Elsa Soini
| Elsa Soini | |
|---|---|
 Elsa Soini vuonna 1926. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1893 Helsinki |
| Kuollut | 12. heinäkuuta 1952 (59 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elsa Sofia Hagan (o.s. Soini; 7. huhtikuuta 1893 Helsinki – 12. heinäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soinin vanhemmat olivat pankinjohtaja ja kirjailija Aksel Wilhelm (Wilho) Soini (ent. Hoffrén) ja Sigrid Ida Helena af Enehjelm. Toimittaja, kirjailija ja liike- ja kulttuurielämän vaikuttaja Yrjö Soini oli hänen veljensä. Soini pääsi ylioppilaaksi 1911 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1916 ja maisteriksi 1919. Ylioppilaskunnan kirjaston amanuenssi hän oli 1913–1916, vt. varakirjaston hoitaja 1919 ja sitten historian ja suomen kielen opettajan sijainen useissa eri oppikouluissa Helsingissä. Hän oli 1940-luvulla jäsenenä Suomen Pen-klubin johtokunnassa ja Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksessa. Soini oli naimisissa vuodesta 1917 varatuomari Eero Sigfrid Haganin (1892–1964) kanssa,[2] ja heillä oli neljä lasta. Arkkitehti Charles Hagan oli heidän poikansa.
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soini julkaisi romaaneja ja näytelmiä. Lisäksi hän kirjoitti pakinoita Uuteen Suomeen vuosina 1942–1952 nimimerkillä Lippa ja yhdessä kirjailija Seere Salmisen kanssa nimimerkillä Tuttu Paristo Suomisen perhe -sarjakuunnelmaa radioon vuodesta 1938 alkaen. He laativat myös Suomisen perhe -elokuvien käsikirjoitukset. Vuonna 1946 Soini laati Aleksis Kiven elämää kuvaavan elokuvan Minä elän käsikirjoituksen.
Romaaneja ja näytelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oli kerran nuori tyttö, romaani. 1923
- Marjatta viisastuu, komedia. 1924
- Jumalten ja ihmisten suosikit, romaani. 1926
- Kaksi herraa ja rakkaus, komedia. 1928
- Sisko ja kultainen pikari, romaani. 1928
- Verkkopallopeli, oppikirja. 1929
- Halpa ja hauska viikonloppu, romaani. 1930
- Uni, romaani. 1930
- Katarina menettää pelin, romaani. 1931
- Rakkauden tanssijatar, draama. 1931
- Liukurata, draama. 1932
- Rouva Johtaja, romaani. 1932
- Nuoren tuomarin morsian, romaani. 1933
- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, draama. 1934
- Isänsä tytär, romaani. 1935
- Poikani pääkonsuli, komedia. 1935
- Pikku seikkailu, komedia. 1943
- Nuori Aleksis, romaani. 1947
- Alkää Burko, komedia. 1948
- Sirkka ja serkku, romaani. 1952
Pakinoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muikkuja ja musiikkia, pakinakokoelma. 1945
Elokuvakäsikirjoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Poikani pääkonsuli, ohjaus Ilmari Unho. 1940
- Runon kuningas ja muuttolintu, ohjaus T. J. Särkkä. 1941
- ”Minä elän”, ohjaus Ilmari Unho. 1946
- Kanavan laidalla, ohjaus Ilmari Unho. 19149
- Se alkoi sateessa, ohjaus Thure Bahne ja Eddie Stenberg. 1953
Nimimerkillä Tuttu Paristo yhdessä Seere Salmisen kanssa:
- Poretta eli keisarin uudet pisteet, ohjaus Ilmari Unho. 1941
- Suomisen perhe, ohjaus T. J. Särkkä. 1941
- Suomisen Ollin tempaus, ohjaus Orvo Saarikivi. 1942
- Suomisen taiteilijat, ohjaus Orvo Saarikivi. 1943
- Suomisen Olli rakastuu, ohjaus Orvo Saarikivi. 1944
- Suomisen Olli yllättää, ohjaus Orvo Saarikivi. 1945
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuka kukin oli. Wikiaineisto.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Malmberg, Raili: ”Soini, Elsa (1893–1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 159–160. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Elsa Soini”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 33–38. Porvoo: WSOY, 1947.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomisen perhe oli kolmen vuosikymmenen radiosuosikki. Ylen Elävä arkisto.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
