Volyymisota
Äänenvoimakkuussodaksi tai volyymisodaksi (engl. loudness war) kutsutaan tapaa, jolla äänilevyt ja musiikkikappaleet masteroidaan mahdollisimman kovaäänisiksi ja vähennetään siten niiden dynamiikkaa.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmiön taustalla on monia tekijöitä, mutta se on lähtöisin CD-levyn ja sitä myötä sähköisessä muodossa olevan musiikin suosion kasvusta. Koska CD-julkaisujen myötä nauhoituksia eivät enää koskeneet analogisten medioiden kuten vinyylilevyjen ja kasettisoittimien fyysiset rajoitteet, äänenvoimakkuutta pystyttiin kasvattamaan aina äänen säröytymiseen asti. Ajan myötä tapa yleistyi levy-yhtiöiden keskuudessa, koska kukaan ei halunnut kuulostaa kilpailijaansa hiljaisemmalta.[1] Samanaikainen kehitys musiikin kuuntelutottumuksissa vähensi musiikin kuuntelijoiden kiinnostusta aiheeseen: äänenlaatu jää toissijaiseksi, kun kuuntelu tapahtuu kannettavan tietokoneen kaiuttimilla tai korvakuulokkeilla meluisalla kadulla.[2] Musiikkitallenteiden tuotannossa tekninen henkilökunta ymmärtää äänekkyyden kasvattamisen vaikutuksen äänitteen laatuun, mutta päättävät henkilöt kiinnostuvat enemmän myynnistä.[3]
Monet levyalan ammattilaiset, kuten Alan Parsons, Geoff Emerick, Doug Sax ja Steve Hoffman ovat tuominneet tavan.lähde? Bob Dylan on sanonut uusien levyjen olevan ”kuin kohinaa”[4]. Monesti artisti itse ei voi edes vaikuttaa levyn äänenvoimakkuuteen masterointivaiheessa.
Kuuluisan poikkeuksen nykytrendiin teki Guns N’ Roses: yhtyeen jäsenet valitsivat julkaistavaksi kaikista dynaamisimman version levystään Chinese Democracy[5].
Euroopan yleisradiounioni on antanut suosituksen EBU R 128 äänenvoimakkuuksista.[6]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muun muassa Metallican Death Magnetic -albumia on kritisoitu kovasti huonosta äänenlaadustaan.[7] Albumin Guitar Hero -versiossa vastaavia ongelmia ei ole huomattu, koska siinä kaikki soitinraidat ovat pelin mekaniikasta johtuen erillisiä ja ne lähetettiin pelin julkaisijalle ennen jälkikäsittelyä.[8] Muita voimakkaasti kritisoituja albumeita ovat olleet esimerkiksi Red Hot Chili Peppersin Californication[9], Christina Aguileran Back to Basics[10], Rushin Vapor Trails[11] ja Bob Dylanin Modern Times[12][4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bob Speer: What happened to dynamic range? 2001. CD Mastering Services. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Arttu Silvast: Sotaa äänenvoimakkuudesta 28.11.2008. YLE Pop. Arkistoitu 15.7.2009. Viitattu 24.4.2010. (suomeksi)
- ↑ Meriläinen, Esa T.: ”14.3 Kompressoinnin vitsaus”, Kaiuttimien virtaohjaus, s. 271–275. Createspace, 2011. ISBN 1463503253 Lainaus: "Vaikka masteroijat toisinaan epäilisivätkin koko kilpailun järkevyyttä, tuottajat vaativat suurempaa ääntä, ja surkuhupaisinta on, ettei aina edes välitetä, vaikka signaali leikkautuisi rajusti suuren osan ajasta."
- ↑ a b Steve Guttenberg: Poll: The most atrocious-sounding music 2.4.2009. CNET. Arkistoitu Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Bob Ludwig: Guns ‘N Roses: Dynamics and quality win the Loudness Wars 25.11.2008. Gateway Mastering. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Loudness normalisation and permitted maximum level of audio signals tech.ebu.ch. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Metallica kuulostaa paremmalta Guitar Hero -pelissä? 19.09.2008. YLE uutiset. Viitattu 4.6.2011.
- ↑ Van Buskirk, Eliot: Analysis: Metallica's Death Magnetic Sounds Better in Guitar Hero Wired. 16.09.2008. Viitattu 5.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Martin, Dan: Was the Metallica album too loud for you? The Guardian. 17.09.2008. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Gross, Joe: Everything Louder Than Everything Else austin360.com. 02.10.2006. Arkistoitu 19.10.2006. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Anderson, Tim: How CDs are remastering the art of noise The Guardian. 18.01.2007. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Curnyn, Sean: Tears of Rage: The Great Bob Dylan Audio Scandal The Cinch Review. 03.09.2009. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]