Syyteharkinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syyteharkinta on viranomaisen tekemä toimenpide, jossa ratkaistaan nostetaanko henkilöä vastaan syyte vai ei. Syyteharkinnassa viranomainen saattaa näkemyksensä kirjalliseen muotoon, syytteeksi tai syyttämättäjättämispäätökseksi.

Brittiläisperäisissä common law -maissa syyteharkinnan suoritti perinteisesti grand jury -niminen elin. Tästä on pääosin luovuttu, mutta Yhdysvalloissa se on edelleen käytössä.

Suomessa syyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät, valtionsyyttäjät ja valtakunnansyyttäjä. Useimmissa maissa syyttäjät myös johtavat esitutkintaa ja tuossa tehtävässään jo harkitsevat onko asiassa edellytyksiä jatkaa tutkintaa. Suomessa esitutkinta on eri viranomaisen, tavallisimmin poliisin tehtävänä. Uusin kehitys on Suomessakin johtanut esitutkintayhteistyöhön, jossa poliisin on jo varhaisessa vaiheessa informoitava syyttäjää tutkittavaksi tulleesta muusta kuin yksinkertaisesta rikoksesta. Syyteharkinta tapahtuu esitutkinnan jälkeen, eli esitutkintaviranomainen saattaa tutkintansa tuloksen syyttäjän arvioitavaksi.

Jos syyttäjä päätyy syytteen nostamiseen, hänen syytteensä käsittää kuvauksen syytetyn teosta ja ilmoituksen siitä, mistä rikoksesta hän vaatii rangaistusta. Syyte sisältyy haastehakemukseen, jonka syyttäjä laatii tuomioistuimelle: hän siis pyytää syytetyn haastamista oikeuteen vastaamaan nostamaansa syytteeseen.