Sofia Lovisa Ramsay

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sofia Lovisa Ramsay, piirros vuonna 1897 julkaistusta kirjasta.

Sofia Lovisa Ramsay (21. tammikuuta 1754 Porvoon pitäjä – 30. syyskuuta 1816 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen aatelinen ja kartanonomistaja, joka toimi innoittajana J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runolle ”Matkamiehen näky”.[1]

Sofia Ramsay kuului Ramsayn aatelissukuun. Hänen isänsä oli vapaaherra, maaherra ja kenraaliluutnantti Anders Henrik Ramsay ja äitinsä Maria Christina Hisingh, jonka isä oli ruukinpatruuna Johan Wilhelm Hisingh. Ramsay oli isänsä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi ja peri tämän kuoltua vuonna 1782 suuren omaisuuden, johon kuului kahdeksan kartanoa, mukaan lukien hänen synnyinkotinsa Jakkarilan kartano Porvoon pitäjässä sekä hänen äitinsä perintöön kuulunut Espoon kartano. Ramsay oli vuodesta 1775 naimisissa serkkunsa, maaherra Otto Wilhelm Ramsayn kanssa.[1][2] He asettuivat asumaan Espoon kartanoon ja alkoivat rakennuttaa sinne keskeneräiseksi jäänyttä uutta päärakennusta, jonka kaksi siipeä valmistuivat vuosina 1797 ja 1801. Miehensä kuoltua vuonna 1806 Ramsay hallitsi perheen kartanoita omaan kuolemaansa asti.[1]

Ramsaylla oli kuusi poikaa ja viisi tytärtä. Pojista viisi kuoli ennen äitiään, viimeisimpinä Anders Wilhelm ja Carl Gustaf Ramsay, jotka kaatuivat upseereina Suomen sodassa kuukauden välein vuonna 1808. Ramsay järjesti heidät haudatuiksi sukuhautaan Porvoon Näsinmäen hautausmaalle ja lyötätti heidän muistokseen vuonna 1811 hopeisen mitalin. Ramsay sai huomiota vuonna 1812, jolloin Suomessa matkalla ollut Venäjän keisari Aleksanteri I yöpyi hänen luonaan Espoon kartanossa ja hän kieltäytyi uhmakkaasti keisarin tarjoamasta taloudellisesta korvauksesta ja pyysi vielä henkilökohtaisesti vapautusta uskollisuudenvalasta Venäjälle, sillä hän oli menettänyt kaksi poikaansa näiden taistellessa Ruotsin puolesta Venäjää vastaan. Ramsay muuttikin myöhemmin Ruotsiin, jossa hän kuoli vuonna 1816.[1]

Ramsayn tarina innoitti myöhemmin runoilija J. L. Runebergia, joka kuvasi hänen suruaan runossaan ”Matkamiehen näky”. Runo sisältää epätarkkoja tietoja Ramsayn perheestä.[1] Sodassa kaatuneiden poikien mainitaan olleen 19- ja 21-vuotiaita, vaikka todellisuudessa he olivat 25- ja 30-vuotiaita.

Ramsayn pojasta Adolf Henrik Ramsaysta tuli Ruotsin Ramsay-suvun esi-isä, kun tämä myi kaikki 52 rälssitilaansa ja muutti Ruotsiin vuonna 1824.lähde? Kenraalimajuri Odert Reinhold von Essen ja everstiluutnantti Per Otto Adelborg olivat Ramsayn vävyjä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Anneli Mäkilä-Alitalo: Ramsay, Sofia Lovisa (1754 - 1816) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004 (päivittety 5.5.2006). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettavissa myös: Sofia Lovisa Ramsay Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Georg Haggrén: Ramsay, Anders Henrik (1707 - 1782) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sofia_Lovisa_Ramsay&oldid=21771362”