Hilja Grönfors
Hilja Grönfors (s. 27. huhtikuuta 1952 Juuka)[1] on suomalainen laulaja, joka tunnetaan perinteisten romanilaulujen tulkitsijana. Hän on myös kerännyt romanien lauluperinnettä ja tehnyt romanimusiikkia tunnetuksi esiintymällä festivaaleilla sekä Suomessa että ulkomailla.[2] Grönfors on levyttänyt kolme albumia. Hänet on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty taiteen akateemikon arvonimi.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grönfors on ammatiltaan ompelija ja hänellä on myös romanin kielen opettajan koulutus.[3] Grönfors vietti varhaislapsuutensa kiertolaiselämää ja aloitti koulunkäynnin asuttuaan Juuassa ja Tuusniemellä. Kansakoulun jälkeen Grönfors opiskeli vuoden Pohjois-Savon kansanopistossa. Myöhemmin hän oli 15 vuotta Ruotsissa ja asuu nykyään Lahdessa.[4][5] Grönfors on opettanut romanien musiikkiperinnettä Kaustisen kansanmusiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa.[6]
Ensimmäisen kerran Grönfors lauloi levylle vuonna 1996 suomalaisen romanimusiikin kokoelma-albumilla Luludžako drom – Kukkien tie. Hän on levyttänyt myös kappaleen ”Aurinko kun mailleen vaipuu” vuonna 2000 julkaistulle Indiako drom – romanimusiikkia Kumpulassa -levylle.
Grönfors esittää yhtyeensä Latšo Džintan kanssa perinteistä romanimusiikkia. Hän on kerännyt ja tallettanut runsaat sata romanilaulua.[6] Vuonna 2011 ilmestynyt Grönforsin toinen albumi Kai tu džaha? - Minne kuljet? on yhtä kappaletta lukuun ottamatta suomenkielinen ja sisältää perinteisiä romanilauluja. Levyn päätöskappale ”Kun kuljen tietäni” on Grönforsin itse säveltämä ja sovittama.[7]
Grönfors on vieraillut laulajana Palefacen albumilla Helsinki – Shangri-La (2010) kappaleella ”Saapuu elokuun yö”. Vuonna 2022 julkaistulla Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumilla on Grönforsin ja lauluntekijä Lau Naun kirjoittama ja esittämä kappale ”Päivälintu”, joka on inspiroitunut kalevalaisesta maailmanluomisesta.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuonna 2005 Grönfors nimettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Hänen albuminsa Phurane mirits palkittiin Etno-Emmalla vuonna 2008.
- Vuonna 2011 Grönfors sai Kalevalaseuran perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon hän oli myös vieraana itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla.[8][9]
- Vuonna 2014 Grönforsille myönnettiin Suomi-palkinto romanien kulttuuriperinteen hyväksi tehdystä työstä. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös valtion taiteilijaeläke.[10][11]
- Elokuussa 2024 Grönfors vihittiin Taideyliopiston promootiossa Musiikin kunniatohtoriksi.[12]
- Marraskuussa 2024 hänelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi.[13]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katariina Lillqvist on tehnyt Grönforsista ja Suomen romanien historiasta dokumenttielokuvan Eihän tämä maa minun omani ollut.[14] Hilja Grönforsin serkku oli toimittaja Raila Halmetoja.[15]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Phurane mirits : Fintiko kaalengo ghurane dz̆iilia (2008)
- Kai tu džaha? : Fintiko kaalengo dz̆iilia (2011)
- Katta Ame Aavaa? • Mistä Tulemme? • Where Do We Come From? (2018)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Römpötti, Harri: Mestarilaulaja ei luovuta. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 27.4.2022, s. B 14. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2022.
- ↑ Risto Blomster: Grönfors, Hilja (1952—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.9.2010.
- ↑ Anne Siilahti: Hilja Grönfors tallettaa romanien katoavia lauluja Etelä-Suomen Sanomat. 25.3.2009, 17.06.2009. Viitattu 3.8.2009.
- ↑ Mari Koppinen: Pelastaja saapui viime hetkellä HS 10. marraskuuta C1
- ↑ Mestarikansanalaulaja Hilja Grönfors Romanimusic.fi. Viitattu 3.8.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Harri Römpötti: Kansanmusiikki juhlii Etno-Espalla. Helsingin Sanomat, 3.8.3009, s. B1.
- ↑ Mikko siltanen: Hilja Grönfors - Kai tu džaha? Keskisuomalainen. 16.12.2011. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Linnan juhlat 2011: Romanimusiikin taitaja ja tallentaja Hilja Grönfors. (kuva Julkaisija =Yle) yle.fi. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot (Vuoden 2011 tunnustuspalkinnot) 2011. Kalevalaseura. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ Taideyliopiston kunniatohtoreiksi tasavallan presidentti Alexander Stubb, Susanna Mälkki, Hilja Grönfors, Hanna Helavuori sekä neljä muuta taidealan vaikuttajaa Taideyliopiston verkkosivut. 20.5.2024. Viitattu 167.8.2020.
- ↑ Arvonimet | Suomi sai kaksi uutta taiteen akateemikkoa Helsingin Sanomat. 8.11.2024. Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Pirkko Kotirinta: Yasmin Levyn ladinolauluissa…. Helsingin Sanomat. 26.8.2009. Viitattu 3.8.2009.
- ↑ Collan, Elli: Kunniatohtori Hilja Grönfors: Lapsi, joka lauloi onnensa 31.5.2024. Taideyliopisto. Viitattu 27.11.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hilja Grönforsin Myspace-sivut
- Jukka Hämäläinen: Suomalainen fado piilee romanien musiikissa (sisältää laulunäytteen) Helsingin Uutiset. 7.11.2011. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 6.4.2013.
- Hilja Grönfors, romanimusiikin taitaja ja tallentaja (video, haastattelu) Ylen Aamu-tv. 8.11.2011.[vanhentunut linkki]
- Njassa: Njassan vieraana Hilja Grönfors (radiolähetys, haastattelu) Valiojoukko. 9.11.2011. Radio Helsinki.[vanhentunut linkki]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
