Johan Jakob Nervander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Jakob Nervander
Johan Jakob Nervander, J. E. Lindhin maalaama muotokuva vuodelta 1832.
Johan Jakob Nervander, J. E. Lindhin maalaama muotokuva vuodelta 1832.
Henkilötiedot
Syntynyt23. helmikuuta 1805
Uusikaupunki, Ruotsi
Kuollut15. maaliskuuta 1848 (43 vuotta)
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Turun Akatemia
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue fysiikka
Tunnetut työt galvanometri, Ilmatieteen laitosta edeltäneen laitoksen perustaja
Palkinnot Demidovin palkinto

Emil Nervanderin isä. Johan Jakob Nervanderin toinen etunimi kirjoitetaan joskus c-kirjaimella, Jacob.

J. J. Nervanderin kunniaksi julkaistu suomalainen postimerkki vuodelta 1955.

Johan Jakob Nervander (23. helmikuuta 1805 Uusikaupunki15. maaliskuuta 1848 Helsinki)[1] oli suomalainen runoilija, fyysikko ja meteorologi. Nervander oli suomalaisen meteorologisen mittaus- ja havaintotoiminnan alkuunpanija. Hänen vuonna 1844 aloittamistaan magneettisista mittauksista käynnistynyt niin sanottu Helsingin havaintosarja on maailmanlaajuisestikin harvinainen ja nykyisessä tiedeyhteisössä arvostettu.[2] Hän kehitti myös galvanometriä.[3]

Nervander oli yhtenä perustajajäsenenä useissa eri seuroissa, kuten Societas pro Fauna et Flora Fennica, Lauantaiseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Tiedeseura.

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Jakob Nervander syntyi Uudessakaupungissa 23. helmikuuta 1805. Hänen vanhempansa olivat apteekkari Johan Nervander ja Beata Bergbom. Nervanderin suku on kotoisin Porin itäpuolella sijaitsevalta Närvan tilalta. Sukunimi on otettu tilan nimeä mukaillen. Uudessakaupungissa Johan Nervander pääsi taloudellisesti hyvään asemaan. Hän oli kaupungin ensimmäisiä apteekkareita, omisti useita kiinteistöjä ja myös osuuksia purjelaivoista. Liiketoimet kuitenkin epäonnistuivat ja tästä seurasi taloudellinen romahdus. Nervander myi apteekkinsa vuonna 1813, jolloin perhe muutti Ouluun. Johan Nervander kuoli kolme vuotta muuton jälkeen ja perhe jäi asumaan Ouluun köyhyydessä. Perheeseen jäi J. J. Nervanderin lisäksi neljä muuta lasta.

Beata lähetti 11-vuotiaan esikoispoikansa tämän enon, filosofian apulaisprofessorin Fredrik Bergbomin, luo Turkuun. Näin Nervander päätti lyhyeksi jääneet opintonsa Oulun triviaalikoulussa ja aloitti opinnot Turun katedraalikoulussa. Neljä vuotta myöhemmin Nervander pääsi 15-vuotiaana ylioppilaaksi ja aloitti samana vuonna, 1820, yliopisto-opinnot Turun akatemiassa. Turun akatemiassa hänet merkittiin Pohjalaisen osakunnan matrikkeliin lisämaininnalla rarioris spei adolescentulus eli ”harvinaisen suuria toiveita herättävä nuori”.

29. elokuuta 1827 Nervander meni Gävlessä, Ruotsissa naimisiin itseään seitsemän vuotta vanhemman Agata Emerentian Öhmannin kanssa. Suhteeseen oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin elokuun 13. päivänä Kirkkonummella tytär Augusta Matilda. Nervanderin ja Öhmannin suhdetta pidettiin visusti salassa. Siitä ei tiennyt edes Nervanderin läheinen ystävä J. V. Snellman. Myös toinen perheen lapsista, Hugo Emmerick, syntyi ennen avioliittoa, 22. huhtikuuta 1827. Nervanderin avioliiton sanotaan usein olleen onneton. Eroa ei kuitenkaan otettu ja perheeseen syntyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme kuoli jo lapsena. Nervanderin isän epäonnistumisesta seurannut köyhyys painosti Nervanderia koko hänen elämänsä. Hän joutui työskentelemään vuoden 1832 kevätlukukauden Helsingfors lyceumissa opettajana, jotta saisi perheen talouden tasapainoon.

Nervander suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1827 esitettyään pro gradu -tutkielmansa julkisesti tarkastettavaksi. Samana vuonna pidetyssä promootiossa, joka oli viimeinen vanhassa Turun akatemiassa pidetty, hänet vihittiin priimusmaisteriksi. Vaatimusten mukaan filosofian kandidaatin tutkintoon tuli sisältyä 11 ainetta. Kaikkiaan 33:sta mahdollisesta puoltoäänestä Nervander sai 30. Hänellä oli korkein arvosana kahdeksassa aineessa. Tämä oli yliopiston siihen astisen historian paras suoritus.[4] Tullessaan maisteriksi Nervander oli ollut ylioppilaana seitsemän vuotta. Hänen opintomenestyksensä oli ollut loistelias.

Nervanderin läheisimpiin opiskelijatovereihin lukeutuivat muiden muassa J. V. Snellman ja J. L. Runeberg. He viettivät paljon aikaa niin ylioppilaiden opiskelun ulkopuolisissa riennoissa kuin vakavammissa yhteyksissäkin. Tästä todisteena ovat Nervanderin lähettämät kirjeet Snellmanille. Snellman ja Nervander olivat molemmat runoilijoita ja yhdessä he myös kirjoittivat runoja.

Kaksi vuotta kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen Nervander sai valmiiksi fysiikan dosentuurin opinnäytteensä. Kirjoituksen otsikkona on In doctrinam electro-magnetismi momenta. Kymmenen vuotta aikaisemmin kuuluisa tanskalainen fyysikko Hans Christian Ørsted oli havainnut sähkövirtojen vaikutuksen magneetteihin. Työssään Nervander yritti mitata virran voimakkuutta havainnoimalla sähkövirran vaikutusta magneetteihin, jotka olivat lähellä virtasilmukkaa. Tutkielma hyväksyttiin, ja Nervander nimitettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1829 fysiikan dosentiksi. Samana vuonna hän aloitti myös fysiikan professorina toimimisen. Paikan hän sai, kun Gustaf Gabriel Hällström oli yliopiston rehtorina ja vapautettuna luennointivelvollisuudesta.

22. helmikuuta 1832 Nervander julkaisi matematiikkaa käsittelevän tutkielman De curvatum in genere tertii ordini osculatricae, minkä jälkeen hänet nimitettiin matematiikan ja fysiikan apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon. Kolme vuotta aiemmin Nervander ja hänen opiskelijatoverinsa Tulindberg olivat hakeneet yhdessä virkaa, mutta kumpikaan ei saanut paikkaa, koska heitä pidettiin epäpätevinä. Nervanderin asemia paransi erityisesti hänen tutkielmansa, vaikka siinä oli useita paino- ja huolimattomuusvirheitä.

Aikuis- ja keski-ikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopistoon perustettiin 1830-luvun alussa matkastipendi. Nervander oli ensimmäinen, joka sai stipendin matkansa rahoitusta varten. Se mahdollisti laajan vuosina 1832–1836 Eurooppaan suuntautuneen tutkimusmatkan. Matka alkoi vuoden 1832 syksyllä ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tukholmassa. Ruotsissa ollessaan Nervander loi yhteyden Jöns Berzeliukseen. Tukholmassa ja Uppsalassa hän tapasi ruotsalaisia fyysikoita, muun muassa Fredrik Rudbergin. Arvellaan, että Nervanderin kiinnostus Maan magnetismia kohtaan heräsi juuri Ruotsissa luotujen kontaktien ansiosta.[5] Ruotsista matka jatkui Kööpenhaminaan. Tanskassa hän tapasi runoilija Adam Oehlenschlägerin sekä fyysikko Hans Ørstedin. Matka jatkui lopulta Göttingenin kautta Pariisiin.

Nervander kirjoitti vuonna 1833 artikkelin Annales de Chimie et de Physique -lehteen, jota toimitti Gay-Lussac. Artikkelissaan Nervander kirjoittaa uudenlaisesta galvanometristä. Sen avulla on helpompi laskea virran vaikutus magneettikenttään. Myöhemmin laitetta paransi Claude Pouillet, joka myös teki siitä laajoissa piireissä tunnetun.

Nervander noin vuonna 1840, tuntemattoman tekijän piirros.

Pariisista Nervander jatkoi matkaansa Italiaan, jossa hän tutustui Milanon magneettiseen observatorioon vuoden 1834 syksyllä. Italiasta hän jatkoi matkaansa Wieniin, jossa hänelle tarjottiin Jenan yliopistosta professorin paikkaa. Nervander kieltäytyi tästä. Hän aloitti paluumatkan Suomeen vuonna 1836. Tarkoituksena oli palata kotimaahan Tukholman kautta, mutta raju talvi esti matkan Tukholmasta Helsinkiin. Tästä syystä Nervander päätti matkustaa Suomeen Pietarin kautta. Siellä hän solmi uusia kontakteja ja esitti myös suunnitelman magneettisen observatorion rakentamisesta Helsinkiin. Tämä ei ollut uusi ajatus, sillä jo Gustaf Gabriel Hällström oli esittänyt tällaisia ajatuksia. Nervanderin suunnitelma sai hyvän vastaanoton ja 19. maaliskuuta 1838 saadussa kirjeessä Nervander sai luvan rakennuksen rakentamiseen. Rakennus oli aikansa yliopistomaailman suurin hanke Suomessa.[6]

Nervanderin ura sai äkkinäisen lopun, kun hän sairastui isorokkoon ja kuoli 15. maaliskuuta 1848. Kuollessaan hän oli vain 43-vuotias. Nervanderilla oli professorin, observatorion johtajan paikka sekä vapaa asunto observatoriossa ja oikeus pitää karjaa Kaisaniemen puistossa. Hänen perukirjastaan selviää, että hänellä oli vähän karjaa: lehmä, porsas ja 12 kanaa. Hyvästä asemasta huolimatta Nervander eli lähes poikkeuksetta koko elämänsä niukoissa oloissa. Hän nautti hyvää palkkaa, mutta sitä ei jäänyt juurikaan ylimääräistä, koska perheessä oli hänen itsensä lisäksi vaimo, neljä lasta ja myös vaimon sisko. Kotitalouteen kuului myös neljä piikaa. Nervanderilla oli maksettavana suuret velat ja hän otti lisää lainaa maksaakseen aiemmat lainat. Hän jätti perheensä samalla tavalla köyhyyteen kuin hänen isänsä oli aiemmin jättänyt hänet.

Nervander tunnettiin alun alkaen runoilijana. Hänen runotuotantonsa painottuu etupäässä 1820-luvulle. Hän julkaisi vuonna 1830 runokäännöksen Dikter af konung Ludvig i Bäjern. Teoksesta Jephtas bok, en minnessång i Israel Nervander palkittiin Ruotsin akatemian palkinnolla. Kootut kaunokirjalliset teokset Skrifter 1 ja 2 julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[7]

Sähkön ja magnetismin tutkiminen eteni suurin harppauksin 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Nervander päätti suunnata fysiikan tutkimuksen näille aloille. Omistautuminen luonnontieteille ei kuitenkaan ollut aivan selvä asia, sillä hän oli lahjakas useissa oppiaineissa. Häntä kiinnostivat erityisesti klassiset kielet, Raamatun hepreankieliset alkutekstit, filosofia ja historia.

Ensimmäisellä Euroopan-matkallaan 1832–1836 Nervander tutustui Euroopan tutkimuslaitoksiin ja ennen kaikkea tiedepiireihin. Pariisissa ollessaan hän esitteli herkän virranvoimakkuutta mittaavan laitteen, tangenttibussolin. Mittari perustui sähkövirran synnyttämään magneettiseen momenttiin, joka sai käämin sisällä olevan magneetin kääntymään. Kojetta kutsuttiin tangenttibussoliksi, koska mittausten perusteella neulan kääntymiskulman tangentti oli suoraan verrannollinen virranvoimakkuuteen.

Tuohon aikaan uskottiin Maan magneettikentällä olevan vaikutusta säähän. Magnetismi on tunnettu jo 1600-luvulta asti, mutta Nervanderin elinaikana alettiin mitata Maan magneettikenttää eri puolilla Maata. Tätä tarkoitusta varten tarvittiin laaja verkosto magnetismia mittaavia observatorioita. Tämä oli taustalla, kun Helsinkiin perustettiin oma observatorio.

Turun palon seurauksena opetus siirtyi Helsinkiin. Tämä vaati uusien tilojen rakentamista, mikä taas vaati voimakasta taloudellista panostusta. Tästä huolimatta yliopistolle pystyttiin rakentamaan siihenastisen Suomen yliopistomaailman kallein rakennus, magneettinen observatorio Kaisaniemeen. Rakennus valmistui vuonna 1841 ja säännölliset magneettikentän mittaukset aloitettiin heinäkuussa 1844.

Nervander ehti tehdä magneettisessa observatoriossaan paljon mittauksia. Mittaustuloksia analysoi 12 apulaista, ja mittauksia tehtiin päivittäin kymmenen minuutin välein. Lisäksi meteorologiset havainnot kirjattiin tunnin välein. Nervanderin magneettisen deklinaation mittaukset, noin 1 010 000 havaintoa, käsittävät viisi auringonpilkkujaksoa. Nervanderin jälkeen havaintojen kirjaaminen väheni, kunnes vuonna 1912 tyydyttiin vain yhteen mittaukseen päivässä. Lopulta läheinen sähköraitiovaunuliikenne häiritsi mittauksia ja ne lopetettiin.

Nervander julkaisi vuosien 1844–1848 tulokset neljänä niteenä, mutta sairastuminen ja varhainen kuolema lopetti mittaukset hänen osaltaan. Niitä jatkoi kuitenkin Nervanderin vävy Henrik Borenius, joka toimi observatorion johtajana 1848–1860. Nervanderin havaintosarja ilmestyi vuonna 1852, ja se aloitti Suomen geofysikaalisten vuosikirjojen ilmestymisen. Pietarin akatemia myönsi Nervanderille puolet Demidovin palkinnosta. Koska Nervander oli jo kuollut, palkinto annettiin köyhyydessä elävälle perheelle.

Geomagnetismin alalla Nervander julkaisi muutamia tutkimuksia magneettikentän vuorokausivaihtelun jaksollisuudesta, jonka hän pystyi selittämään neljän Fourier-aallon summana. Tulos pätee edelleen.[8]

  1. Kirja Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä (s. 37) kertoo: "Johan Jakob Nervander syntyi helmikuun 6:ntena 1805 Uudessakaupungissa – –". Muut lähteet mainitsevat synnyinpäiväksi 23:nnen helmikuuta, esim. Kansallisbiografia ja Otavan Suuri Ensyklopedia (s. 4611).
  2. J. J. Nervander – runoilija ja tiedemies. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.7.2007.
  3. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 130. ("Nervanderin tangenttibussoli") Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
  4. Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 38.
  5. Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 41.
  6. Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 42.
  7. Wolmar Schildt ja Johan Jacob Nervander 8.1.2004. Peda.net. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 23.7.2007.
  8. Nevanlinna, Heikki: J. J. Nervanderin tieteellisistä saavutuksista uusikaupunki.fi. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 23.7.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]