Smilodon
| Smilodon | |
|---|---|
 Smilodon fatalis -lajin rekonstruktio. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | † Machairodontinae |
| Suku: |
† Smilodon Lund, 1842 |
| Lajit | |
| Katso myös | |
Smilodon on kissaeläinten heimoon kuulunut sapelihammaskissojen suku, joka eli pleistoseeniajan Amerikassa. Suvun yleisesti tunnustetut lajit nykyisin ovat S. gracilis, S. fatalis ja S. populator.[1]
Smilodon gracilis on suvun lajeista varhaisin ja pienikokoisin. Se eli Pohjois-Amerikassa ja oli jaguaarin kokoinen ja rakenteeltaan roteva.[2]
Smilodon fatalis on Smilodoneista tunnetuin, sillä monen yksilön luita on säilynyt La Brean tervahaudoissa Kaliforniassa. Laji eli Pohjois-Amerikassa ja kuoli sukupuuttoon vasta viimeisen jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten. S. fatalis oli pituudeltaan ja korkeudeltaan nykyisen leijonan kokoinen mutta sitä paljon rotevampi ja painavampi. Arviot sen painosta ovat vaihdelleet 160–280 sekä 340–440 kilogramman väliltä.[3]
Smilodon populator eli Etelä-Amerikassa Andien itäpuolella Venezuelasta Patagoniaan. Se oli kolmesta Smilodonista suurikokoisin, ja se saattoi painaa jopa yli 400 kilogrammaa ja olla säkäkorkeudeltaan 120 senttimetriä. Muuten se erosi pohjoisamerikkalaisesta serkustaan S. fatalisista vain vähän.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antón, Mauricio: Sabertooth. Indiana University Press, 2013. ISBN 978-0-253-01042-1