Pukkila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee uusmaalaista kuntaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Pukkila

vaakuna

sijainti

Pukkilan kirkko.
Pukkilan kirkko.
Sijainti 60°38′40″N, 025°34′55″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Porvoon seutukunta
Kuntanumero 616
Hallinnollinen keskus Pukkilan kirkonkylä
Perustettu 1898
Kokonaispinta-ala 145,94 km²
296:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 145,09 km²
– sisävesi 0,85 km²
Väkiluku 1 749
268:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 12,05 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 15,7 %
– 15–64-v. 60,6 %
– yli 64-v. 23,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 95,8 %
ruotsinkielisiä 0,8 %
– muut 3,4 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Katarina Helander
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • Vihr.

7
5
3
2
www.pukkila.fi

Pukkila (aik. Savijoki, vanh. ruots. Buckila) on Uudellamaalla sijaitseva kunta. Kunnassa asuu 1 749 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 145,94 km², josta 145,09 km² on maata ja loput 0,85 km² sisävesialueita.[1] Pukkilaa on kutsuttu aiemmin myös Savijoeksi sekä puhekielessä Vähä-Porvooksi.[7]

Pukkila tunnetaan erityisesti taiteesta ja villisioista. Pukkilan maisemassa korostuvat kumpuilevat ja laajat peltoaukeat sekä metsätilkut. Pukkilan asutus on ryhmittynyt Porvoonjoen jokilaaksoon.[8]

Pukkila sai oman kirkon noin 1606 ja Porvoon evankelis-luterilaisen seurakunnan kappeliseurakunnan aseman noin 1640. Oma pappi kappeliseurakuntaan saatiin 1676. Pukkilan ensimmäinen kirkko peruskorjattiin 1677. Papin virkatalo valmistui 1701. Kappeliseurakunta itsenäistyi Pukkilan seurakunnaksi 1896. Pukkilan toinen kirkko rakennettiin 1814, se laudoitettiin 1834. Samalla 1814 purettiin Pukkilan ensimmäinen kirkko, joka oli kolmesataa metriä toisen pohjoispuolella. Pukkilan toisen kirkon ensimmäinen peruskorjaus tapahtui 1885 ja toinen 1914, jolloin kirkkoon asennettiin lämmityslaitteet. Alttaritaulun maalasi 1915 Wilhelm Sjöström. Urut Pukkilan toiseen kirkkoon tulivat 1901.[9]

Pukkilassa on muun muassa Naarkoski putouksineen ja kalateineen, Pukkilan kirkko, Pukkilan villisikatarha Kanteleella ja japanilaisen majatalon Yado Oikawan vanha ja uusi osa.[10] Yado Oikawa on perustettu entiselle Pukkilan meijerille. Myös Kanteleella on ollut meijeri, Kanteleen meijeri, minkä rakennus on nykyään yksityisasunto. Meijerien toiminta yhdistyi valiolaiseen Tuottajain Maitoon, ja päättyi.

Pukkilan naapurikuntia ovat pohjoisessa Orimattila, idässä Myrskylä, etelässä Askola ja lännessä Mäntsälä.

Naarkosken suvanto.

Pukkilassa on neljä järveä, Kanteleenjärvi, Kokkusa, Savijärvi ja Iilijärvi.[11] Porvoonjoki virtaa Pukkilan läpi. Kunnan pohjoisosassa sen kulku on tasaista, mutta keskustan lähellä on ensin Naarkoski ja sitten Myllykoski, Roiponkoski eli Syvänojankoski, Kivikoski ja Haudankoski.[12]

Pukkilassa on kaksi Natura 2000 -aluetta: Kanteleenjärven lintuvesi ja Venunmetsä.[13]

Kantele, Naarkoski, Kirkonkylä, Savijoki, Syvänoja, Torppi

Numero[14] Maarekisterikylä[14] Kylän osia
616-401 Kantele (aikaisemmin Kanteleenkylä) Jukuri, Letkunkulma
616-402 kirkonkylä
616-403 Naarkoski
616-404 Savijoki
616-405 Syvänoja
616-406 Torppi

Vuoden 2018 lopussa Pukkilassa oli 1 899 asukasta, joista 755 asui taajamassa, 1 123 haja-asutusalueilla ja 21:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pukkilan taajama-aste on 40,2 %.[15] Kunnassa on vain yksi taajama, Pukkilan kirkonkylä.[16]

Pukkilan kunnan halki länsi–itä-suunnassa kulkee kantatie 55:ltä seututie 167:lle seututie 162 Mäntsälästä Myrskylään. Orimattilan Tönnöstä kulkee etelään Askolan Korttiaan yhdystie 1635. Tietoliikenneverkon osia ovat muutamat harvat telemastot.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pukkilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pukkilan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[18]

Pukkilan ensimmäisen kirkon muistokivi.

Pukkilasta on löydetty mesoliittisen kivikauden pyyntiasuinpaikkoja suunnilleen ajalta 7000 – 6500 eaa., yksi luultavasti rauta- tai keskiaikainen kuppikivi ja kaksi esihistoriallista röykkiötä. Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat Porvoonjoen tuntumassa ja Kanteleen alueella.[19]

Pukkilan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1606. Nykyinen kirkko on vuodelta 1814.[20]

Pukkilassa on ollut kruunun eli valtion, virkataloja Naarkosken Eskola ja Syvänojan Pekkala. Kirkollinen virkatalo on ollut kirkkoherran virkatalo. Kanteleella perustettiin vuonna 1915 Kanteleen meijeri, joka on nykyään Kanteleenjärven rannalla yksityinen asumiskiinteistö. 1915 Pukkilassa oli yksi höyryjauhomylly ja viisi vesijauhomyllyä. Sahoja oli kolme: 17-hevosvoimainen Kanteleen höyrysaha, 30-hevosvoimainen Naarkosken vesivoimasaha sekä 20-hevosvoimainen Syvänojan vesivoimasaha. Pukkilassa oli tuolloin Naarkosken sähkölaitos ja kymmenen kauppiasta 1916.[21]

Pukkilassa vuonna 1885 syntynyt Onni Nurmi testamenttasi kotikunnalleen Suomen Gummitehtaan osakkeita. Yrityksestä kehittyi Nokia, ja testamenttilahjoituksen arvoksi kasvoi 30 miljoonaa markkaa. Testamentin määräysten mukaan testamentattujen osakkeiden tuotto tuli käyttää Pukkilan vanhainkodissa olevien vanhusten virkistykseksi.[22] Vuosituhannen vaihteessa osakkeet myytiin ja perustettiin Onni Nurmen Säätiö ja Hyvinvointikeskus Onni.[23]

Juha Myyryläinen toimi Pukkilan kunnanjohtajana vuodesta 1997[24] kevääseen 2020. Hänen seuraajakseen valittiin Juha Rehula.[25] Rehulan oli määrä toimia kunnanjohtajana vuoden 2022 loppuun, mutta hän ilmoitti lokakuussa 2021 eroavansa kunnanjohtajan virasta.[26]

Pukkilan kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista seitsemän on keskustan, viisi kokoomuksen, kolme perussuomalaisten ja kaksi vihreiden hallussa kaudella 2021–2025.[6]

Pukkilan osuuspankki.

Vuonna 2015 kunnassa oli 508 työpaikkaa. Niistä 18% oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 55% palveluissa ja 25% jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli suurempi kuin koko maassa (3%).[27]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Myllylän Betoni, Pukkilan Osuuspankki ja konsultointiyhtiö ClinResOps.[28]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pukkilan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 678
1985
  
1 659
1990
  
1 840
1995
  
1 867
2000
  
1 921
2005
  
2 024
2010
  
2 024
2015
  
1 971
Lähde: Tilastokeskus.[29]
Kirkonkylän koulu Veteraanitien varrella.

Vuodesta 2019 lähtien Pukkilassa on toiminut vain yksi alakoulu, luokka-asteiden 0-6 opetusta antava Kirkonkylän koulu. Alle 20 oppilaan Torpin koulun oppilaat ja opettajat jatkoivat 2019 alusta Kirkonkylän koululla.[30][31]

Pukkilassa toimineita kansakouluja ovat olleet:

Koulu kyläalue vuosi viite lakkautettu
Kanteleen kansakoulu Kantele 1878 [32] 2009
Kirkonkylän kansakoulu Pukkilan kirkonkylä 1883
Savijoen Savijoki 1898
Torpinkylän kansakoulu Torppi 1901 [33] 2019

Pelastustoimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pukkilan paloasema.

Pukkilan pelastustoimesta vastaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitos. Pukkila kuuluu pelastuslaitoksen Porvoon lohkoon toisen lohkon ollessa Loviisa. Pukkilan VPK on Myrskylä-johtoinen. Myrskylässä on Myrskylän puolivakinainen palokunta ja virka-aikana Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palotarkastajan päivystys.

Pukkilan alueella puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Pukkilan murre kuuluu kaakkoishämäläisen murteen Porvoon ryhmään.[34]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukkilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa ja luumukreemi.[35]

Meijeri kyläalue vuosi rekisterinumero paikka Tuottajain Maito lakkautettu
Kanteleen Osuusmeijeri Kantele 1914 32.098 1956 [36] 1956
Pukkilan Osuusmeijeri rl Pukkilan kirkonkylä 1922 [37] 46.914 [38] 1956 [36] 1956

Pukkilan alueella sijaitsee Kanteleenjärven lintutorni ja tarkkailupaikat.[39]

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinkeinoelämä
Kulttuuri ja viihde
  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. a b Kuntavaalit 2021, Pukkila Oikeusministeriö. Viitattu 30.11.2021.
  7. Suomi I, 1919, sivu 130
  8. Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 236. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  9. Suomi I, 1919, sivu 132
  10. http://www.pukkila.fi/index.php/palvelut/naehtaevyydet-ja-tapahtumat (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Pukkila Järviwiki. Viitattu 2.3.2018.
  12. Porvoonjoen melontareitti Pukkila. Arkistoitu 4.3.2018. Viitattu 4.3.2018.
  13. Uudenmaan Natura 2000-alueet http://www.ymparisto.fi. Viitattu 6.7.2011.
  14. a b Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.12.2015.
  15. Taajama-aste alueittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.[vanhentunut linkki]
  16. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.[vanhentunut linkki]
  17. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  18. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. Vesa Laulumaa: Torpin osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi Museovirasto. 2006. Viitattu 4.3.2018.
  20. Kirkko Pukkilan seurakunta. Arkistoitu 10.12.2017. Viitattu 23.1.2018.
  21. Suomi I, 1919, sivu 131
  22. Onni Nurmen elämästä Pukkila. Arkistoitu 23.1.2018. Viitattu 23.1.2018.
  23. Kun Nurmen Onni vanhuksille Nokia-miljoonat testamenttasi Helsingin Sanomat. 2013. Viitattu 23.1.2018.
  24. Juha Myyryläinen Pukkilan kunnanjohtajaksi Helsingin Sanomat. 1997. Viitattu 23.1.2018.
  25. Ojanperä, Sini: Juha Rehula valittiin Pukkilan kunnanjohtajan viransijaiseksi Yle Uutiset. 11.2.2020. Viitattu 23.3.2021.
  26. Tapiomäki, Riitta: Juha Rehula eroaa yllättäen Pukkilan kunnanjohtajan virasta – ei paljasta jatkoaikeitaan Yle Uutiset. Viitattu 13.10.2021.
  27. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 22.1.2018.
  28. Alueen Pukkila yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 22.1.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  29. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 19.1.2018.
  30. Tanja Kuisma: Pukkila aikoo lakkauttaa Torpin kyläkoulun – oppilaat jo tammikuussa Kirkonkylän kouluun 18.10.2018. Uusimaa, uusimaa.fi. Viitattu 2.8.2020.
  31. Perusopetuksen kotisivut Pukkilan kunta via peda.net. Arkistoitu 1.9.2020. Viitattu 2.8.2020.
  32. http://digi.kirjastot.fi/items/show/7138
  33. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93788/xkansak_1900-1901_1902_dig.pdf?sequence=1
  34. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 252. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  35. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 62. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  36. a b http://www.tuottajainmaito.fi/osuuskunta/historia.html
  37. http://digi.kirjastot.fi/items/show/7116
  38. http://www.kolumbus.fi/drillsoft/online-katka/lakanneet-7f8543f6c19ed7cc909867353d26d946.html
  39. Hentman, Raija: Etelä-Suomen retkeilyopas 2, s. 47. Minerva Kustannus, 2016. ISBN 978-952-312-259-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]