Hilda Tihlä

Hilda Tihlä
Hilda Fredrika Joonaantytär Tihilä
Hilda Tihlä vuonna 1909.
Henkilötiedot
Syntynyt	8. helmikuuta 1870 Jämsä
Kuollut	27. maaliskuuta 1944 (74 vuotta) Sorokka
Kirjailija
Salanimi	(Emilia Karlova Kvist)
Äidinkieli	suomi
Esikoisteos	Leeni (1907)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hilda Tihlä (myös. Eugenia Ivanovna Nicklin, synt. Hilda Fredrika Joonaantytär Tihilä ven. Хильда Тихля, 8. helmikuuta 1870 Jämsä – 27. maaliskuuta 1944 Sorokka) oli suomalainen kirjailija, joka oli merkittävimpiä Suomen vanhan työväenliikkeen kirjailijoita. Tihlää pidetään työväen ja naisten aseman kuvauksen edelläkävijänä. Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja, novelleita ja lyhyitä kertomuksia, joita julkaistiin myös sanoma- ja aikakauslehdissä. Sisällissodan jälkeen Tihlä siirtyi Neuvostoliittoon, jossa hän jatkoi uraansa 1930-luvun loppuun saakka.

Tihlän varhaistuotanto oli hengeltään tolstoilaista, mutta hän alkoi nopeasti keskittymään työväen- ja naisasiaan. Työväenlehdissä julkaistuissa kirjoituksissaan Tihlä otti kantaa naisten asemaan sekä kritisoi kirkkoa ja yhteiskunnan moraalisia epäkohtia. Samat teemat näkyvät myös hänen proosatuotannossaan. Tihlä oli Elvira Willmanin ja Hilja Pärssisen ohella työväenliikkeen suosituin naiskirjailija. Häntä on luonnehdittu jopa Suomen itsenäisyyttä edeltäneen ajan tunnetuimmaksi naispuoliseksi romaanikirjailijaksi.

Elämä

Varhaiset vuodet

Hilda Tihlä syntyi Jämsän Juokslahden kylässä Vanha-Tihilän talossa. Hänen vanhempansa olivat Joonas Juhonpoika Tihilä (1847-1918) ja Fredrika Kallentytär Alhosaari (1849-1893). Joonas Tihilä oli vauras talollinen, mutta menetti omaisuutensa juopotteluun ja uhkapeliin, jonka seurauksena myös hänen puolisonsa häipyi. Perheen ainoa tytär Hilda asui jonkin aikaa isänsä kanssa, kunnes muutti yhdeksänvuotiaana sukulaisten luokse Kolisevan taloon. Vuonna 1885 Tihlä muutti Helsinkiin, jossa hän kävi keskikoulun ja hankki ompelijan pätevyyden sekä opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Vuonna 1893 Tihlä avioitui postinhoitajana työskennelleen maisteri Karl Gustaf Georg Nicklinin (1860–1925) kanssa. Hän liittyi samalla ortodoksiseen kirkkoon ja otti nimen Eugenia Ivanovna Nicklin. Pariskunnalla ei ollut omia lapsia, mutta he adoptoivat vuonna 1894 syntyneen tytön, jota Tihlän elämää tutkinut Raoul Palmgren on epäillyt myös Nicklinin aviottomaksi lapseksi.

Työväenliikkeeseen ja kirjailijaksi

Vuosisadan vaihteessa Tihlä liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen ja oli aktiivisesti mukana radikaaliin Helsingin palvelijataryhdistyksen toiminnassa. Tihlällä ei missään vaiheessa ollut kovin näkyvää asemaa työväenliikkeessä, vaan hän pysyttäytyi varsinaisen puoluepolitiikan ulkopuolella. Vuodesta 1902 lähtien Tihlän kirjoituksia ilmestyi useissa työväenlehdissä sekä erilaisissa aikakausjulkaisuissa ja kirjallisuuslehdissä. Työväenlehdistön ohella hänen keskeisimpiä julkaisukanaviaan oli Kyläkirjaston Kuvalehti. Tihlän teosofisia kirjoituksia puolestaan ilmestyi uskonnonvastaisessa Vapaa Ajatus -lehdessä. Vuonna 1904 hän ryhtyi Eugenia Nicklinin sijaan käyttämään kirjoittajanimeä Hilda Tihlä. Raoul Palmgrenin tietojen mukaan Tihlä avusti vallankumouksellisia vuonna 1906 Viaporin kapinan aikana, jonka jälkeen hän joutui joksikin aikaa pakenemaan Ruotsiin.

Kirjailijaksi ryhtymiseen Tihlää rohkaisi Juhani Aholta saadut kannustavat kommentit. Vuonna 1907 ilmestyi Tihlän esikoisromaani Leeni, joka kuvaa maaseudulta Helsinkiin palvelijattareksi muuttavan tytön elämänkohtaloita 1880-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Uusi Suometar tyrmäsi teoksen täydellisesti otsikolla ”Heikkoa kaunokirjallisuutta” kutsuen sitä ”kirjallisuuden tervettä edistystä estäväksi kasvannaiseksi”, mutta työväenlehdissä romaani sai hyvän vastaanoton. Vuosina 1908–1915 Tihlä toimitti päätyönään Ihanneliiton julkaisemaa lehteä Ihanne sekä avusti Työläisnainen-lehteä. Ennen sisällissotaa Tihlältä ilmestyi vielä kaksi romaania ja kertomuskokoelmaa sekä salanimellä Riikka Alho julkaistu novellikokoelma. Nyt Tihlä sai tunnustusta myös työväenlehdistön ulkopuolelta, sillä esimerkiksi Uusi Suometar suorastaan ylisti hänen kokoelmiaan.

Tihlä asui puolisoineen Oulunkylässä sijainneessa huvilassa. Pietarsaaresta kotoisin ollut postiekspeditööri Nicklen oli filosofinen pohdiskelija, jonka kiinnostuksen kohteisiin lukeutuivat henkimaailma ja jooga. Heidän kotitalonsa toimi paikallisen työväenyhdistyksen kokoustilana ja sen on kerrottu muistuttaneen kommuunia. Talossa asui myös ylioppilas Urho Tuurala, josta myöhemmin tuli Tihlän rakastaja ja aviopuoliso. Vuonna 1913 Tihlä muutti Martta-tyttärensä ja Tuuralan kanssa Vihdin Otalammelle Kalliolan taloon, jossa Nicklin vieraili lomillaan.

Sisällissota ja elämä Neuvostoliitossa

Vaikka Tihlä tunnettiin tolstoilaisena pasifistina hän osoitti ymmärrystä helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 puhjenneille levottomuuksille. Sisällissodan aikana Tihlä kirjoitti työväenlehtiin ja oli muun muassa puhujana Nurmijärvellä järjestetyissä punakaartin sankarihautajaisissa. Lisäksi hän toimi Vihdin punakaartin naispataljoonan päällikkönä. Tihlä työskenteli lähinnä esikunnassa hoitaen värväystä ja hallinnollisia tehtäviä, mutta joidenkin todistajien mukaan hän kantoi myös asetta. Taisteluihin Tihlä ei kuitenkaan osallistunut. Tihlä vangittiin sodan loppuvaiheessa huhtikuussa ja toimitettiin Suomenlinnan vankileirille Santahaminaan. Kesän aikana hänen terveytensä romahti ja Tihlä siirrettiin kevyemmin vartioidulle sairasosastolle, josta hän pakeni elokuun lopussa. Tihlä onnistui piileskelemään viranomaisia kuuden vuoden ajan Miina Sillanpään hankkiessa hänelle asunnon ja taloudellista tukea. Vuonna 1924 Tihlä siirtyi Sillanpään avustamana rajan yli Neuvostoliittoon Emilia Karlova Kvistin nimellä.

Tihlä työskenteli aluksi opettajana Hatsinassa, mutta asettui pian Petroskoihin, jonne Urho Tuurala ja Martta seurasivat häntä. Nicklenin kuoltua Tihlä ja Tuurala solmivat avioliiton vuonna 1925. Tihlän tekstejä julkaistiin Neuvosto-Karjalan suomenkielisissä lehdissä ja vuonna 1934 hänet viimein hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi. Tihlän ainoa Neuvostoliitossa julkaistu uusi teos oli venäläisiä talonpoikia kuvaava kaksiosainen vallankumousromaani Lehti kääntyy... (1934–1936). Trilogian viimeinen osa jäi ilmestymättä, kun Tihlä erotettiin Stalinin vainojen aikana 1937 kirjailijaliitosta ”porvarillisesta nationalismista” syytettynä. Jatkosodan käynnistyessä Tihlä evakuoitiin Vienanmeren rannalle Sorokkaan, jossa hän kuoli 74-vuotiaana maaliskuussa 1944.

Teokset

• Leeni : kertomus. Helsinki: Yrjö Weilin, 1907.
• Metsäkyliltä : kertomuksia. Porvoo: WSOY, 1909.
• Kuopus : ja muita kertomuksia. (Nimellä Riikka Alho) Helsinki: Kansa, 1910.
• Jumalan lapsia : kolme kertomusta. Porvoo: WSOY, 1911.
• Hilma : elämän satua. Porvoo: WSOY, 1913.
• Ihmisiä : romaani. Hämeenlinna: Karisto, 1916.
• Lehti kääntyy, osa 1 : Fedosej. Petroskoi: Valtion kustannusliike Kirja, 1934.
• Lehti kääntyy, osa 2. Petroskoi: Valtion kustannusliike Kirja, 1936.
• Valittua. Petroskoi: Karjalan kustannus, 1966.

Kirjallisuutta

• Rossi, Minna: Maalaisköyhälistönainen modernisaation murroksessa : Hilda Tihlän Leeni (1907) ja Hilma - elämän satua (1913) naturalistisina romaaneina. (Pro gradu -tutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Hilda Tihlän e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta