, Ele Alenius, Veikko Vennamo, Jan-Magnus Jansson, Pekka Tarjanne, Olavi Majlander ja Uuno Nokelainen vaalituloslähetyksessä Yleisradion televisiostudiossa.
Puolue Edustajat Äänet
Osuus Lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 55 +3 25,78 % +2,4 664 724 +70 539
  Kansallinen Kokoomus 34 −3 17,59 % −0,5 453 434 −4 148
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 37 +1 17,02 % +0,4 438 757 +18 201
  Keskustapuolue 35 −1 16,41 % −0,7 423 039 −11 111
  Suomen Maaseudun Puolue 18 -- 9,16 % −1,3 236 206 −29 733
Liberaalinen Kansanpuolue 7 −1 5,16 % −0,8 132 955 −17 868
  Ruotsalainen kansanpuolue 9 −2 5,06 % −0,3 130 407 −5 058
  Suomen Kristillinen Liitto 4 +3 2,53 % +1,4 65 228 +36 681
Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 0,99 % −0,4 25 527 −9 926
  Åländsk Samling 1 -- 0,30 % −0,1 7 672 −1 299
Muut 0,00 %
Yhteensä 200 100 % 2 577 949 +42 167
Lähde: Tilastokeskus 2004[9]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
sija ehdokas puolue äänet
1 Raimo Ilaskivi Kansallinen Kokoomus 23 565
2 Kalevi Sorsa SDP 22 360
3 Tellervo Koivisto SDP 15 479
4 Veikko Pajunen SDP 14 260
5 Juha Vikatmaa Kansallinen Kokoomus 14 115
6 Paavo Aitio SKDL 13 531
7 Seppo Tikka SDP 12 931
8 Pertti Salolainen Kansallinen Kokoomus 12 402
9 Harri Holkeri Kansallinen Kokoomus 12 117
10 Pär Stenbäck Ruotsalainen kansanpuolue 12 109
Lähde: Tilastokeskus[10]
  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
  2. Tellervo Maria Koivisto Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli. Viitattu 2.1.2014.
  3. Eduskunta - edustajamatrikkeli eduskunta.fi. Viitattu 2.1.2014.
  4. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 161. Helsinki: Otava, 1974.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 184–185. Helsinki: Otava, 1975.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1973, s. 142. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00062-4.
  7. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  8. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  9. Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952-467-350-9 ISSN 0081-5063 Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
  10. Ääniharava - eduskuntavaaleissa 1972 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (yli 10 000 ääntä saaneet). stat.fi. 31.5.2004. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]