Sukupuolivähemmistöt
Sukupuolivähemmistö on vähemmistö, joka koostuu ulkoisten tai henkisten ominaisuuksiensa perusteella mies- ja naissukupuolesta poikkeavista ihmisistä.[1] Tyypillisiä esimerkkejä ovat transsukupuoliset, transvestiitit, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset.
Sukupuolivähemmistöjä ei pidä sekoittaa seksuaalivähemmistöihin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät välttämättä kuulu seksuaalivähemmistöihin.[2]
Transsukupuolisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Transsukupuolisuus
Transsukupuolisuus on tila, jossa ihminen kokee kuuluvansa eri sukupuoleen kuin ulkoiset sukupuolitunnusmerkkinsä, siis ulkoiselta olemukseltaan mies kokee olevansa nainen ja ulkoiselta olemukseltaan nainen kokee olevansa mies. Tätä on varsinkin aikaisemmin pidetty yksin sukupuolidysforiaan liittyvänä mielenterveyden häiriönä, mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa transsukupuolisilla on huomattu myös muita syntymäsukupuolesta poikkeavia aivojen eroavaisuuksia. Transsukupuolisuus aiheuttaa yleensä etenkin dysforiasta kärsivälle ihmiselle kovaa henkistä tuskaa. Tämä saa enemmistön transsukupuolisista ihmisistä hakeutumaan sukupuolenkorjausprosesseihin.
Transvestisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Transvestisuus
Transvestiitit ovat suhteellisen suuri sukupuolivähemmistö. He ovat henkilöitä, jotka pukeutumisellaan pyrkivät eläytymään myös vastakkaisen sukupuolen rooliin. Toisin kuin transsukupuoliset, transvestiitit kokevat kuuluvansa henkisesti samaan sukupuoleen kuin kehonsa, eivätkä koe tarvetta muuttaa ulkoisia sukupuoliominaisuuksia.
Muunsukupuolisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Muunsukupuolisuus
Muunsukupuoliset kuuluvat transsukupuolisiin, sillä heidän syntymässään määritelty sukupuoli ei vastaa heidän sukupuoli-identiteettiään. Muunsukupuoliset ovat kaksijakoisen (binäärisen) sukupuolijärjestelmän (mies/nainen) ulkopuolella.[3] Muunsukupuolisen identiteetti voi olla sekoitus maskuliinisuutta ja femininiisyyttä ja se voi myös olla vaihteleva ja liukuva (eng. gender fluid).[3] Osa muunsukupuolisista kärsii kehonsa ja identiteettikokemuksensa välisestä ristiriidasta ja siitä johtuvasta ahdistuksesta, jota kutsutaan kehodysforiaksi.[4] Tästä syystä osa muunsukupuolisista henkilöistä haluaa korjata sukupuoltaan, jotta heidän kehonsa vastaisi paremmin heidän sukupuoli-identiteettiään.
Intersukupuolisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Intersukupuolisuus
Intersukupuoliseksi kutsutaan henkilöä, jonka sukupuolikromosomeissa on hedelmöityksessä tapahtunut tiettyjä mutaatioita (esimerkiksi androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma) tai jonka sukupuolikromosomien määrä on tavallista suurempi tai pienempi (esimerkiksi Turnerin syndrooma ja Klinefelterin oireyhtymä). Intersukupuolisten ulkoinen sukupuoli ei ole aina selvä johtuen edellämainituista tekijöistä, ja tämä on edeltävinä vuosikymmeninä johtanut usein intersukupuolisten vauvojen sukuelinten kosmeettisiin leikkauksiin heti syntymän jälkeen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ sukupuolivähemmistö. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Lehtonen, Jukka (toim.): Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, raportteja 269) Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2002. ISBN 951-33-1315-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.7.2007). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Muunsukupuolisuus | Seta ry seta.fi. 8.11.2018. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Muunsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 22.1.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korhonen, Johanna & Östman, Jeanette (toim.): Kaikella rakkaudella: Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into, 2014. ISBN 978-952-264-293-6
- Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.): ”Eihän heterotkaan kerro...”: seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. (Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä Equal-hanke) Helsinki: Työministeriö, 2004. ISBN 951-735-603-X
- Tuovinen, Liisa (toim.): Saanko olla totta? Sukupuolisen moninaisuuden kohtaaminen. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-201-9