Pultavan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pultavan taistelu
Osa suurta Pohjan sotaa
Pultavan taistelu. Denis Martens nuoremman maalaus vuodelta 1726.
Pultavan taistelu. Denis Martens nuoremman maalaus vuodelta 1726.
Päivämäärä:

28. kesäkuuta 1709 (Ruotsalainen kalenteri)
27. kesäkuuta 1709 (Juliaaninen)
8. heinäkuuta 1709 (Gregoriaaninen)

Paikka:

Pultava, itäinen Ukraina

Lopputulos:
  • Venäjän ratkaiseva voitto
  • Ruotsin Manner-Euroopan armeijan tuhoutuminen
  • Kasakoiden autonomisen hetmanaatin lakkauttaminen
  • Kaarle XII:n maanpako Osmanien valtakuntaan
Osapuolet

Ruotsi
Kasakkahetmanaatti

Venäjä

Komentajat

Kaarle XII
Carl Gustaf Rehnskiöld
Adam Ludvig Lewenhaupt
Ivan Mazepa

Pietari Suuri
Boris Šeremetev
Aleksandr Menšikov
Ivan Skoropadskyi

Vahvuudet

17 000 miestä

45 000 miestä

Tappiot

Ruotsin mukaan:
6 900 kuollutta,
2 800 sotavankia
Venäjän mukaan:[1]
yli 9 300 kuollutta,
n. 2 900 sotavankia

1 344 kuollutta,
3 292 haavoittunutta

Suuren Pohjan sodan taistelut
Narva | Väinäjoki | Kliszow | Pultusk | Jakobstadt | Posen | Punitz | Freustadt | Lesnaja | Pultava | Helsingborg | Gadebusch | Helsinki | Kostianvirta | Napue | Riilahti

Pultavan (Poltavan) taistelu käytiin vuonna 1709 Venäjän ja Ruotsin välillä. Se oli suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu. Taistelun sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden.[2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyötyään Tanskan ja Venäjän vuonna 1700 Ruotsin Kaarle XII ei pystynyt päättämään sotaa ja sai vasta kahdeksan vuoden päästä kukistettua Puolan. Tänä aikana Venäjän Pietari Suuri oli vahvistanut ja modernisoinut armeijaansa. Pietarin kaupungin perustaminen Ruotsin entiselle alueelle oli Pietari Suurelle propagandavoitto. Kaarle pyrki nyt ratkaisevaan hyökkäykseen Moskovaan.

Kaarle marssi Puolasta Venäjälle 1708 suuren armeijan kanssa, mutta venäläiset välttivät suoraa taistelua ja käyttivät sen sijaan poltetun maan taktiikkaa. Kesä oli viileä ja sateinen ja maaston vuoksi huoltoyhteys oli heikko. Kaarle perusti huolto-osaston tuomaan ruokaa ja tarvikkeita pitkää ajanjaksoa varten. 11 000 miehen huolto-osastoa johti kenraali Adam Ludwig Lewenhaupt.

Osastojen välillä ei ollut suoraa viestiyhteyttä, ja Kaarle odotti niin kauan kuin suinkin pystyi Lewenhauptin saapumista. Lewenhauptin ollessa enää 130 kilometrin päässä Kaarle luovutti ja suuntasi etelään Ukrainaa kohti. Hetmani Ivan Mazepan johtama Ukrainan kasakkahetmanaatti oli neuvotellut Ruotsin kanssa jonkin aikaa ja tarjoutui nyt sen viralliseksi liittolaiseksi tavoitteena saada itsenäisyys Venäjästä.

Lewenhaupt seurasi Kaarlen armeijaa itään ja hänen osastonsa kimppuun hyökättiin pienen Lesnajan kylän luona (Lesnajan taistelu). Vaivoin vetäytymään päässyt Lewenhaupt päätti liittyä mitä pikimminkin Kaarlen armeijaan. Hän jätti kanuunat, karjan ja suurimman osan ruoasta, mikä johti joukkojen keskuudessa kapinamielialaan. Sotilaat varastivat alkoholin ja Lewenhaupt joutui jättämään noin tuhat juopunutta sotilasta jälkeensä. Kun hänen joukkonsa talvella saavuttivat Kaarlen, jäljellä oli enää 6 000 miestä.

Keväällä Kaarlen armeija alkoi taas edetä, mutta se oli kutistunut noin yhteen kolmasosaan alkuperäisestä koostaan nälän ja pakkasen seurauksena. Sateinen sää haittasi etenkin ruutivarastoja, mikä teki kanuunoista pitkälti käyttökelvottomia. Kaarle alkoi piirittää Pultavan kaupunkia, joka tukki tien etelään. Pietari oli varustanut suuren armeijan puolustaakseen kaupunkia ja saapui Kaarlen selustaan jättäen ruotsalaisjoukot kaupungin ja venäläisten väliin. Taistelun alkaessa Kaarlella oli noin 20 000 miestä ja Pietarilla 45 000.

Taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta hyökkäyksen alkuvaiheesta.
Pultavan taistelu. Yksityiskohta Mihail Lomonosovin mosaiikista vuodelta 1717.

Taistelu alkoi aamunkoitossa. Ruotsalaiset kärsivät heti alussa suuria tappioita vallatessaan venäläisten suojakseen rakentamia linnakkeita. Lisäksi noin kolmasosan jalkaväkeä käsittänyt osasto eksyi ja venäläisten ahdistaessa tuhoutui lähes kokonaan rippeiden joutuessa antautumaan. Taistelun ratkaisi todellinen itsemurhahyökkäys: Ruotsin jalkaväen noin 5 000 jäljellä ollutta sotilasta marssi murhaavan tulen läpi pistinrynnäkköön yli 20 000:ta venäläistä vastaan. Aluksi taistelu eteni entiseen tapaan ruotsalaisten painostaessa venäläisten vasenta sivustaa. Lopulta ruotsalaisten jälkeen jäänyt vasen siipi kuitenkin kääntyi pakoon vetäen muut perässään. Ruotsin sotajoukon pääosa pääsi Dnepr-joelle.

Taistelun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset ottivat tuhansia vankeja, joista monet olivat hyvinkin korkea-arvoisia, kuten yksi kenraali ja kaksi kenraalimajuria.[3] Kaarlen ja Mazepan onnistui paeta noin 1 500 miehen kanssa nykyiseen Moldovaan, jota silloin hallitsivat ottomaanit. Ennen palaamistaan Ruotsiin Kaarle vietti Turkissa viisi vuotta taivutellen sulttaania liittolaisekseen. Tässä hän onnistuikin ja marraskuussa 1710 Ahmed III julisti sodan Venäjän ja Turkin välille.[4]

Lue myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Poltava, Battle of www.encyclopediaofukraine.com. Viitattu 27.6.2014.
  2. ↑ Battle of Poltava | Significance, Results, & Casualties | Britannica www.britannica.com. Viitattu 20.2.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Englund, s. 275
  4. ↑ Aksan 2007 s. 90–93

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pultavan_taistelu&oldid=22804843”