Sveitsin historia

Tämä artikkeli käsittelee Sveitsin historiaa.

Varhaiset vaiheet

Vanhimmat ihmisasutuksen merkit Sveitsissä ovat 150 000 vuoden takaa, ja vanhin sieltä löytynyt piikivinen työkalu on arvioitu sadantuhannen vuoden ikäiseksi. Tunnetuin esihistoriallinen löytöpaikka on luola Cotencherissa, jonne neandertalinihmiset jättivät kivisiä työkaluja 60 000 vuotta sitten. Vanhimmat jäänteet maataloudesta on ajoitettu 5300-luvulle eaa. Kupari otettiin käyttöön noin 3800 eaa, pronssi 1500 vuotta myöhemmin ja rautakausi alkoi Sveitsissä noin 800 eaa.

Roomalaiset kutsuivat nykyistä Sveitsin aluetta nimellä Helvetia. Siellä asuivat kaksi kelttiheimoa, helvetialaiset ja raetialaiset. Roomalaiset valloittivat alueen gallialaissodissa 15 eaa. ja hallitsivat sitä 400-luvulle asti. Rooman vallan luhistuttua alueen itäosan valtasivat alemannit, länsiosan burgundit. Myöhemmin sen valloittivat frankit, ja vuonna 800 siitä tuli osa Kaarle Suuren valtakuntaa. Kun hänen pojanpoikansa vuonna 843 jakoivat valtakunnan Verdunin sopimuksella, Sveitsin itäosa joutui Saksalle, länsiosa aluksi Lotharille, mutta myöhemmin sekin tuli osaksi Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Sen keisarit alkoivat kiinnittää alueeseen huomiota 1200-luvulla, kun Alppien poikki kulkeva reitti avattiin.

1200- ja 1300-luku

Pääartikkeli: Sveitsin vanha valaliitto

Vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Vuonna 1319 keisari Henrik VII vahvisti heidän valtakunnanvapautensa, mutta kun ne sittemmin asettuivat Ludvig Baijerilaisen puolelle hänen taistelussaan Habsburg-sukuista Fredrik Itävaltalaista vastaan, yritti Fredrikin veli, herttua Leopold kukistaa heidät. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachin taistelussa 1375 liittolaiset löivät Habsburgien joukot.

Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut yhtenäinen valtio, vaan turvata alueen asema epävakaana aikana Saksan kuningas Rudolf I Habsburgilaisen kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän Wilhelm Tell (1804) myötä.

1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich liittyi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Se ei ollut yhtenäinen, vaan koostui joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä. Tästä liitosta, joka eri muodoissaan ja alueellisesti eri aikoina hieman eri laajuisena kesti vuoteen 1798, käytettiin nimeä Sveitsin vanha valaliitto.

Myöhäiskeskiaika

Zugin kaupunki vuonna 1548.

Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449–1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset (’Yläsaksan liitto’) saavuttivat Baselin rauhassa de facto itsenäisen aseman keisarikunnasta.

Reformaatio

Pääartikkeli: Uskonpuhdistus Sveitsissä

Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Fribourg pysyivät katolisina.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin.

1800-luku

Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsin vanha valaliitto jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetian tasavalta (1798). Vuonna 1803 vahvistettiin Napoleon I:n määräyksestä uusi hallitusmuoto, mediaatiokirja. Sveitsi muutettiin valtioliitoksi, johon kuului 19 kantonia, niistä kaksi ranskan- ja yksi italiankielinen.

Napoleonin kukistuttua vuonna 1815 mediaatiokirja kumottiin ja Sveitsille laadittiin uusi liittosopimus, joka vahvistettiin Wienin kongressissa. Sveitsiin liitettiin myös Geneve, joka oli vuodesta 1797 lähtien oli kuulunut Ranskalle oltuaan sitä ennen itsenäinen valtio. Myös Neuchâtel ja Wallis palautettiin Sveitsille, jolla nyt oli 22 kantonia. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden ja takasivat sen alueellisen koskemattomuuden.

Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta ”Euroopan hulluna vuonna” 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöön kansanäänestykset tärkeimmistä laeista ja siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.

1900-luvulta nykypäivään

1900-luvun kuluessa Sveitsissä tapahtui suuria muutoksia sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Siitä kehittyi monipuoluejärjestelmä, talous kasvoi ja elintaso nousi.

Sveitsin talouskasvu alkoi 1900-luvun alussa. Tekstiileitä valmistettiin lähinnä kotiteollisuuden keinoin. Toisen maailmansodan jälkeen talous kasvoi voimakkaasti. 1970-luvulle asti tärkein sektori oli teollisuus, etenkin kellojen ja koneen osien valmistus. Maahan tuli vierastyöläisiä etenkin Italiasta. 1970-luvulla palvelusektori ohitti teollisuuden merkityksen.

Ensimmäisessä maailmansodassa Sveitsi pysyi puolueettomana. Miehet komennettiin puolustamaan rajoja, ja rintamamiehet olivat tyytymättömiä ansionmenetyksiin. Sodan eri osapuoliin samaistuneiden saksan- ja ranskankielisten sveitsiläisten väliset suhteet kiristyivät.

Vuonna 1918 yleislakko toi työläisille oikeuksia kuten työviikon rajoittamisen 48 tuntiin.

Maailmansotien välissä Sveitsi liittyi Kansainliittoon. Se ei tunnustanut Neuvostoliittoa eikä tuominnut Italian hyökkäystä Abessiniaan eikä Natsi-Saksan Itävallan valtausta.

Toisessa maailmansodassa Sveitsi pyrki suojelemaan itsenäisyyttään. Sodan aikana alkoi kehitys, jossa Sveitsin pankkien salaisille ja numeroiduille tileille talletettiin rahaa poliittisesti ja taloudellisesti epävakaista maista. Tämä kehitys jatkui myös sodan jälkeen. Sveitsin asema maailman pääomamarkkinoilla ei ollut ongelmaton, koske se edellytti valuutan, eli Sveitsin frangin, vakautta. Sveitsiläinen yritys Nestlé laajensi sodan jälkeen toimintaansa.

Sveitsi liittyi EFTAan vuonna 1959 ja Euroopan neuvostoon 1963, ja vuonna 1972 se solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa. Sveitsin taloudessa suurilla pankeilla on ollut paljon vaikutusvaltaa. Se nähtiin vuonna 1962, kun taloutta uhkasi ylikuumeneminen. Hallituksen oli vaikea tehdä mitään, mutta pankit pelastivat tilanteen. Vuonna 1963 Sveitsissä oli 700 000 vierastyöläistä, mikä oli enemmän kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa. Naisille myönnettiin äänioikeus vuonna 1971. YK:n jäsenyyttä harkittiin toisen maailmansodan aikana ja vuonna 1986, mutta vasta vuoden 2002 täpärän kansanäänestyksen jälkeen Sveitsi liittyi YK:hon.

Vuonna 1979 Bernin Jura jakautui kahtia ja pääosin ranskankielinen Juran kantoni erkaantui pääosin saksankielisestä Bernin kantonista kansanäänestysten jälkeen.

Vuonna 2011 maa ilmoitti, että Sveitsin frangi tullaan sitomaan euroon.

Vuosikymmenien ajan Sveitsin toimeenpanovaltaa käyttävässä seitsenjäsenisessä liittoneuvostossa ovat hallinneet samat neljä keskeistä puoluetta, jotka ovat olleet oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Sveitsin kansanpuolue (SVP), Sosiaalidemokraatit (SP), liberaalit (FDP) ja keskustaoikeistolainen kristillisdemokraatit (CVP). Lokakuun 2019 parlamenttivaaleissa suurimpana puolueena säilyi SVP, joka sai 53 paikkaa 200-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen. SVP:n keskeinen agenda on ollut maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden määrän rajoittaminen sekä Sveitsin pitäminen EU:n ulkopuolella. SVP menetti vaaleissa 12 paikkaa. Keskustavasemmistolaiset sosiaalidemokraatit tulivat toiseksi ja saivat 39 paikkaa menettäen neljä paikkaa. 29 paikkaa saanut keskustaoikeistolainen liberaalipuolue FDP tuli kolmanneksi. Suuren vaalivoiton saivat Sveitsin vihreät, joilla oli kuitenkin erimielisyyksiensä takia kaksi puoluetta. Vihreä puolue (GPS) tuli neljänneksi suurimmaksi puolueeksi saaden 28 paikkaa.Vihreät liberaalit (GLP) sai 16 paikkaa. Ilmastonmuutos oli keskeinen aihe vaaleissa ja yhteensä Sveitsin kaksi vihreää puoluetta sai yli 20 prosenttia annetuista äänistä. Vihreä puolue oli suurempi kuin liittoneuvostossa olleet kristillisdemokraatit (CVP) ja vihreät pystyivät näin ensimmäistä kertaa saamaan edustajansa Sveitsin seitsenjäseniseen liittoneuvostoon.

Lähteet

• Switzerland's Information Portal swissworld.org. Federal Department of Foreign Affairs, General Secretariat, Presence Switzerland. (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) (italiaksi) (venäjäksi) (japaniksi) (kiinaksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveitsin historia Wikimedia Commonsissa